Hae
Aino Mäkelä

Onko unelmia pakko jahdata?

Sellaista oon miettinyt tänään ja toivoisin kuulevani vähän teidän ajatuksia, mielipiteitä ja omia fiiliksiä aiheista. Nimittäin tää aihe on niin hämmentävä, etten oikein itsekkään tiedä mitä mieltä olen.Paluumuuttaja, KroatiaKyllä, unelmointi on ihanaa ja on tärkeä olla unelmia. Ne on sellaisia juttuja, jotka motivoi ja saa meidät kulkemaan eteenpäin. Unelmat myös usein antaa toivoa ja elämänintoa, sekä sytyttää usein sen kuuluisan liekin roihuamaan sydämessämme.

Mä oon joskus ollut oikea himounelmoija. Mulla oli paljon suuria unelmia ja kunnianhimoisia tavoitteita niiden toteuttamiseen. Ja se toimi! Moni unelmani on toteutunut ja oon siitä ihan äärettömän kiitollinen. Oon aina ollut kova tekemään töitä haluamieni asioiden eteen ja matkalla on usein ollut mutka jos toinenkin – voitte vaan kuvitella, kuinka monta tärkeää oppia elämästä niillä matkoilla onkaan tarttunut mukaan.

Unelmien ei saa kuitenkaan antaa määrittää meitä liikaa – sillä joskus, vaikka kuinka tekis kaikkensa, ei kaikki unelmat näe päivänvaloa. Eikä se tee meistä yhtään sen huonompia ihmisiä, sillä niiden juttujen ei vaan yksinkertaisesti ollut tarkoituskaan tapahtua.Paluumuuttaja, KroatiaMutta luitte oikein, kirjoitin imperfektissä. Enkö enää sitten unelmoi? Niin. En tiedä. En ainakaan enää niin isoista, koko elämääni mullistavista asioista. Mun ei tarvitse enää jahdata unelmiani – nimittäin tiedän, ettei ne katoa minnekkään vaan toteutuvat kaikki ajallaan. Enkä oo aina edes huomannut unelmoineeni jostain, mikä onkin sitten yhtäkkiä käynyt toteen. Kuin itsestään!

Onko ihan okei tyytyä vähän vähempään?Paluumuuttaja, KroatiaVälillä musta tuntuu, että oon kadottanut sen kunnianhimoisen ja määrätietoisen itseni sillä mä nautin just nyt eniten siitä, ettei mun ”pidä tehdä mitään”. Mun elämässä kaikki on hyvin, siis ihan älyttömän hyvin, ja mä oon tosi onnellinen! Voiko kukaan unelmoida enemmästä? En oo ikinä ollut luonteeltani tyytyjä, mutta juuri nyt en haluaisi minkään asian olevan toisin.

Mutta kieltämättä tää tunne on todella omituinen. Mulla on aina ollut jokin asia, minkä eteen oon tehnyt töitä koko sydämestäni – ja nyt vaan nautin olostani koko sydämestäni. Välillä mietin, että oonko mä enää edes sama ihminen? Katoaako se unelmoinnin tarve onnellisuuden myötä? Vai onkohan mulla nyt vaan meneillään hetki, kun kerään voimiani seuraavan unelmani toteuttamiseen?Paluumuuttaja, Kroatia Ja vielä loppuun kuluneiden viikkojen parhaat asiat, ihan kaikessa tavallisuudessaan on olleet seuraavanlaisia:

☆ Yli 2300km roadtrip maailman parhaan kämppiksen kanssa. Ja matkalla sattu vain yks rengasrikko!
☆ Törmäsin ruokaostoksilla ihmiseen, jota en oo tavannut vuosiin – ja jälleennäkeminen oli yhtä riemua!
☆ Ylipäätään oon ollut tosi kiitollinen siitä, miten ihanien ihmisten kanssa saan viettää aikaa. Se ei nimittäin oo aina ollut itsestäänselvyys.
☆ Kolmet päikkärit päivän aikana.
☆ Netin syövereistä löydetyt uudet Jane The Virgin -jaksot. Parasta!
☆ Ismon onnistuneet taipparitreenit (hahah, joko luulitte ettei Ismo pääse listalle?!) ja mieletön into agilitykentillä! Ihan paras harrastuskaveri <3

Mistä te unelmoitte? 

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Yksi kommentti

  1. Nora kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus! Herätti ajatuksia. Olen itse viimeiset kuukaudet jahdannut unelmiani enemmän tosissani kuin koskaan aiemmin ja se on tuottanut tulosta. Muutin elämääni aika kokonaisvaltaisesti about vuosi sitten ja uskon sen lähteneen siitä, kun päätin, ettei unelmia ole tehty pelkiksi haaveiksi, vaan myös elettäviksi. Olen ehkä vähän sellainen ”täysillä tai ei ollenkaan”-tyyppi ja jos pitäisi valita, onko unelmien jahtaaja vai ei, niin mieluummin olen, vaikka välillä siitä kieltämättä tulee paineita. Koko ajan pitäisi tavallaan olla suurempaa ja on vaikeaa pysähtyä nauttimaan jo tähän asti kertyneistä onnistumisista. Mutta koen myös, että kun tämän tiedostaa, voi siihen vaikuttaa. Ajattelen niin, että siinä vaiheessa, kun unelmien ajatteleminen alkaa tuottaa (liikaa) stressiä, on aika painaa jarrua. Unelmoinnin tarkoitus on minulle toimia polttoaineena, että teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Tällä hetkellä haaveilen siitä, että opin soittamaan kitaraa niin hyvin, että voin tehdä oman biisin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *