Hae
Aino Mäkelä

Hektinen 2010-luku

Ihan uskomatonta, että juuri vaihtui vuosikymmen! Mulla on kestänyt hetki tajuta se asia ja etenkin se, että olen elänyt jo yhden vuosikymmenen aikuisuutta. Tai noh.. ”aikuisuutta”. Tiivistettynä kulunut vuosikymmen oli hektinen ja tapahtumarikas, täynnä hyvin paljon elämää ja hetkiä jotka meni ohi kuin autopilotilla..

Koen kuitenkin ihan äärimmäistä kiitollisuutta kaikesta, mitä hektinen 2010-luku piti sisällään. Se oli vuosikymmen, jolloin kasvoin henkisesti valtavasti ja löysin sisäisen rauhan – oman paikkani ja oman tieni, vaikka eksyinkin pari kertaa matkalla.

2010

Vuonna 2010 kirjoitin ylioppilaaksi. Hain opiskelemaan kauppakorkeaan vain tajutakseni ettei se ole mitä haluan. Muutin ensimmäiseen omaan kotiini ja itsenäistyin. Olin nuori ja eläväinen ja juhlin paljon, ja nautin siitä! Ja taitaapa olla, että juuri tuona vuonna tapasin ensimmäistä kertaa myös nykyisen poikaystäväni.

2011

Alkuvuodesta tapahtui isoja muutoksia, kun jouduin luopumaan koiristani. Siinä samassa mun elämältä tippui pohja ja kadonneen vastuun myötä hukkasin itseni hetkeksi totaalisesti. Reissasin paljon ja juhlin sitäkin enemmän. Omalla sekoilullani koitin paeta pahaa oloani ja voin myöntää, että olin aikamoinen ihmishirviö – ja siitä en ole yhtään ylpeä.

2012

Oli käännekohta elämässäni. Näin peilistä väsyneen ja tyytymättömän nuoren naisen, jonka elämästä puuttui merkitys. Silloin tajusin etten halua elää näin ja että ainut vaihtoehto on viheltää peli poikki. Osaltaan siihen vaikutti myös innostukseni päästä opiskelemaan Jväskylän yliopistoon terveyskasvatusta ja jäinkin vain puolen pisteen päähän koulupaikasta.

Syksyllä aloitin terveystiedon opinnot avoimessa yliopistossa sekä blogin kirjoittamisen, johon purin kaiken innostukseni kaikkea uutta ja ihmeellistä – kaikkea terveellistä! – kohtaan. Tosin oma käsitykseni terveellisyydestä oli silloin kaukana todellisuudesta ja ylisuoritin ”kuluta enemmän kuin syöt” -teoriaa.

2013

Treenasin liikaa ja söin liian vähän. Ajoin kroppani uupumukseen ja samalla meni sekaisin niin hormonitoiminta kuin suolistokin. Voin fyysisesti todella huonosti, vaikka olinkin todella ”tikissä”. Hain jälleen opiskelemaan terveyskasvatusta Jyväskylän yliopistoon ja koulupaikka jäi jälleen puolen pisteen päähän.. Silloin päätin, etten jää enää Ouluun vaan hain opiskelemaan HEO:n, jossa oli tarkoitus suorittaa niin liikuntalääketieteen ja terveystieteen perusopinnot sekä personal trainerin opinnot.

Muutinkin syksyllä Helsinkiin ja aloitin opiskelujen ohessa uudessa työpaikassa, Savate Clubilla. Treenitahti pysyi tiiviinä ja ajattelutapa ravinnosta tiukentui entisestään. Gluteenin lisäksi aloin välttelemään maitotuotteita ja sokeria sekä kaikkia lisäaineita. Olin ensimmäistä kertaa mukana I Love Me -messuilla ja olinkin messujen virallisena bloggaajana. Blogissani aloin ”saarnaamaan” terveellisestä ravinnosta ja aloin tutustumaan syvemmin superfoodien ihmeelliseen maailmaan. Onnekseni olin kuitenkin oppinut sen, että lihas vaatii kasvaakseen ravintoa joten söin PALJON. Tuon lukukauden 2013-2014 olin tosi tiukassa kunnossa, vaikka muistan kokoajan ajatelleeni että vielä pitää vähän laihtua ja saada lihasta lisää.

2014

Suoritin opintoni kunnialla ja valmistuin personal traineriksi keväällä ja aloitin harrastamaan crossfittiä.  Aloin myös vetämään raakasuklaakursseja ja se oli varmasti yks parhaimmista töistä, mitä mulla ikinä on ollut! Nautin siitä ihan mielettömästi. Raakasuklaakurssien ohella menin töihin valloittavaan PUR Hyvinvointikauppaan, jonka ihanat ihmiset on edelleen mun elämässä. Syyskuussa lähdin ensimmäiselle reissulleni yksin, kun suuntasin Portugalin aurinkoon.

Syksyllä kova työ alkoi vihdoin tuottaa tulosta, kun hormonitoimintani alkoi vihdoin elpymään. Treenaamisen sijaan oma kiinnostukseni oli siirtynyt pitkälti jo ravintoon ja sen vaikutukseen terveyteemme ja hyvinvointiimme, minkä vuoksi aloitinkin opinnot Terveysopisto Saluksessa!

Marraskuussa alkoi pitkään kestänyt taistelu, kun tapaturmaisesti mursin oikean jalkapöytäni kolmesta kohtaan. Lääkärien tekemät hoitovirheet sai tehtyä pienestä vammasta tarpeettoman suuren.

2015

Murtunut jalkani määritti alkuvuotta aika paljon. En pystynyt liikkumaan normaalisti ja painoa alkoi kertymään entisestään. Jatkoin opintojani ja innostuin mm. paastoamisen hyödyistä. Saadessani leikkaustuomion jalalleni leikkaus sovittiin lokakuulle, jotta saisin kaikki työasiat hoidettua kuntoon ennen sitä – ja luojan kiitos tein niin! Kesällä myös kirjoitin uuden kirjani, jonka tällä kertaa kirjoitin ihan itse.

Keväällä myös julkaisimme ensimmäisen kirjamme yhdessä bloggaajakolleegoideni Hannan, Maijun ja Monnan kanssa! Kirjan kiroittaminen oli niin jännittävää ja hauskaa, ja edelleen muistelen kaiholla sitä aikaa. Toukokuussa lähdin kuukaudeksi reissaamaan Malesiaan & Indonesiaan ja sieltä palatessani aloitin työskentelmään Foodinin kanssa.

Syksyllä onnekseni löysin tieni ihan mielettömän fysioterapeutin vastaanotolle, jonka ansioista sain jalkani kuntoon ja kivuttomaksi ja täten pystyin välttämään leikkauksen!! Olen edelleen siitä asiasta todella kiitollinen ja ylpeä.

2016

Vuoden alussa lähdin ihanan Rosin kanssa Intiaan! Se oli samalla upea ja myös raskas reissu, jonka tulen varmasti muistamaan aina. Saavuttuani kotiin reissusta koin että halusin elämälleni jonkin suunnan ja merkityksen – ja niinpä päädyinkin Indonesia-Australia-Uusi-Seelanti reissun sijaan muuttamaan Jyväskylään! Se oli jännittävä päätös, mutta samalla se tuntui niin oikealta.

Helsinki ei ollutkaan minua varten, vaan Jyväskylä tuntui heti kodilta. Palasin crossfit-salille ja vietin enemmän aikaa luonnossa. Kesällä lähdin ”internetystävieni” Annin, Katan ja Joannan kanssa Kroatiaan ja ystävystyttiin Annin kanssa niin, että vietettiin seuraavat viikot ja kuukaudet tiiviisti yhdessä. Syksyllä lähdin Etelä-Amerikkaan miehen perässä ja samalla kävin myös tutustumassa Foodinin viljelijöihin kun kävin kaakao-, inka-marja-, maca- ja mangoviljelmillä. Se oli hieno reissu, unohtamaton.

2017

Keväällä pitkään kytenyt unelmani toteutui, kun löysin täydellisen asunnon jonka ostin itselleni! Kävin myös reissussa Sri Lankassa ja sieltä sain mukanani hetkeksi kuolemanpelon, sillä koiranpureman seurauksena olin riskissä sairastua vesikauhuun. Pelko sai minut tajuamaan jotain elämästäni ja sen myötä rauhoituin aika paljon. Kesällä myös tutuistuin parhaaseen ystävääni, josta tuli loppuvuodesta koiransa kanssa mun kämppis! Se oli ihan parasta.

2018

Vuosi alkoi ihan mielettömästi, kun loppiaisena kävin hakemassa Ismon kotiin. Olin halunnut omaa koiraa jo pitkään ja vihdoin se unelma toteutui. Ismo muutti mun elämän täysin ja vihdoin pääsin työnarkomaniastani suurimmilta osin eroon – ja sen myötä myös kaikki karttuneet kilot alkoivat pudota kuin itsestään. Kesästä alkaen vietin useimmat viikonloput koiranäyttelyissä ja arki-illat metsissä rymyten, muun muassa verijälkeä tehden. Pitkästä aikaa tunsin olevani ”omalla maallani”, kun pääsin takaisin touhuamaan koirien kanssa.

Syksyllä tapasin uudestaan teini-ihastukseni ja ihastuin jälleen. Pian ihastus syveni ja loppuvuodesta esittelinkin poikaystäväni perheelleni. Lokakuun lopussa myös Ismo sai kaverin, kun Ismon täti Tuula muutti meille Englannista!

2019

Vuosi oli täynnä harrastusreissuja ympäri Suomen ja lähimaiden. Viro, Latvia, Liettua, Ruotsi, Norja, Tanska.. tuhansia kilometrejä ja tuhansia euroja. Mutta se oli kaiken arvoista sillä saavutimme kaikki tavoitteet joita vuodelle asetettiin: Tuula palkittiin vuoden voitokkaimpana walesinspringerspanielina, Ismo valioitui syntymäpäivänään yhdeksään maahan ja sekä Ismo että Tuula valmistuivat Kansainvälisiksi muotovalioiksi heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Aika uskomatonta!!!

Keväällä aloitin myös töiden ohessa opiskelemaan sähköistä markkinointia ja syksyllä aloitin toisen koulun, kun pääsin opiskelemaan Tampereen Koirahierojakouluun. Syksyllä löysimme poikaystäväni kanssa unelmien kodin metsän keskeltä, aivan kuten olimme haaveilleet, ja nyt Uuden vuoden kynnyksellä pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen kotiimme.

Yksi vuosikymmen ja paljon tapahtumaa. Ajatusmaailma on muuttunut paljon ja niin on myös arvot, joiden mukaan elän. Kiitollisena kaikesta otan avoimin sylin vastaan sen, mitä kultaisella 20-luvulla on mulle tarjottavaa – paljosta selvittiin jo viimeisen kymmenen aikana, joten tiedän että jatkossakin asiat kyllä järjestyy parhaimmalla tavalla.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Kiitos kaikesta 2019 / Lupauksia uudelle vuodelleTehokas suorittaja

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.