Kun tietää, mitä haluaa

Kuva: Tiia

Viime viikon sokeripostauksen kommenttiboksissa eräs lukija kehoitti mua ottamaan rennommin. Häkellyin. En missään välissä kyseistä sokeripostausta kirjoittaessani ajatellut, että sokeri olis mulle jotenkin ongelma, että se aiheuttais mulle harmaita hiuksia ja päänvaivaa, stressiä tai huolta.

Mä tiedän etten halua syödä sokeria ja tiedättekö mitä: se tunne, että tietää mitä tahtoo on vapauttava. Silloin ei tarvi vatvoa mielessään jatkuvasti ”entä jos” mikä ainakin mun mielestä on sellainen asia, josta saan itselleni eniten harmaita hiuksia aikaiseksi.

Miltä tuntuis, jos ei enää koskaan tarvis ajatella ”entä jos”? Ajatuksena ainakin aika kevyt ja vapauttava, huojentava – näin omasta mielestäni ajateltuna.

Kyseisessä postauksessa tosin mainitsin käyneeni kaupassa konvehtirasioiden ainesosaluetteloita läpi, hahha! Siitähän vois ajatelle, että stressaisin, mutta tarkennan nyt vielä etten tehnyt sitä sokerin vuoksi vaan gluteenin – toisen asian kanssa, jota välttelen. Sen vuoksi, että on pakko. Eikä sekään stressaa sillä tiedän ettei vaihtoehtoja ole.

Kommentti oli siinä mielessä loistava, että se auttoi mua tajuamaan jotain hienoa. Nimittäin sen miten mun arki kaikesta kaaoksesta ja hektisyydestään huolimatta ei onnistu stressaamaan mua. Mä teen asioita, joita haluan tehdä. Ja uskokaa tai älkää: jos joku juttu ei miellytä niin mä osaan sanoa ei tai parhaimmassa tapauksessa tehdä sen eteen jotain mikä saa sen musta tuntumaan itsestäni paremmalta.

En jää tuleen makaamaan ja odota jotain tapahtuvan, vaan joko nousen ylös ja jatkan matkaa tai uskoessani tuhkasta nousevan jotain upeaa ryhdyn sammutustöihin muiden siihen uskovien kanssa. 

Itsensä kunnioitus ja omien tahtotilojen löytäminen on vahvuus, voima joka tekee jokaisesta rohkean. Rohkeat ihmiset eivät tyydy, vaan taistelevat ja rakentavat uutta, luovat unelmistaan totta. Se ei ole ruusuilla tanssimista ja yltäkylläisyydessä kylpemistä, mutta joka ilta nukkumaan kasvoilla on hymy. Eikä siihen tarvita mitään erityistä syytä sillä se kumpuaa omista teoista ja ajatuksista, joita rohkeus kuljettaa eteenpäin ja siitä kaikesta mitä kaikkea positiivista valitsemansa tien kulkeminen vetää puoleensa.

Vaikka tämä ahaa-elämys syntyi ruokavaliokeskustelusta pätee se ihan kaikkialla elämässä. Muita miellyttämällä ei pääse pitkälle, vaan ainoastamalla olemalla oma itsensä. Epäkohtia kohdatessa niiden voittaminen kasvattaa, kun taas tyytyminen nujertaa. Pahimmassa tapauksissa asioihin tyytyminen synnyttää padon, joka purkautuessaan saa aikaan pahojakin tuhoja.

Niitä asioita, joita itse pitää oikeina tulee vaalia ja arvostaa. Ei tule miettiä mitä muut haluaa tai ajattelee sillä ne on toisarvoisia asioita – ne on asioita, joita on hyvä kunnioittaa, mutta omia valintoja ei niihin kannata pohjata. Silloin nimittäin ”entä jos” osoitukset kasaantuu ja hukkaa tärkeimmän eli itsensä.

Eikä kannata huolia vaikkei tarkasti vielä tietäisikään mitä tahtoo. En mäkään tarkalleen tiedä, muttä tärkeimpänä tiedän sen mitä en tahdo ja sen avulla osaan myös pysyä erossa niistä asioista. Tahtominen ei todellakaan tarkoita aina vastauksia elämän suuriin kysymyksiin vaan vaikkapa sitä tunteeko olonsa kotoisaksi leopardikuosisessa jumpsuitissa vai saako sen pukeminen päälle oman olonsa epämukavaksi. Vinkki: jos saa niin silloin kannattaa pukea jotain mikä tuntuu hyvältä. Ja vaikka joku tyyppi sattuis olemaan maailman ihanin ja rakastettavin, mutta käytös sua kohta saa kaktuksen kasvamaan kurkkuun niin sellaista ei tarvi sietää. Onneksi.

Nyt pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan salille – en trendikkäästi punttisalille vaan sisäpyöräilemään sillä oon löytänyt siitä iloa ja energiaa muiden naureskeluista huolimatta. Naurakaa vaan, niin mäkin teen! Mutta en samasta syystä kuin te, vaan siitä ihanasta fiiliksestä mikä mut valtaa kun hikisenä konttaan tunnin jälkein pukukkoppin.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

PS. Sokeripostauksen kommentit saa vastauksensa (kuten muutkin..!) heti, kunhan mulla on oikeasti aikaa istahtaa niiden parissa alas. Sitä ennen saatan jo julkaista uuden postauksen aiheesta kommenttien pohjalta sillä esititte ihan loistavia kysymyksiä, kiitos niistä!