Hae
Aino Mäkelä

Voiko keho olla hapan?

EDIT: Nyt seuraavana päivänä tekstin luettuani uudelleen, huomaan että mun olis pitänyt kirjoittaa teksti aukottomammaksi. Nyt tekstistä on helppo saada väärä käsitys ja ne aukot voi hyvin nähdä mm. asiavirheinä. Olen pahoillani siitä ja tulen muokkaamaan tekstin sitältöä pikimmiten!

Samaan hengenvetoon haluan muistuttaa, ettei mun blogin tarkoitus oo missään vaiheessa olla mikään tieteellinen julkaisu. Kirjoitukseni perustuvat omiin ja asikkaideni kokemuksiin, sekä oppeihin ja oivalluksiin joita olen vuosien aikana saanut. Haluan pitää kirjoitukseni mahdollisimman helposti lähestyttävinä ja inspiroivina – niin, että ne tarjoavat mahdollisesti uusia ajatuksia lukijoilleen ja ehkä joku voi jopa löytää pitkään kiusanneisiin, elämänlaatua heikentäviin, ongelmiin jonkin yksinkertaisen ja luonnollisen helpotuksen.

Kiitos – ja edelleenkin kaikki kriittinen, rakentava kommentointi on sallittua ja erittäin toivottua! Ilkeyttä en puolestaan tule koskaan ymmärtämään sen missään muodossa.

—-

Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten kirjoittelin teille elimistön happamoitumisesta – ilmiöstä, joka aiheuttaa edelleen tänäkin päivänä jyrkkää kahtiajakoa. Siinä missä perusterveydenhuollossa kehon happamuus nähdään huuhaana ja sen väitetään lähinnä pohjautuvan uskomuksiin, oon mä omien opiskelujeni kautta oppinut aivan toista ja sen kautta muodostanutkin oman mielipiteeni asiasta.

Laku-vadelmamousse

Muuttaessaan elämäntapojaan terveellisempään suuntaan ihmisten lautasille ilmestyy lähes poikkeuksetta enemmän lihaa ja happamia maitotuotteita, joilla korvataan epäterveelliseksi koetut höttöviljat ja sokeripitoiset elintarvikkeet. Suunta on tietysti oikea, mutta kaikki edellämainituista tekijöistä lisäävät kehon happamuutta.

Tämä happamuus ei näy veren pH-arvoissa sillä kehomme on viisas ja pyrkii korjaamaan tilanteen sillä veren pH:n on oltava aikalailla vakio, tai muuten tila on ihmiselle hengenvaarallinen. Kyseinen happamuus näkyykin veren sijaan ihmisten kudoksissa, jotka alkavatkin oireilla tilanteen edetessä yhä pidemmälle – se voi näkyä ylipainona, aineenvaihdunnan hidastumisena, ruoansulatusongelmina, allergioina, iho-oireina tai vaikkapa astmana! Ja ennenkaikkea vetämättömänä olona sekä huonona yleisterveytenä ja -kuntona.

Jos keho ei pysty neutralisoimaan näitä happoja, ne kertyvät yhdessä kuona-aineiden kanssa rasvakudoksiin (mikä näkyy mm. selluliittina) ja sen jälkeen siirtyy muihin kudoksiin sekä verisuoniin, ja lopulta sisäelimiimme. Nämä kertymät selittävätkin useimmat yleisimmistä sairauksistamme.

suolainen-puuro4

Lihan, happamien maitotuotteiden, sokerin ja prosessoitujen viljojen lisäksi kehon happamuutta lisää runsaasti myös lisäaineet, alkoholi ja muut päihteet sekä ruoan prosessointi – oikeastaan kaikki antiravinteet. Näiden vaikutusta on haastavaa minimoida sillä nykypäivänä ruokamme ei enää sisällä ravinteita samaan tapaan kuin ennen. Ruoan lisäksi siihen vaikuttaa myös esimerkiksi (kosmetiikan) kemikaalit, ilmansaasteet, liian vähäinen liikunta ja toisaalta myös liiallinen liikunta ja stressi.

Stressihän on jo itsessään yksi terveyden pahin vihollinen: se nimittäin heikentää ruoansulatuksen normaalia toimintaa ja hidastaa elimistön ruoansulatusta ja pH-tasapainoa ylläpitävien entsyymien ja suolahappojen tuotantoa.

Kehomme yrittää tasapainoittaa happo-emästasapainoa mineraalien avulla, minkä vuoksi tarkkasilmäiset voivat havaita happamuuden omilla silmilläkin. Kun kehostamme kuluu normaalia enemmän sille tärkeitä mineraaleja näkyy se luonnollisesti kudosten (kuten ihon, hiusten, kynsien ja luuston) hyvinvoinnissa sekä heikentyneinä aineenvaihduntareaktioina, joissa mineraalit on tärkeässä osassa. On siis ihan luonnollista, että tämä heijastuu koko olemukseemme ja toimintakykyymme.

Oikeanlainen ruokavalio

Ei siis ihmekkään, että monet jotka ovat kokeilleet vegaanista/kasvispainotteista ruokavaliota ovat kokeneet suuria muutoksia omassa olossaan ja jaksamisessaan! Happamat hedelmätkin nimittäin hapettuvat kehossa emäksisiksi, mikä on tietysti terveydellemme hyväksi 🙂 Kiinnittämällä huomiota siihen mitä syö ja missä suhteessa on siis paljon suurempi merkitys, ja pienillä päivittäisillä valinnoilla voi päästä esimerkiksi migreenistä tai kuukautiskivuista kokonaan eroon kehon päästessä irti siihen kertyneestä happamuudesta.

Vaikka susta tuntuis, että oma happo-emästasapainosi on kohdallaan niin suosittelen silti miettimään seuraavia juttuja:
– Syö paljon mineraalipitoista, eli emäksisöivää, ruokaa kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja
– On erityisen tärkeä pitää huolta riittävästä kalsiumin saannista
– Mineraalien lisäksi on hyvä pitää huolta riittävästä vedensaannista, jotta niiden neutraloimat hapot kulkeutuvat pois kehosta eivätkä kerry kuonaksi kroppaan
– Älä juo samalla kuin syöt! Juominen laimentaa ruoansulatusnesteistä, joten itse pidän vähintään vartin tauon juomisesta sekä ennen että jälkeen ruokailun
– Syödessäni jotain runsaasti kehoa happamoittavaa tankkaan aina tasapainoksi emäksisöiviä ruoka-aineita
– Ei kannata stressaa liikaa, vaan nauttia elämästä. Suosittelen luonnossa oleskelua ja kävelyä, joogaa, uimista ja kaikkea harrastan rauhallista liikuntaa hikirääkkien ohelle
– Silloin kun mieli tekee niin juo kahvia, ota lasi viiniä tai syö vaikkapa karkkia ja pala pullaa! Mutta muista pitää pääpaino emäksisyyden puolella 🙂

Yritin pitää postauksen mahdollisimman tiiviinä ja helpposelkoisena, joten nyt ois teidän vuoronne – heräskö ajatuksia tai kysyttävää? Haluaisitko jakaa omia mielipiteitä tai kokemuksia? Kommenttiboksi on teille avoinna – niinkuin aina!

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

16 kommenttia

  1. k kirjoitti:

    Tekstisi on oiva esimerkki pseudotieteestä. Esittämäsi väitteet ja kausaliteetit ovat näennäisuskottavia, mutta eivät perustu mihinkään. Itse luotan tieteeseen ja uskon sitä, kenellä on kovin koulutus. Tämän perusteella en ostaisi sinulta ravitsemusohjelmaa. Mitä et tiedä, sitä et tiedä ja ymmärrä.
    Perus terveydenhuolto=perusterveydenhuolto sen ja näkemykset ovat linjassa erikoissairaanhoidon kanssa ja
    , ravintoterapeutiksi saa itse kukanenkin kutsua itseään: http://eioototta.fi/ravitsemusasiantuntija-kortesuo-kertoo-totuuden/

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos kommentista ja toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä 🙂 Itse olen omat näkemykseni perustanut pitkälle jo ihan puhtaasti kehon aineenvaihdunnallisista reaktiosta, joita kautta jokainen hieman pidemmälle miettiessään voi ymmärtää kehoa paljon laajempana kokonaisuutena – toki jokaisella on myös mahdollista miettiä asiaa mustavalkoisesti. Jokainen tyylillään 🙂

      Toivon syvästi, että tutkimukset perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon parissa kehittyvät jatkossa niin ihmiset välttyisivät pitkiltä sairauskierteiltä ja turhilta lääkkeiltä yksinkertaisilla elämäntapamuutoksilla.

  2. Ella kirjoitti:

    Voisitko esittää ne kemialliset reaktiot, joilla luettelemiesi ruoka-aineiden sisältämät rakenneaineet (aminohapot/hiilihydraatit/rasvat) saavat happo-ominaisuudet?

    • Aino kirjoitti:

      No huh! Ihan just nyt tässä näppäimillä ei kemiallisia kaavoja ole, ja mielellään ne sulle kyllä voisin vaikka kirjoitella paperille ja laittaa esille, mutta huominen lähtö painaa sen verran päälle ettei mulla valitettavasti siihen juuri nyt ole aikaa. Yhessä jenkkiwebinaarissa ne kyllä käytiin aika selkeästi läpi, yritän kattoa josko löytäisin linkin siihen mun koneen kirjanmerkeistä!

      Ajatuksen ytimessä on kuitenkin mm. valkuaisaineiden synnyttämät epäorgaaniset hapot, kun esimerkiksi happamilta maistuvien hedelmien orgaaniset hapot vapauttavat hapettuessaan emäksisiä aineita (ja lähes aina hiilidioksidia+vettä) kehoon 🙂

      Enkä tietenkään tekstissäni ajanut takaa sitä, että esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden syönti olisi jotenkin väärin, vaan että juuri tämän hapettumisilmiön vuoksi olisi hyvä pitää huolta myös emäksisyydstä – ja samalla avata ihmisten silmiä, josko esim. ne omat krooniset päänsäryt voisivat johtua siitä mitä lautaselta löytyy.

      • Jess kirjoitti:

        Mäkin näkisin mielelläni nämä kemialliset reaktiot. Ihan jotkut perus kaavat parista esimerkistä, ei tarvii mitään väikkäriä tänne vääntää. Eli esim miten maito ruoansulatuselimistössä –> happo? Ois myös kiva, jos voisit linkittää hieman lähteitä ja antaa esille vaikka pari vertaisarvioitua artikkelia näistä sun tän tekstin aiheista. 🙂 esim. siitä miten ”kehomme yrittää tasapainoittaa happo-emästasapainoa mineraalien avulla” ja miten sen voi ”havaita omilla silmilläkin”, miksi ja millä mekanismeilla hapot kertyvät ”kuona-aineiden kanssa rasvakudoksiin” ja tietysti mua kiinnostaa myös se, miksi nämä elimistöä happamoittavat hapot menevät ENSIN rasvakudokseen ja vasta sitten esim. verisuonistoon?

        Itsehän en ota totena tästä sanaakaan, mutta jos alkaa evidenssiä löytyä niin mielelläni tutkin ja tutustun asiaan 🙂 Tää voisi olla myös ihan hyvä postausaihe, jos matskua löytyy paljon?

      • Ella kirjoitti:

        On tietysti selvää, että valkuaisaineiden osasilla – ne nimenomaiset aminoHAPOT – reagoivat vesiliuoksessa happoina. Kysymys kuuluukin miten eläinperäisistä tuotteista lähtöisin olevat aminohapot, ne rakenteeltaan samat jotka on oleellista saada myös vegaaniruokavaliosta kehon normaalia toimintaa ajatellen käyttäytyvät kasvisperäisistä vaihtoehdoistaan poiketen ruoansulatukseen päätyessään? Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten kehon on ylipäätään mahdollista varastoida voimakkaasti happamia aineita – niillä kun on tapana muuttaa esimerkiksi niitä hypoteettisesti säilöön kuljettavien proteiinien rakenteita siten, että nämä muuttuvat toimimattomiksi. Vapainakaan hapot eivät tosiaan voi verenkierrossa liikkua, sillä tällöinhän kehon omat
        puskurit hankkiutuisivat niistä eroon. Tarkoitukseni ei ole siis missään nimessä olla ilkeä tai yrittää vaikuttaa kaikkitietävältä – onhan selvää, että ihmisen fysiologia on valtavan hieno ja monimutkainen kokonaisuus, jonka toiminnasta emme tiedä vielä läheskään kaikkea. Mielestäni vain väitteissäsi on muutamia aukkokohtia ja kysymysmerkkejä, joihin kaipaisin täsmennystä mikäli ne totuutena esität.

  3. Elsa kirjoitti:

    Hmm, mielenkiintoinen postaus. Kiitos siitä, että uskalsit jakaa sen meille anonyymien ruodittavaksi 😀 Olet onnistunut hyvin asiallisesti vastaamaan yllä oleviin, kriittisempiinkin kommentteihin – pointsit siitä! Toisaalta blogissasi vallitsee kyllä aina positiivinen ilmapiiri, eli siinä mielessä ei mitään uutta tämän postauksen kommenttiosiossa 😉

    Mun täytyy kuitenkin yhtyä kritisoihin siinä, että olisi hienoa tosiaan saada näille jutuille vähän enemmän tieteellisiä perusteluja. Perustelujen avulla sun teksteistä vois saada vielä enemmän hyviä keskusteluja aikaiseksi. Ymmärrän, että kirjoitat blogia ehkä vain nopsasti välillä omaksi iloksesi, ja tämänkin postauksen halusit ilmeisesti tarkoituksella jättää kovin suppeaksi. Moni kuitenkin varmasti lukisi mielellään tarkemminkin sun ajatuksistas! Mistä luulet esimerkiksi johtuvan, että elimistön happamoitumista pidetään ”huuhaana”? Mikä sai sut omissa opinnoissas tarkalleen ottaen niin vakuuttuneeksi happamoitusteorian uskottavuudesta, että olet valmis kyseenalaistamaan nykyisessä perusterveydenhuollossa vallitsevat käsitykset? Jos tiedetään, että ihmiselimistö toimii niin yksinkertaisesti, että nimenomaan pienillä ruokavalion tuomilla happamuusmuutoksilla voitaisiin välttyä monilta elintasosairauksilta, miksei löydöstä hyödynnetä enemmän terveydenhuollossa ja virallisissa ravitsemussuosituksissa? Entäpä mahdolliset taustamuuttujat happamuusteoriassa; jos rupean vegaaniksi, alan kiinnittämään tavallista enemmän huomiota tarpeellisten ravintoaineiden saamiseen ja huomaan oloni kohentuvan, onko kaiken takana elimistöni happo-emästasapaino – vai sittenkin jotain muuta?

    Yhdyn toiveeseesi siitä, että tutkimukset perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon parissa kehittyisivät – ja niinhän ne kehittävätkin jatkuvasti! Tämä ei kuitenkaan pyyhi pois sitä tosiasiaa, että myös nykyiset hoitosuositukset perustuvat tieteellisiin menetelmiin; niissä ei ole kyse mielipiteistä, toisin kuin aiheissa, joita ei ole ainakaan vielä tieteellisin menetelmin pystytty todentamaan. Tieteen ei mahdollista pysyä ruokavaliotrendien tahdin perässä, mikä auttamattomasti tuo mukanaan mahdollisuuden ratsastaa näennäistieteellisillä, henkilökohtaisiin tuntemuksiin perustuvilla näkemyksillä. ”Hyvä fiilis” ei ole tieteellinen perustelu, vaikka toisinaan yleiset ravitsemussuositukset eivät osaakaan kertoa, millainen olisi juuri minulle oikeanlainen ruokavalio.

    En osaa itse ottaa kantaa happamuusteorian tieteelliseen uskottavuuteen, sillä en ole aiheeseen sen enempää perehtynyt. En myöskään koe tällä tieteenalalla olevani tarpeeksi harjaantunut erottamaan tieteellisiä perusteluja vakuuttavien auktoriteettien yksittäisistä löydöksistä. Olet Aino selkästi minua perehtyneempi aiheeseen, joten kerro mieluusti lisää! 🙂

    Pusuja!

  4. Cayisa kirjoitti:

    Puhuit tekstissä kuukautiskivuista. Itse olen huomannut, että viimeisen kahden vuoden aikana, kun olen vähentänyt huomattavasti maitotuotteita, prosessoitua ruokaa ja jättänyt lihan ja sokerin vallan pois, vaihtanut luonnonkosmetiikkaan ja muutenki myrkyttömämpään elämäntapaan lääkkeistä ja pesuaineista lähtien, PMS oireet ovat selvästi lisääntyneet. Kuukautiskivut ovat ennemmin lisääntyneet kuin hävinneet. Onkohan sinulla mielipiteitä tähän tai oletko nähnyt vastaavaa? Itse olen ajatellut että kyseessä on luultavasti luonnolliset ilmiöt, tai Ehkä olen vain herkistynyt kuuntelemaan kehoa enemmän 🙂

  5. Liis kirjoitti:

    ”Toivon syvästi, että tutkimukset perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon parissa kehittyvät jatkossa niin ihmiset välttyisivät pitkiltä sairauskierteiltä ja turhilta lääkkeiltä yksinkertaisilla elämäntapamuutoksilla.” Aika kova väite 😀 Perustat siis näkemyksesi omaan kokemukseesi ja kuulemaasi? Ja tällasen tiedon pohjalta tulisi hoitaa ihmisiä terveydenhuollossa? Pelottavaa, että tämän tason ”asiantuntemuksella” neuvotaan ihmisiä ravintoasioissa.

    Vai onko sinulla esittää väitteidesi pohjaksi esim. laadukkaita RCT -tutkimuksia, minäkin mielelläni perehtyisin tarkemmin.

    Oletko miettinyt, voisiko kokemasi positiivinen muutos (kasvisten lisääminen ym) johtua ihan muusta, kuin PH -arvoista 😉

    T: TTM opiskelija

  6. Anne kirjoitti:

    No voi plaah, mitä kommentteja… Saahan jokainen olla mitä mieltä haluaa, mutta mun korvaan varsin dualistista tuollainen ajatteluketju. Toki faktat pitää olla kunnossa. Mutta tuo kommenttiboksin ajattelumalli, että ihminen koostuisi yksittäisistä kemiallisista reaktioista on kyllä naurettavaa.
    Sun tekstistä kuitenkin selviää jo kauas että keho on kokonaisuus, että yksi asia vaikuttaa moneen ja toisinpäin. Voisin myös veikata, että varsin marginaalinen osuus todella tietää näistä asioista(enemmän tai vähemmän). Joten uskon että moni saa tästä aiheesta paljonkin irti ja mahdollisesti alkaa kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi siihen, että proteiiniöverit ei ole tarpeen ja kalorittomat makeutusaine hirviöt ei ole ehkä se paras valinta tasapainoiseen kehoon.
    Kiitos Aino että jaat sun oppeja hyvissä, ja mun mielestä todella selkeissä teksteissä <3

  7. Liis kirjoitti:

    Saanko kysyä miksi et julkaissut kommenttiani? EIkö täällä saa esittää vasta-argumentteja ollenkaan?

    • Aino kirjoitti:

      Heippa Liis! Tottakai saa olla 🙂 Mä en itse ole yleensä koneen ääressä toimistoaikojen ulkopuolella, joten kommenttejakaan en pysty niiden ulkopuolella hyväksymään.

  8. Aino kirjoitti:

    Heippa!

    Ja kiitos kaikille kommenteista. Luin itse tekstini nyt uudelleen ja huomasin, että se on helppo ymmärtää väärin ja tulkita joitain asioita, jotka jäi hieman aukkoiseksi, hyvinkin väärin. Tää oli mun moka ja tuun ehdottomasti korjaamaan tekstiäni heti, kunhan aika sen sallii.

    Ja samoin teidän kommentteihin vastaaminen – mä lupaan, että heti kun pääsen huomenna matkantekoon ja jätän taakseni kaikki kiireet niin kotona kuin töissäkin, mä istahdan alas ja vastaan niihin. Rakentava kommentti ja eriävät mielipiteet on erittäin sallittuja, ja arvasinkin niitä tälläiseen postaukseen tulevan 🙂

    Yksi asia, mihin oon kiinnittänyt huomiota paljon tässä luontaislääkintä vs. länsimainen lääketiedekeskustelussa on sellainen seikka, että musta tuntuu että jälkimmäisessä nähdään vain se toimiva kokonaisuus. Se, kun aineenvaihduntareaktiot ja kroppa toimii niinkuin niiden kuuluukin. Mitä sitten, kun niin ei enää olekkaan?

    Tässäkin elimistön happamoitumisessa viittaan siihen tilanteeseen, kun elimistö on ylikuormittunut eikä aineenvaihduntareaktioiden sivutuotteet pääse pois kehosta – mihin ne sitten katoais, ilmaanko vain? Sitä mä mietin ja ois kiva jos jokin vois avata mulle tätä ajatusta enemmän sieltä ”toisen puolen” näkökulmasta niin pystyisin itsekkin laajentamaan ymmärrystäni paremmin.

    🙂

  9. k kirjoitti:

    Olet omaksunut tällaisen holistisen elämänfilosofian, jota tukemaan olet löytänyt höpönpöppöö-teorian. Ruokavaliossasi ja ohjeissasi ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jostain syystä tällainen uskottavan tuntuinen teoria vain vetoaa ihmisiin helposti ja selittää maailmaa hieman ymmärrettävimmin, myös yleiset ravitsemussuositukset suosittavat vähäistä sokerin käyttöä, mutta jostain syystä se pyörä täytyy keksiä aina uudelleen. Vaatii taitoa ja koulutusta osata tulkita ja ymmärtää tieteellistä tutkimusta, jonka vuoksi tiede itsessään saattaa näyttäytyä kovin etäisenä ja pelkkinä yksittäisinä kemiallisina reaktioina.

    Itseäni lähinnä harmittaa se, jos joku vielä hyötyy taloudellisesti tällaisesta hölynpölystä ja vertailukohdaksi otetaan koululääketiede, perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito, joka leimataan täysin osaamattomaksi huomioida ihminen kokonaisuutena. Perusteena tälle on yleensä omat kokemukset, jonkun tutun kokemus tai yleinen tuntuma asiasta.

    Toiveesi, että ”ihmiset välttyisivät pitkiltä sairauskierteiltä ja turhilta lääkkeiltä”, samassa lauseessa antaa jälleen ymmärtää, että sinä ymmärrät jotain, mitä muut eivät ja kyseenalaistat samalla terveydenhuollon ammattitaidon. Hyvä syy jonkun tarttua kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Tämä summaakin sitten sen, miksi aihe hieman nyppii.

  10. k kirjoitti:

    Kommentiksi vielä päätelmääsi sairauksien synnystä ja hoidosta, terveyden ja sairauden välinen raja on häilyvä ja sairaudet käyttäytyvät usein yksilölliset ja voivat olla alkuun vaikeasti havaittavissa. Sairauksia hoidetaan pääsääntöisesti yleisten hoitokäytäntöjen mukaan, jotka jatkuvasti kehittyvät, mutta hitaasti. Tiede ja lääketiede on itsessään jatkuvasti itseään kehittäviä ja korjaavia ja pulueetonta tutkimusta tehdään ympäri maailmaa jatkuvasti. Työ on kuitenkin hidasta ja tiede, jos mikä ymmärtää harmaan sävyt: mikään ei ole yksiselitteistä ja varmojen päätelmien tekeminen on pitkän työn takana. Nykyisessä terveydenhuollossa on epäkohtia, joihin liittyy kiinteästi myös hankalia terveystaloudellisia kysymyksiä, joista voi ja pitää keskustella. Etenkin julkinen terveydenhuolto on kuitenkin mainettaan huomattavasti parempi, enkä purematta niele kritiikkiäsi ”kunpa terveydenhuollossa ymmärrettäisiin tämä”.

    Arjen piristystä, yleishyödyllisiä terveysneuvoja, kannustusta, inspiraatiota keittiöön ja omia hyväksi havaittuja tapoja saa ja pitääkin jakaa, kuten blogissasi teet. Tällainen kehon happamuus -näennäistotuudellinen teoria ei kuitenkaan tällaisessa julkisessa kontekstissa, missä itse profiloidut jonkinlaisena asiantuntijana, saisi myydä virheellisiä lupauksia saati vähätellä terveydenhuoltoa, joka nykyisessä laajudessaan, ulottuvuudessaan ja osaamisen tasossa on yksi hyvinvintivaltion kiviljaloista. Mikään elämäntapa tai ruokavaliofilosofia ei suojaa elämän kolhulta ja terveeseenkin elämään liittyy tietty määrä vaivoja, kuten niitä kuukautiskipuja, päänsärkyjä ja vatsavaivoja, ihmiselämä on välillä ja usein hankalaa.

    Ja loppujen lopuksi elämän tarkoitus ei ole kokonaisvaltainen hyvinvointi vaan opettaa lapsenlapset onkimaan;)

  11. swi kirjoitti:

    Tää on ihan mielenkiintoinen tutkielma aiheesta ja vielä suomeksi : )
    http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/ont/Laamanen_J_2013_kandidaatintutkielma.pdf

    En välttämättä laittaisi moniakaan sairauksia PH tasapainon syyksi, mutta ainakin osteoporoosi vaikuttaisi liittyvän asiaan jollakin tavalla luuston (kalsium)fosfaattien toimiessa alkalisoivana puskurina liiallista happamuutta vastaan. Mielenkiintoinen asia, mutta kaikkea ei vielä tiedetä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *