Sokeriton syyskuu, vol 2.
4
Heippahei ihanaiset ja herkullista syyskuun ensimmäistä päivää!
Viime vuoden tapaan ajattelin intohimoisena sokerisoturina haastaa teidät lukijat mukaan viettämään Sokeritonta syyskuuta! Tää on mun mielestä ihan loistava juttu, joka toivottavasti innostaa teitä sokerittomampaan elämään ja toisaalta sopii myös ihan loistavana ”ryhtiliikkeenä” näin kesän jälkeen 🙂 Ja sokeriton elämä on kyllä aikamoinen palvelus itselle, sillä nykyään sokerin tiedetään liittyvän niin moniin elämänlaatua heikentäviin sairauksiin aina diabeteksestä erilaisiin syöpiin saakka.
Joten eiköhän taistella yhdessä sokeria vastaan?
Mä oon kirjoittanut jo aikaisemmin paljonkin kirjoituksia sokerista ja muun muassa ”Valkoinen, vaarallinen viettelijätär” onkin yks mun blogin luetuimpia tekstejä. Joidenkin mielestä mä saatan suhtautua asiaan turhan jyrkästi, mutta rehellisesti sanottuna mä en näe mitään syytä miksi laittaisin suustani mitään sellaista mikä tekee mun ololle, terveydelle ja jopa ulkonäöllekkin hallaa. En kuitenkaan tuomitse niitä jotka niin haluaa tehdä, mutta toivon silti antavani jokaiselle jotain uutta ajattelun aihetta tän tulevan teemakuukauden aikana 🙂
Yks syy intohimoiseen sokeritaisteluuni liittyy varmasti aika voimakkaasti siihen, kuinka herkkä mä itse sen vaikutuksille oon. Jos erehdyn syömään sokeria seuraa siitä välitön huonovointisuus ja seuraavana päivänä onkin vuorossa erittäin epämiellyttävä sokerikrapula, turvonnut kroppa sekä todennäköisesti vielä naamakin nätisti kukinnoilla.. Mielialojen heittely on sellainen jonka huomaa jokainen ja koenkin tekeväni mun läheisille ison palveluksen jättämällä sokereiden syömisen muille. Hahha!
Itsekin sokerikoukussa olleena ja sen vaikutuksista kärsineenä mä lupaan, että taistelu sitä vastaan todellakin kannattaa! Se ei tuu olemaan helppoa, mutta varmasti kaiken vaivan arvoista. Kuka oikeasti haluaa olla jatkuvasti väsynyt ja kärsiä mm. oudoista mielihaluista, keskittymishäiriöistä, selittämättömistä kiukunpuuskista, huonovointisuudesta, reistailevasta suolistosta ja iho-ongelmista? En ainakaan minä eikä varmasti kukaan, joka välittää itsestään.
Tulevan kuukauden aikana tuun näyttämään teille, että elämä ilman sokeria on älyttömän makeeta! Energistä, inspiroivaa ja enennkaikkea herkullista. Sokeri kuitenkin koukuttaa todella voimakkaasti, vaikutusten aivoissa ollessa monien huumeiden kaltaisia, eikä itselleen kannata olla liian ankara, jos ei selviä kuukaudesta ihan puhtain paperein – tärkeintä on, että yrittää parhaansa. Kuukausi on kuitenkin älyttömän lyhyt aika ja sen aikana voi tapahtua jo suuria muutoksia, joten suosittelen lämpimästi ottamaan haasteen vastaan ja lähteä rohkeasti tutustumaan sokerittoman makeaan maailmaan 🙂
Sokeri on pelkkää ravinnotonta energiaa, joka kuormittaa elimistöä (ja etenkin maksaa) täysin turhaan sekä saa verensokerin heittelemään. Kaiken tän seurauksena syntyy pitkässä juoksussa monia terveyshaittoja sekä myös ennenaikaista ikääntymistä kudoksissa mikä näkyy myös ulospäin.. Puhumattakaan niitä välittömiä seurauksia, joita harva enää edes huomaa sillä niihin vaikutuksiin on niin totuttu, mikä on ihan älyttömän surullista ja ennenkaikkea huolestuttavaa.
HELPPOJA NIKSEJÄ SOKERINHIMON HALLINTAAN
- Noudata säännöllistä ateriarytmiä, älä anna nälän yllättää!
- Juo tarpeeksi vettä!
- Älä kiusaa itseäsi vaan pysy poissa houkutuksista – poissa silmistä, poissa mielestä!
- Vaihda sokeriherkut parempiin (terveellisiin ja sokerittomiin) vaihtoehtoihin
Haluiaisin tietty kuulla myös teiltä, että minkä koette sokerittomuudessa kaikista haastavimmaksi? Sitä kautta osaan kasata teille mahdollisimman informatiivisia juttuja sokerikoukun selättämiseen kaikkien ihanien reseptien rinnalle, joita tuun tän kuukauden aikana julkaisemaan. Niitä toki löytyy jo arkistoista avainsanan ”sokeriton” alta 🙂
<3 Aino
Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa
Mulle kaikkein haastavinta on alku ja loppu. Aikaisemmista sokerilakoista muistan, että ekalla viikolla on aivan jäätävät vieroitusoireet: päänsärky, hirveä väsymys ja univaikeudet. Näiden kun tietää olevan edessä on aloittaminenkin tosi vaikeaa! Nyt kuitenkin ensimmäinen päivä jo takana…
Lopussa taas on vaikeaa se, kun ei enää tarvitse olla ilman. Se olisi helppoa, mutta alan silti syödä sokerisia herkkuja koska ”saan”. Haluaisin ihan hirveästi elää täysin sokeritonta elämää, mutta ajatuksena se tuntuu niin utopistiselta ja tavallaan pelottavalta, etten ole tehnyt päätöstä ryhtyä siihen.
Vaikeinta on alkuun pääseminen ja iltapäivisin iskevä makeanhimo. Järki sanoo, että pitäisi syödä joku hyvä välipala, mutta kun ei tunnu nälkäiseltä, ainoastaan makea kiinnostaisi. Pidin herkuttoman helmikuun ja se oli yllättävän helppoa. Toivottavasti syyskuukin on meille sokerittomille ystävällinen.
Aion osallistua näin jälkijunassa sokerittomaan syyskuuhun..? voin jatkaa vaikka lokakuun puolelle.;) Mun pitää vaan saada motivaatioo jostain muusta , koska mulle ei tuu yleensä yhtään huono olo/väsymys ,jos syön vaikka pullan tai karkkia…:D Nyt vaan tuntuu, etttä housut alkanut kiristämään tässä puolen vuoden aikana.. Voi johtua myös siitä, että olen kasvattanut liikuntamääriä , mutta myös siitä, että herkkujen kulutus on kesällä lisääntynyt kuitenkin vähäsen. Nyt haluan kokeilla lähtiskö ne pari kiloa, jotka tullukin pois tämän sokerittomuuden avulla.:D ja toisaalta kiva kokeilla
Jotain mitä ennen ei oo kokeillu!:D mielenkiintoista nähä muuttuuko olo parempaan vai huonompaan, koska mun mielestä herkut on hyviä.;) Ja useimmiten ne antaa mulle vaan hyvää oloa!:DRehellisesti sanottuna! Mutta tosiaan nyt kuukausi ilman ja sen jälkeen paluu kohtuuteen, jota muutaman vuoden on jo ollutkin.:) Kerran pari viikossa jotain herkkuja ja pienet määrät.:) Se on tavoite. Ehkä tää kuukausi auttaa vähän vierottumaan sokerista kuitenkin!:)
Hienoa, että sokeriton innostaa! Kyllä sen pois jättäminen saa aikaan huomattavia vaikutuksia, ihan jo parissakin päivässä – puhumattakaan kuukaudesta 🙂 Varmasti tulee auttamaan sua tosi paljon ja ois kiva, jos tulisit kertomaan sun fiiliksiä sit jossain vaiheessa! Nää tälläset ”selviytymistarinat” on aina inspiroivia, hehhe.