Kieroutuneet käsitykset

Joka päivä me taistellaan oman pääkopassame ”pitää olla”  ajatuksen kanssa. Niin töiden, ulkonäön, ihmissuhteiden kuin vaan olemisenkin suhteen. Nyt kun siis downshiftaaminen on muodissa niin jokaisen täytyy harrastaa sitäkin, mutta silti pitäis hoitaa työt, lapset, liikkua ja muistaa olla myös sosiaalisesti viehättävä.

Ympäristö muuttuu kovaa tahtia eikä meidän pienet pääkopat pysy perässä. Muutosta on vauhdittamassa media, joka lisää paineita meille tavan tallaajille ja vääristää jo kieroutuneita käsityksiä entisestään. Tajusin sen konkretian lukiessani alla olevat sanat ensimmäistä kertaa:

Now every girl is expected to have Caucasian blue eyes, full Spanish lips, a classic button nose, hairless Asian skin with a California tan, a Jamaican dance hall ass, long Swedish legs, small Japanese feet, the abs of a lesbian gym owner, the hips of a nine-year-old boy, the arms of Michelle Obama, and doll tits.

Tää sama kärjistynyt vääristyneisyyden ajattelu näkyy myös treenaamisessa. Samalla tavalla kun unohdetaan suomalaisten luonnollisesti kalpea iho unohdetaan, että kroppa on luotu liikkumaan. Sen sijaan, että annettais kropan tehdä sitä mihin se on luonnollisesti tarkoitettu on nykypäivänä ainoana päämääränä viedä se äärirajoille. Liikunnasta on tullut erillinen osa elämää. Siitä on tullut asia, joka on aikataulutettu kaiken normaalin ulkopuolelle.

Istuminen tappaa, se tiedetään, mutta samalla unohdetaan se perimmäinen tarkoitus liikkumiseen. Liikojen vaatiminen on nykypäivänä hyvin yleistä ja vaikka suurin osa suomalaisista ei liiku tarpeeksi, se osa joka liikkuu rasittaa sillä itseänsä lähes poikkeuksetta liikaa. Aika ristiriitaista, mutta me taidetaan olla vähän sellaista ”joko tai” kansaa? 

Kärjistyneet käsitykset näkyy myös liikunnan osalla ihan tavan tallaajissa kuin osan alan ammattilaistenkin käsityksissä. Yleisesti ajatellaan, että treenaamisen tulee olla järkyttävää rääkkiä, jonka tulokset näkyy valtavina muskeleina ja kireinä sikspäkkeinä. Kuitenkin suurin osa kuntosalilla käyvistä ihmisistä on aivan tavallisia ihmisiä, joilla treenin tavoitteena on hyvä mieli ja terveempi huominen eikä viikottain nousevat uudet PR:t.

Sama vääristynyt ajatus näkyy myös siinä, miten liikunta liitetään ulkonäköön. Liikunnan avulla on toki mahdollisuus muokata vartaloa, kasvattaa lihasta ja pudottaa painoa. Toisaalta liikuntaa voi harrastaa omaksi ilokseen ilman sen kummempia ulkonäöllisiä tavoitteita. Urheilijat toki yleensä aina erottaa jo kaukaa raamikkuudestaan, mutta hyvänä esimerkkinä tästäkin on fitness-urheilijoiden massakausi jolloin lihasten päälle kertyy paljon ylimääräistä lämmikettä.

Asia on ongelmallinen myös siksi, että sellaset valmentajat ja ammattilaiset joiden tavoitteena on kokonaisvaltasesti ihmisen elämänlaadun parantaminen ja pidempiaikainen muutos, sen ulkonäön kohentamisen ja rasvan tiristelyn sekä ”jatkuvan kehittymisen” sijaan, joutuu myös hankalaan asemaan. Esimerkiksi personal trainerin palkatessaan monella voi olla ajatuksena oikotie onneen, jolloin odotukset treenien suhteen on älytöntä rääkkiä.

Tästä myös kiitos television dieettiohjelmille, jotka kyllä on hyvää viihdettä.

Kokonaisvaltaisempaan, ihmisläheisempään suhtautumiseen jossa liikunta saadaan osaksi arkea on myös valmentajan tehtävä enemmän työtä – sitä ei hoideta liukuhihnalla antamalla jokaiselle asiakkaalle samat ruokavaliot ja treeniohjelmat, jotka on laskelmoitu just eikä melkeen niin fiksusti, että rasva palaa taatusti. Sitä työtä tehdään sydämellä, ajatuksella ja yhdessä asiakkaan kanssa antaen eväitä parempaan arkeen.

Median luodessa ”kunnon personal trainereista” epäinhimillisiä piiskureita, ei toisenlainen lähestymistapa saa samanlaista arvostusta osakseen. Asiakkaitaan moikkaava ja heidän kuulumisistaan kiinnostunut valmentaja poikkeaa täysin siitä sekunttikello kädessä naama punaisena käskyttävästä lihaskimpusta täysin.

Tietysti aina välillä jäätävä hikirääkki, kunnon pusertaminen ja itsensä ylittäminen on suotavaa. Mutta itseasiassa liikunnassa pätee ihan samat jutut kuin syömisessä ja ainoastaan pidempiaikaisella muutoksella on pitkäaikaisia vaikutuksia. Jos liikunta on liian kuormittavaa ja kuluttavaa eikä tue normaalia arkea vaan se irrotetaan siitä omaksi osakseen voi se myös unohtua hyvin helposti.

Liikunnan riemua!

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa