Hae
Aino Mäkelä

Tekevälle sattuu – uskomaton päivä!

Mä en oikeasti edes tiedä mistä alottaa – mua yhtäaikaa naurattaa ja itkettää, kun mietin kulunutta vuorokautta. Kuinka paljon ihmiselle voi tapahtua päivän aikana? Niin paljon, että heikkopäisempi ois varmaan jo romahtanut. Ja jos meno jatkuu tälläsenä, niin mitäköhän meidän tulevasta roadtripistä tulee? En uskalla ees ajatella, hahha!

Tässä mä nyt istun, litimärkänä ja kädet öljyssä syöden samalla mun kylmää seitiwokkia jonka nappasin jääkaapista – on niin kauhea nälkä, että en jaksa edes lämmittää sitä, luojan kiitos se oli valmiiksi tehtynä sillä muuten söisin varmaan kuivia kaurahiutaleita suoraan laatikosta. 10299510_10152494350139808_5216135008258853195_nOon odottanut tätä hetkeä, että päääsen kirjoittamaan, tänään siitä asti kun erosin mun hurmaavista lounasseuralaisista Marissasta ja Senjasta. Meillä oli niin ihanan iloinen, naurun ja elämäntäyteinen lounashetki, että sain siitä iloa koko loppuviikoksi! Noi tytöt on vaan niin uskomattoman ihania, että ette uskokkaan. Oon niin onnellinen, että oon blogin kautta tutustunut noin huippuihin tyyppeihin!

Kiitos tytöt <3 – ilman teitä ja sitä positiivista energiaa mitä teistä sain oisin varmasti romahtanut jossain vaiheessa loppupäivän aikana.

Ruokaa! Niin paras lounas – arvaako kukaan missä oltiin?

Lounaan jälkeen suuntasin sitten kirjastolle lukemaan pääsykokeisiin, vikaa kertaa tänä keväänä. Ja mä oon niin löytänyt kyllä oman juttuni ja siitä kertoo se, kuinka mä lukemisen lomassa joudun kirjottamaan suttupaperille ajatuksia, joita mun lukemat jutut mussa herättää –  yleensä juurikin sellaisia juttuja, joista haluaisin teille kertoa ja nyt mä teen sen:

Miettikää, että suomalaisista vain 10% liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Kymmenen prosenttia. Ja samaan aikaan ihmetellään, kun ihmisten toimintakyky laskee – on vaikeuksia mennä kyykkyyn, selkä tulee kipeäksi ihan sama istutaanko pitkiä aikoja vai vietetäänkö se aika kävellen eikä eläkeläiset selviä enää kauppakassin kantamisesta ilman apua. Mä uskon, että suurin osa teistä kyllä täyttää terveysliikuntasuositukset heittämällä vaikka osa varmaan saattaakin liikkua yksipuolisesti, kuten useat suomalaiset tekeekin. Ongelma onkin siinä, että miten me saadaan tavoitettua se 90%, jotka on terveytensä kannalta liian passiivisia? 

Toinen ongelma on mun mielestä siinä, että ihmisten motiivit liikkumisen suhteen on niin sanotusti ”välittömiä” – halutaan laihtua, kiinteytyä ja parantaa cooper-tulosta. Sellaisiin suorituksiin vaadittava liikunnan määrä on paljon enemmän, mitä vaaditaan terveyden ylläpitoon ja edistämiseen, ja musta tuntuukin, että tälläinen ”välittömien” tulosten saavuttaminen ei kanna hedelmää, jos ajatellaan terveyttä: liikunta tälläisissä tilanteissa on helposti liian yksipuolista ja se saatetaan lopettaa tavoitteen saavuttamisen jälkeen tai koska liikutaan liikaa jolloin siitä katoaa hohto eli se muuttuu tylsäksi eikä tuota enää iloa.

Siinä vähän ajatuksia, joita pääsykoemateriaalit mussa tänään herätti – mitä te tuumitte? Näättekö te asian jotenki eri tavalla vai onko mun ajatuksissa jopa jotain ideaa?

10405591_10152494350109808_1634912160386372444_nOon oikeasti ihan normaali – uskotteko?

Vaikka välillä mullakin on ollut mielessä kiinteämpi kroppa ja lihasmassan hankkiminen, niin pääasiallisesti oon aina ajatellut tekevän palveluksen tulevaisuuden minälle: haluan olla vielä eläkeikäisenäkin aktiivinen ja toimintakykyinen niin, että selviän itse arjen askareista! En halua keski-ikäisenä jo kärsiä sen vuoksi, että nuorempana laiskotti enkä jaksanut pitää huolta itsestäni – se kun ei oikeastikkaan vaadi paljoa terveyden kannalta.

No, mutta – jatketaan! Lukemisen otin suunnaksi Kalasataman sillä oli aika päivän crossfit-treenien. Ekaa kertaa mulla oikeasti teki enemmän mieli mennä kotiin sillä halusin tulla kirjoittelemaan teille, miettikää! Heti hypättyäni pyörän selkään rupesikin mun tuurilla sopivasti ripottelemaan vettä taivaalta, mutta ei siinä vielä kaikki.. koska olin laiska ja ajattelin voittaa aikaa, en jaksanut rannassa siirtyä tien toiselle puolelle pyöräkaistalle vaan jatkoin kävelytiellä pyöräilemistä ja kuinka ollakkaan – risteyksessä katukivetyksen pompahduksessa mun pyörästä lähti ketjut! Kiitos karma – nyt mä uskon sua, olis pitänyt uskoa jo siitä aiemmin päivällä saadusta puhuttelusta pyöräpoliisilta. 10385055_10152494348679808_2130269180_nNo mikäs siinä sitten, treeneihinhän oli päästävä joten potkuttelin sitten näppärästi Kruunuhaasta Kalasatamaan ja kyllä oli pohkeet tulessa kun pääsin perille salille.. Nauratti ja itketti samaan aikaan, varsinkin siinä vaiheessa kun näin päivän treenin: 30 x burbee, 30 x etuheilautus, 30 x abmat, 30 x hyppynaru (double under), 30 x rinnalleveto, 30 x toes to bar. Ensiksi tehtiin voimaosuutena takakyykkyä ja ekassa setissä oma keskittyminen oli niin surkeaa luokkaa, että polveen sattui – silloin tajusin, että oli pakko skarpata! Viimeinen sarja meni jo omasta mielestäkin ihan hyvin ja musta tuntuu, että oon vihdoin alkamassa oppia miten oikeasti kyykätään.

Treeni sujui loistavasti ja sain omaksi ajaksi 7:35, vaikka hyppynarut tein 60x ykkösinä ja toes to bar meni knees to elbow tyylillä – älyttömän tyytyväinen olin silti! Se fiilis treenin jälkeen oli ihan huikea siihen asti, että muistin mun ketjuttoman pyörän oottavan ulkopuolella. Aikani mä väkersin niitä ketjuja paikalleen ja sain myös apua ihanilta treenikavereilta! Kyllä sitä vaan on ihania ihmisiä olemassa, kiitos kaikille. 10421329_10152494350124808_177448120879239925_nVihdoin kun ketjut saatiin paikoille alkoi kotimatka ja ajatus ruoasta alkoi jo kutitella vatsanpohjassa. Päätin kuitenkin kotimatkalla vielä poiketa Siwasta hakemassa Zalandon pakettini, kerta se oli vaan pienen mutkan takana kotimatkalla. Vettä satoi edelleen ja kun saavuin Mannerheimin tielle, niin olin jo aivan litimärkä – väliäkö siis sillä, vaikka pienen lisämutkan heittäisi!

Mutkasta tosin tuli vaan vähän odotettua pidempi, sillä muistin Siwan osoitteen väärin ja poljin väärää puolta tietä lopulta Mannerheimintien päähän asti yli puolitoista kilometriä ohi määränpäästäni.. success! Ei muutaku U-käännös ja vaihto tien toiselle puolelle enkä jakanut enää ees ihmetellä, että miten onnistuin taas sössimään näin hienosti. Löysin vihdoin perille, Siwassa oli loistava asiakaspalvelu ja sain pakettini. Samalla sain myös hyvän mielen, kun joku tuntematon nainen jututti mua kassajonossa kysellen mun öljyisistä käsistä – kivoja ihmisiä on siis oikeasti vielä olemassa! OLYMPUS DIGITAL CAMERAEttä silleen. Nyt mä mietin, että uskallanko alkaa paistamaan suklaalettuja vai saankohan siitä jonkun tulipalon aikaan keittiöön – en nimittäin yhtään ihmettelis! Huomenna aamusta siivoan kodin ja pakkaan tavarat nätisti reppuun sillä startataan iltapäivällä auto kohti pohjoista: Helsinki-Lahti-Jyväskylä-Oulu-Vaasa-Helsinki on tulevien päivien reittisuunnitelma eli tylsää ei tuu kyllä olemaan.

Päivän opetukset: koskaan ei oo niin kiire ettei kerkeäis siirtyä pyöräkaistalle, maailman on täynnä ihania ihmisiä, kun innostut jostain mitä opiskelet oot löytäny oman juttus ja kun keskityt treenaamaan, pystyt antamaan ittestäs kaiken potentiaalin irti – ja ehkä vähän enemmänkin.

Nyt mä oon onnellinen, kun sain purettua mun sydäntä teille – kiitos siitä,
<3 Aino

PS. Tein niitä lettuja – en tosin suklaalettuja, mutta lettuja kuitenkin. Ja arvatkaa mitä? Niistä tuli täydellisiä. Loistava kruunu tapahtumarikkaalle päivälle!

16 kommenttia

  1. mOm kirjoitti:

    Puhuttelu pyöräpoliisilta:D toivottavasti oli komee 😛

    • Aino kirjoitti:

      No oiski ollu! Nainen oli 🙁 Eikä ees herunu ymmärrystä vaikka sanoin, että oon Oulusta! Ihme meininkiä 😀

  2. Marjaana Tainola kirjoitti:

    Haha Aino oot ihana!

  3. mOm kirjoitti:

    Hirveen nihkeetä siellä etelässä! Vieläki muistan kertoa kaikille etelään matkaaville et metrossa ei sit saa nauraa 😉

    • Aino kirjoitti:

      Hahhhaha seki vielä! Ja eilen kirjastossa yks pappa valitti, kun mulla oli niin iso reppu 🙂 Isot on murheet. Mutta hei – on täällä oikeesti ihania, aurinkoisiakin ihmisiä <3 Sunnuntainakin eräs mies antoi mun soittaa puhelimestaan valmentajalle ja kun se ei vastannu, niin sit se vielä soitti myöhemmin perään ja varmisti et olinhan päässy treeneihin! Aika ihanaa minusta:)

  4. Miia kirjoitti:

    Jotenkin pomppas toi että kyykkyyn pääseminen on vaikeeta silmill, koska juuri viikko sitten kävin hierojalla ja aluksi hän käski mua menemään kapeella haaralla kyykkyyn. No nolona sanoin etten pääse tai ainakaan kaatumatta alas asti 😀 Hieronnan jälkeen hieroja totes että nilkat voi olla mulla niin jäykät ja auttas kuulemma vaan kyykyssä oleminen, mutta vaikea olla kyykyssä kun ei pysy ilman tukea pystyssä 😀 Tulisko sulla mieleen mistä tämmönen johtuu ja ei kyllä varmasti johdu siitä että en liikkuis, koska 4-6 treeniä tulee tehtyä viikossa? Siis pääsen kyllä leveemmällä, että pystyn salilla kyykkäilemään :p

    • Aino kirjoitti:

      Jaaa-a, aika hankala sanoa kun en oo sua nähny tai sun nilkkojakaan sen koommin 😀 Voi olla, että sulla menee polvi-varvaslinja ja sen myötä selkä huonoon asentoon niiden nilkkojen vuoksi. Kannattaa kyllä oikeesti harrastaa sitä kyykkyasennossa hengaamista! Mä yhteen väliin vietin siellä joka päivä vähintään puol tuntia – en nyt yhtäjaksosesti tosin, mut kuitenki 😉

  5. Nea kirjoitti:

    mäki olen kerran saanu puhuttelun helsingissä polkupyöräpoliisilta mutta seivasin tilanteen kun kerroin että oon just muuttanut oulusta ja siellä saa ajaa ihan missä haluaa! en tajua miks ne nauroi……. hesalaiset…….

    • Aino kirjoitti:

      HAhha jo älä! Ei nää vaan selkeestikkään tajua…. tai sit meissä on joku vika (ei varmaa oo).

  6. marissa kirjoitti:

    Ai se pyöräpoliisi oli nainen! Hitsit naiset, taas valittamassa jostain. Eikös me tästä just puhuttu 😉

    Oot ihana <3

  7. miumaumou kirjoitti:

    Voi kuule, riittää niitä pyöräpoliiseja valitettavasti Oulussaki.. Mitä mielenkiintosempaa settiä tullu vastaan, eipä siinä, jotkut vaan vissiin on niin onnekkaita ettei elämästä löydy muita ongelmia ja stressattavaa kuin esim. se onko mun pyörän parkkeeraminen onnistunut sentilleen.. 😀

    • Aino kirjoitti:

      Täh! Siis mistä ne siellä valittaa? Voiko Oulussa muka pyöräillä jossain jotenkin väärin!? 😀 Oon ihan hämmentyny..!

      • miumaumou kirjoitti:

        Keskustassa lähinnä. Siitä valitetaan missä saa ajella tai parkkeerata.. Omasta mielestä mulla on kyllä homma hanskassa mutta ehkä joskus jotain vikaakin löytyny kuitenki sanoisin että nämä on näitä pyöräilijöiden vihaajia, mummoja ja pappoja joilla ei ole ilmeisesti omaa elämää ja saavat hyvän mielen siitä että toiselle huonon. Niin ja sanomista on tullu pari kertaa jopa sillon ku taluttaa pyörää, vissiin se itse pyörä on niin ärsyttävä.. 😀 Sanoisin vielä että ajan pyörällä päivittäin ympäri vuoden niin ehtii tapahtumaanki. 🙂

        • Aino kirjoitti:

          Voi apua..! Kaikkea sitä kuuleekin 😀 Ja mä kun oon pitäny Oulua pyöräilijöiden kaupunkina, hahha, oon tainnu siis olla väärässä! Tai sit mulla on vaa aina ollu hyvä tuuri, ku kukaan ei oo koskaan valittanu mulle 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *