Hae
Aino Mäkelä

Vuodet vierii – minä elän, kasvan ja muutun

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlin tänään ihanan Janinan kanssa kahvilla Hymy Raw Food Cafe:ssa vaihtelemassa kuulumisia ja nauttimassa toistemme seurasta sekä raakaherkuista. Kaikki ne ajatukset mitä mulla heräsi sai mut istumaan tänään toistamiseen tähän koneen eteen – mulla on taas ihan älytön fiilis kirjoittamiseen ja tuntuu, että voisin kirjoittaa postauksen postauksen perään 😀

Janinan kanssa on niin ihanaa, kun voi vaan puhua mitä sylki suuhun tuo ja antaa kaikkien ajatusten vaan vuodattua siihen hetkeen. Oonkin ihan super onnellinen, että ollaan löydetty toisemme <3 Varmaan just senkin takia pääsin taas vähän syvemmälle kiinni omiin ajatuksiini, kun vieressä kuunteli joku joka oikeasti ymmärtää ja tajuaa mitä mä sanoillani tarkotan.

Heinäkuu 2011 – krebaaminen oli mun juttu 😀

Viimeaikojen tapahtumia kelaillessa rupesin kertomaan mun yhteisvalinnasta ja tulevasta pääsykoerumbasta, jolloin tajusin että hain Jyväskylään lukemaan terveyskasvatusta ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Se kolmen vuoden takainen pääsykoerupeama oli se ensimmäinen sysäys siihen mitä mä nyt oon – silloin nimittäin tajusin, että mun on tehtävä joku muutos elämääni. Miettikää kuinka yksikin pieni juttu voi oikeasti muuttaa ihan kaiken! En edes halua tietää missä olisin nyt, jos en olisi sitä pääsykoekirjaa silloin ostanut. Tai jos se pääsykoemateriaali olis ollut silloin yhtä tappavan tylsä mitä viime vuonna, hahhah.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMaaliskuu 2014 – nykyään tää on enemmänki mun juttu. Itetehty raakakakku <3

Ja tässä sitä nyt ollaan kolme vuotta myöhemmin valmistautumassa taas samaan koitokseen. Jotenkin ajatus kolmannesta hakukerrasta voisi nopeasti ajateltuna tuntua masentavalta, mutta mä oon aika onnellinen että en oo aiemmin päässyt sinne kouluun sisään. Nimittäin jos oisin, niin mä en olisi nyt tässä. Mä en asuis Helsingissä enkä ois tavannut kaikkia ihania ihmisiä ja mulla olis jäänyt ihan älyttömän upeita kokemuksia ja uskomattomia, elämää mullistaviakin, ovia avaamatta.

Todennäköisesti olisin hyvin tiedoton kaikista näistä ihanista asioista, joista tällähetkellä saan paljon energiaa ja inspiraatiota elämääni.

Se aikaisempi ”pakko päästä kouluun” asenne on kokenut aikamoisen inflaation mun arvoasteikossa. Opiskelu ei tee autuaaksi vaan jokaisesta tilanteesta voi tehdä itselleen parhaan mahdollisen niin, että siitä saa kaiken hyvän energian irti. 

Kesäkuu 2010

Aiemmin viikolla mä luin, kuinka ihanasti mun muru Monna oli musta kirjottanut blogiinsa:

” Ihana Aino! <3 Aino on sellainen tyttö, että aina kun me nähdään, mun tekee mieli halata sitä oikein hirmuisesti. Sellainen söpöläinen. :D Aino kirjoittaa ihanan aidosti ja häneltä saan myös paljon hyviä reseptejä blogista haalittua. Aurinkoinen ja aito söpöläinen, jonka kroppa on muuten vuodessa muuttunut ihan hitokseen. Wautsikawauwau! 😉  ”

Mua hymyilytti. Hymyilyttää vieläkin. Kuinka paljon toisen ihmisen sanat voikaan saada hyvää mieltä aikaan? 😀 Ja samalla havahduin myös miettimään omaa fyysistä muutostani viimeisen vuoden aikana – sitä kun ei tule samalla tavalla siihen kiinnitettyä huomiota, mitä ulkopuolisin silmin.

Lokakuu 2012

Vuosi sitten fiilistelin kehonkoostumusmittauksen tuloksia ja kun multa kysyttiin tavoitteita treenaamisen suhteen oli vastauksena ”isompi lihasmassa ja selkeämpi lihaserottovuus”. Peilikuva määritteli silloin aika paljon sitä tyytyväisyyttä itseeni ja määritteli sen, miten treenasin ja söin. Oikeastaan se rakensi aika pitkälle sen rakenteen miten ylipäätään päiväni vietin 😀

Tänäpäivänä mä fiilistelen sitä kun onnistun mun käsilläseisontaharjotuksissa, saan tehtyä kolme läpsypunnerrusta enemmän kuin eilen ja kuinka mun vauhti aamulenkkien vikoissa ylämäkivedoissa aina vaan kiihtyy kiihtymistään. Mun duunikaveri muistaa vieläkin sen hetken kun pääsin ensimmäistä kertaa käsilläseisontaan – olin kuulemma niin onnellinen, että se luuli mun voittaneen lotossa 😀 Ja pakko myöntää, että samanlaisia fiiliksiä ei peilikuvan tuijottelu mussa onnistu aiheuttamaan, vaikka rasvaprosentti olisikin alle 20% ja lihasmassaa tuplasti enemmän.

Maaliskuu 2013

Ulkopuoliset näkee sen fyysisen muutoksen ensimmäisenä, mutta itse olen paljon onnellisempi siitä henkisestä kasvusta jota mulle on tapahtunut tässä viimeisen vuoden aikana. Itseasiassa viimeisen kolmen vuoden 😉 Se avoimuus ja rohkeus, uskallus heittäytyä ja nauttia tilanteesta sekä kuunnella omaa tahtoaan on tekijöitä jotka vie mua päivä päivältä kohti mun unelmia – niitä sellaisiakin, joita en tiennyt edes olevan olemassakaan. 

Intohimo ja inspiraatio, aito mielenkiinto ja terve uteliaisuus elämään – niistä koostuu mun elämäni suola. 

<3 Aino

PS. Kommenttiboksin puolella pyydeltiin postausta mun fyysisestä muutoksesta ja treeneistä tän mun blogitaipaleen aikana – sellainen siis tulossa, stay tuned! 😉

PPS. Onko siistimpää kun syödä kunnon illallista täydellisesti sujuneen selkätreenin jälkeen ja samalla kuunnella Radio Porin nettiradiosta oman pikkuveljen jääkiekkopeliä? 😀 Jääkiekon nuorten SM-liigan välierissä on ratkaiseva peli Porin Ässien ja Oulun Kärppien välillä ja vitsi että mua jännittää!

15 kommenttia

  1. mOm kirjoitti:

    Pakko vaan sanoo et <3

  2. Janina kirjoitti:

    En ehkä kestä tuota mun kuvaa 😀 Haha. Mutta sinä olet <3 En tiiä kyllä mitä tekisin, jos ne sinuu ois tavannu!

    • Aino kirjoitti:

      Täh mikä vika?! 🙁 Voin ottaa pois jos haluut, mut musta se on kyllä ihana! <3

      PS. <3

  3. Laura kirjoitti:

    Tää oli kyllä taas älyttömän hieno teksti, tuli ihan hymy huulille postausta lukiessa 🙂 Ihanaa kuulla ja pakko sanoa, että sun teksteistä paistaa tietyllä tapaa läpi se, että tunnet itsesi kunnolla ja tiedät, mitä elämältä haluat 🙂 Oot kyllä loistava esimerkki ja esikuva meille monelle, Aino!

  4. Rita kirjoitti:

    Ihana teksti! Sulla riittää tuota ihanaa positiivisuutta jaettavaksesi kerta toisensa jälkeen – mahtavaahan on se, miten se positiivisuus tarttuu tänne asti!

    • Rita kirjoitti:

      Mä vuodatin sydämeni tohon edelliseen kommenttiin ja sit se lähetti vaan ton ekan lauseen.. No aina ei voi onnistua, ei ees joka kerta! 😀

      • Aino kirjoitti:

        Hahha voi ei! Tää tietokoneiden kanssa temppuilu tuottaa välillä kyllä mullekkin päänvaivaa, hahha. Mutta ihana kuulla että fiilis välittyy <3

  5. Sanni kirjoitti:

    Ihana postaus:) ei muuta ku tsemppiä kaikkeen, ja aurinkoisia ja onnellisia päiviä sulle! 🙂 keep going!

  6. marissa kirjoitti:

    Upee muutos! Ja sun kirjoitukset tekee mut aina niin iloiseksi. Monnan teksti oli aivan oikein <3

  7. Emma kirjoitti:

    Aino sie päivieni ilo ja valo <3 Iha hitoksee mie ootan että nähhää :)))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *