Hae
Aino Mäkelä

ON/OFF

Minä, ja muutamat muut mun lähipiirissä, on tehny viimeaikoina havaintoja joiden mukaan oon ON/OFF -tyyppinen ihminen. Tän teorian mukaan mulla on kaks vaihdetta eli joko ei tehdä ollenkaan, tai sit tehdään täysillä!

Täydellä sydämellä.

Kuulin tästä viimeksi tänään saatesanoilla, kuinka kuluttavaa tää aina täysillä tekeminen voi olla. Ja hitto, ihan totta! Mut minkä ihminen omalle innostukselleen mahtaa? Miten ihmeessä sitä voi hillitä? Mä en ainakaan osaa, enkä tiedä että haluanko edes. Jotenkin mä ajattelen, että kivoihin juttuihin ei voi kyllästyä – ja sitten annan niihin lähes kaiken energiani. Panostan niin ajallisesti kuin rahallisestikkin, ja jonkun erehtyessä kysymään aiheesta alkaa loppumaton innostuksentäyteinen puhevyöry. Ehkä välillä pitäis pitää järki mukana, mutta valitettavasti mun kohdalla tunteet voittaa aina.

Ja kun mä innostun, musta tuntuu että oon taas ku ensi kertaa rakastunut teinityttö. 

En tee asioita jotka on järkeviä, vaan sellaisia jotka on kivoja ja joita haluan tehdä! Ja ehkä just sen takia mun elämässä onkin ollut niin paljon vaihtelevuutta viime vuosina. Joidenkin mielestä se voi olla huono asia, mutta mä koen sen rikkautena.

Oon myös usempaankin otteeseen miettinyt, että keskitänkö siksi niin paljon mun energiaa itseni ulkopuolelle ettei mun tarvis käsitellä omia tunteitani. Mutta viime vuosien aikana oon tehnyt niin syväluotaavia tutkimusmatkoja itseeni – itseasiassa se tai olla yhteen väliin mun innostuksen kohteena! – etten enää usko siihenkään.

Kai mun pitäis vaan myöntää, että mä nyt satun olemaan tälläinen sarjainnostuja ja pysähtymätön ikiliikkuja.Nyt mun viimeisimpänä kiinnostuksenkohteena on (yllätyyys!) mun uudelleen elvytetty koiraharrastus. Tai harrastukset. Mun kesän jokainen viikonloppu on täynnä joko näyttelyitä tai muita menoja, ja arkisin sitten treenataan vähän kaikenlaista.

Etenkin metsästysjutut on innostanut viimeaikoina ja ollaankin harjoiteltu paljon noutoa joka sujuu jo täydellisesti.Ja kuka tietää, ehkä mä pian käyn metsästyskurssin ja aletaan Ismon kanssa sorsastamaan 😉 Ei oo mitään palkitsevampaa (ja haastavampaa!), kuin alottaa yli-innokkaan spanielin kanssa treenaaminen tyhjästä ja huomata yhtäkkiä miten oma panostus ja vaivannäkö alkaa tuottaa tulosta – ja miten alat puhumaan sun koiran kanssa samaa kieltä.

Sitten kun talvi saapuu, uimahommat loppuu ja näyttelyt siirtyy tylsiin sisähalleihin innostun varmaan neulonnasta tai vesiväreillä maalaamisesta.. 😉
Vaikka kiinnostuksen kohteet vaihtuukin ON/OFF:ina, niin yksi asia on aina ollut vakio – ja se on innostuksen määrä. Eikä tän innostuksen kanssa elämä pääse käymään tylsäksi, ja se on ihan mahtavaa se! Ja ihan parasta on myös aina löytää ihmisiä, joiden kanssa saa intoilla yhdessä kivoista jutuista!

Kyllä tää on sen arvoista, kävi miten kävi ja vaikka välillä vähän väsyttäiski. Mutta ainakin sitten väsyttää hyvästä syystä.

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *