Tärkein treenipäivä

Oon nyt viettänyt ekan ehjän treeniviikon aikoihin ja siihen onkin sisältyny niin aerobista kuin salilla pumppaamistakin, sekä tulee sisältymään molempia vielä lisää. Unohtamatta sitä tärkeintä treenipäivää: lepopäivää.

Lepopäivä on mulle edelleen treenipäivistä se haastavin, varsinkin näinä hetkinä kun motivaatio on niin huipussaan ja tekis mieli treenata aamusta iltaan! Pystyykö joku muu samaistumaan mun tunteisiin?

Oli kyse sitten lajista kuin lajista, tai siitä treenaatko tavoitteellisesti vai et, tarvii lihakset ja hermosto lepoa palautuakseen rasituksesta. Treeni on keholle aina hajottavaa, joten sille pitää antaa myös aikaa korjaantua ja vahvistua, jotta kehitystä tapahtuu. Lihaskasvun ja -kehityksen kannalta moni tän ymmärtääkin, mutta edelleen musta tuntuu että hermoston palautumisen tarvetta ei osata arvostaa tarpeeksi – mun omasta mielestä se on arjen sujumisen ja terveydenkin kannalta jopa tärkeämpääkin.

Siksi mä pidän lepopäiväni, vaikka se tiukkaa tekeekin. Miten se onkaan just niin, että oman lepopäivän osuessa kohdalle jokaikinen tyyppi postaa Facebookkiin, Instagramiin ja Snapchattiin innostavaa treenimatskua? Jopa ne, jotka ei normaalisti ikinä edes treenaa? Niiden katsominen vaan ruokkii omaa treenin nälkää – ehkä se on vaan hyvä merkki, sillä ainakin se kertoo siitä ettei tarvi kärsi motivaatiopulasta 😉

Paikallani mä en hirveen hyvin osaa olla, ellen oo ihan rättipoikkikatki-väsyny, joten yleensä sisällytän lepopäiviin kaikkea palauttavaa: rauhoittavaa yin-joogaa, lepposia kävelylenkkejä luonnossa tai ihan vaan kotona siivoamista ja puuhastelua. Lepopäivä ei siis tarkoita sitä, että sun tarvis kahlita ittes sänkyyn kiinni ja maata paikoillas tekemättä mitään 😀 Mutta silloin on tärkeetä tehdä juttuja, jotka aktivoi parasympaattista hermostoa ja auttaa hermostoa palautumaan rasituksesta.

Lepopäivillä on tietysti positiivinen vaikutus myös mielelle – varsinkin jos on vähänkään oireita siitä, että treenistä on tulossa pakonomaista suorittamista ja se alkaa hallitsemaan liikaa omaa elämää ja arkea. Mä hoksaan ainakin, että mulla sellainen nostaa tosi helposti päätään jos annan sille vallan minkä vuoksi monesti pidän ihan tarkoituksella useammankin päivän lepoa treenistä (esim reissatessa), joilla muistutan itselleni että pysyn ihan yhtä hyvässä kunnossa vaikka tekisinkin kahtena päivänä viikossa vähän vähemmän.

Mulle paras palkkio lepopäivästä on hyvä, jatkuvasti kehittyvä treenikunto. Ja tietysti se lepopäivää seuraava aamu, jolloin pääsee purkamaan kaiken sen energian joko juoksupolulle tai punttikselle, ja saan siitä palkkioksi ihan jäätävän hyvän treenin sekä siitä seuraavan mielettömän endorfiiniryöpyn! Ihan hassua miten yhdenkin päivän jälkeen treeni voi tuntua niin paljon antoisammalta, energisemmältä ja inspiroivemmalta. Ja mä tiedän myös sen, miltä se lepopäivän skippaaminen pitkässä juoksussa alkaa tuntumaan: nesteisenä kroppana, raskaina jalkoina ja rauhattomana mielenä.

Se ei oo kivaa se. 

NYT mä haluan toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua! Huomenna saatte herkullisen reseptin blogiin, mutta muuten mä aion tänään tehä vaan kaikkea kivaa: käydä shoppaileen uudet juoksukengät, ehkä vähän kurkkailemassa luomumeikkiuutuuksia, siivota ja tietty treenata. Salilla ja ehkä ne uudet kengätkin pitää vielä koeajaa, en ainakaan usko että maltan jättää sitä huomiselle 😛

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa