Hae
Aino Mäkelä

Näin sain hormonit tasapainoon

Moi! Huh, nyt alkaa arki taas tuntumaan vähän tasaisemmalta ja saan jopa olla tän koko viikon kotosalla – ahh luksusta! – joten on taas aika toteuttaa yksi toivepostaus. Eli jutellaan vähän mun hormoneista, käydään vähän läpi historiaa ja tilanteen etenemistä myös omilla päätelmillä ja huomioilla varustettuna.

Oon viime vuosien aikana saanut paljon kommentteja ja viestejä teiltä näihin hormoniasioihin liittyen, ja meillä nuorilla naisilla niiden oikettelu tuntuu olevan harmillisen yleistä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että syyt niihin on yleensä yksilöllisiä ja tässä kirjoituksessa nostan oman kokemukseni ja opiskeluni kautta esiin nousseita pointteja, joita on hyvä miettiä jos omien hormonien kanssa on jotain ongelmia 🙂

Hormonitoiminta

Mä aloitin e-pillereiden syönnin jo aika nuorena kovien menkkakipujen takia, mulla oli silloin myös epäsäännölliset kuukautiset joten pillerit hoiti silloin kaksi ongelmaa yhdellä iskulla. Ahh, miten ihanan helppoa! -ajattelin. En vielä silloin tajunnut kuinka ylimääräisten hormonien syöminen ei korjais tilannetta, vaan saattais pidemmällä tähtäimellä saada kehon luonnollisen hormonintuotannon epätasapainoon.

Mun omat hormoniongelmathan ei varsinaisesti alkaneet e-pillereistä, vaan liian nopeasta painon putoamisesta. Tai itseasiassa liian vähäisestä syömisestä yhdistettynä kuluttavaan treeniin ja liian vähäiseen lepoon. Keskityin syömään paljon proteiinia ja energiansaannin ollessa pahasti miinuksella en saanut ruokavaliosta tarpeeksi naisen hormonitoiminnalle tärkeitä rasvoja ja hiilareita.

Siinä vaiheessa kun kuukautisia ei enää näkynyt, lopetin pillereiden syönnin. Yleensä puhutaan, että on normaalia ettei kuukautisia kuulu jopa puoleen vuoteen pillereiden lopettamisen jälkeen, mutta mä jouduin odottamaan omiani yli kaksi vuotta. Se oli raastavan pitkä aika. Ajan myötä huoli rupesi kasvamaan ja silloin hakeuduin myös lääkärin vastaanotolle, jossa sain keltarauhashormonikuurin jonka pitäisi käynnistää kuukautiset.

Ja mitään ei tapahtunut. Ei yhtikäs mitään.

Kävin lääkärissä toistamiseen, mutta koin ettei mua, mun ongelmaani ja huoltani otettu lainkaan vakavasti. Silloin aloin tosissani tutkimaan asioita itse ja etsimään apua tilanteeseeni omin neuvoin. Erityisesti sain voimaa ja apua Kaisa Jaakkolan sekä Sara Gottfriedin kirjoista, jotka käsittelevät hormonitoimintaa hyvin kattavasti ja helposti ymmärrettävästi, ja ne kasvattivat entisestään tiedonjanoani asian suhteen.

Hormonitoiminta

Olin jo ennen ensimmäistä lääkärikäyntiäni havahtunut siihen, että energiansaantini oli aivan liian vähäistä kulutukseeni nähden ja olin alkanut syömään huomattavasti enemmän – tosin en siltikään niitä oikeita juttuja. Kesti aika kauan iskoistaa omaan päähäni, ettei hiilareiden tai rasvojen syömisessä ollut mitään ”pahaa”. Hormonien ja oman hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä asioista olikin selättää niin kutsutut hiilarimörkö ja rasvakammo.

Mä tutkin ja tutkin asioita, ja oikeastaan tavallaan tiesinkin jo aika pitkälle mitä olis hyvä tehdä, mutta mun pääkoppa ei pysynyt perässä. Kortisolit oli koholla ja kilppari oli joutunut aikamoisen rasituksen alle, joten liikunnan muuttaminen rauhallisempaan suuntaan olis ollut tärkeää – se oli kuitenkin asia, jota en malttanut tehdä. Samoin myös elämän muiden stressitekijöiden, kuten opiskelu- ja työkiireiden sekä jatkuvasti täyttyvän kalenterin, rauhoittaminen.

Oma pääkoppa tavallaan hidastikin mun kohdalla palautumista normaaliin. Ensinnäkään hormoniongelmat ei ratkea sormia napsauttamalla eikä niihn voi suhtautua ”mulle kaikki heti nyt” -asenteella ja lähtökohdista riippuen yleensä ne on monen asioiden summia, jotka vaatii aikaa palautuakseen raiteilleen. Pitää myös olla valmis tekemään ratkaisuja paremman huomisen puolesta, tietyllä tapaa nöyrtymään ja myöntää itselleen ettei ole supernainen joka pystyy kaikkeen.

Mulla asiaan vaikutti vielä kelilakia, jonka seurauksena ravinteiden imeytyminen ei ollut alussa aivan optimaalisia – suoliston kunnolla, ja ravinteiden imeytymiselläkin on siis iso merkitys. Kaikenlisäksi pitkittynyt stressi ja elimistön ylikuormittuminen oli saanut mun vatsahappojen tuotannon hiipumaan, mikä myös vaikuttaa negatiivisesti ruoansulatukseen ja ravinteiden imeytymiseen.. Eli vaikka kuinka yritin antaa keholleni optimaalista ”hormoniravintoa”, ei se pystynyt läheskään täysin hyödyntämään sitä.

Kannattaa lukea mun kattavampi kirjoitus aiheesta, jonka itseasiassa kirjoitin kaksi viikkoa ennen kuukautisten palautumista 🙂

Kun kuukautiseni sitten ensimmäisen kerran alkoivat olin haljeta onnesta – enkä pelkästään niiden vuoksi. Olin nimittäin juuri päässyt eroon muutamasta henkisesti raskaasta painolastista ja olo oli jotenkin uskomattoman kevyt, mikä varmasti vaikutti asiaan. Myös yksi tekijä, jolla varmasti oli asiassa näppinsä pelissä, oli reishi jonka käyttämisen olin aloittanut muutamaa viikkoa aiemmin ja jonka ansiosta olin ensimmäistä kertaa vuosiin nukkunut yöni sikeästi ja levollisesti.

Siinä vaiheessa tiesin tehneeni jotain oikein. Olin mm. opetellut syömään riittävästi, paino oli noussut ja olin alkanut antamaan enemmän aikaa levolle. Liikuin edelleen paljon, mutta en enää yhtä intensiivisesti mitä aiemmin, vaan olin vihdoin hidastanut tahtia ja ottanut muun muassa joogan ja rauhalliset kävelylenkit osaksi treenirutiinejani.

hormonit-4

Hieman tämän jälkeen loukkaannuin ja tahtini hidastui entisestään… Liikunnallisesti. Henkinen stressi tosin puski päälle entistä pahemmin, minkä uskon tehneen asioille taas hieman hallaa ja sen seurauksena hormonit heitteli taas hetken aikaa. Onneksi alkujärkytyksen jälkeen keskityin paljon mielenhallintaan ja rauhalliseen, kuntouttavaan liikuntaan sekä annoin itselleni aikaa vahvistua ennalleni – sillä kaikella puolestaan oli pelkästään positiivisia vaikutuksia tilanteeseen.

Siinä vaiheessa, kun pääsin vihdoin irti eräästä henkisestä vankilasta, mun hormonitoiminta tuntui palautuvan täysin ennalleen. Kierrosta tuli säännöllinen, oudot moodswingit katosi ja ihmeellinen turvotus katosi. Uskon, että ilman henkistä painetta olisin varmasti palautunut ennalleni jo aiemmin, mutta parempi myöhemmin entä ei milloinkaan 🙂

Parin vuoden ajan, kun hormonit olivat sekaisin eikä kuukautisia näkynyt olin todella huolissani terveydestäni. Mielestäni se on merkki, joka pitää ottaa vakavasti. Jos luonto on sitä mieltä, että nuori nainen on liian heikko lisääntymään ei kaikki voi olla kohdillaan.

Monia teistä kiinnostaa, mikä tilanne on nyt ja voin ilokseni kertoa, että asiat alkaa pikkuhiljaa olemaan oikein mallillaan! Jo reippaasti yli vuoden ajan kuukautiset on ollu normaalit, mutta oon silti joutunut viime aikoina tekemään vielä paljon töitä aineenvaihdunnan kanssa.

Se kaikki säästöliekillä oleminen, kova treenaaminen, huono palautuminen ja liian niukka syöminen sai kropan aika sekaisin ja niinpä silloin, kun rupesin korjaamaan asioita (mm. syömään enemmän) ei kaikki mennyt ihan kuin elokuvissa. Kiloja kertyi hassusti ja tuntui, että vaikka mitä teki niistä ei meinannut päästä eroon. En missään vaiheessa halunnut laihduttaa, mutta tilanne oli hyvin pitkälle se, että mitä tahansa laitoin suustani alas se jämähti suoraan kylkiin..

Hormonit oli siis vielä aika pitkään sekaisin, vaikka kuukautiskierto normalisoituikin. Oikeastaan sen jälkeen en hetkeen edes jaksanut selvitellä aineenvaihduntani ongelmia sen syvemmin, sillä olihan jo takana melkoinen taival jonka olin selvittänyt onnistuneesti. Kuitenkin tutustuessani ayurvedaan kiinnostukseni puhkesi taas kukkaan ja rupesin löytämään syitä tukkoiselle aineenvaihdunnalleni.

hormonit-8

Ayurvedisen ruokavalion myötä mun keho tasapainottui paljon, mutta parhain apu oli kuitenkin rakkolevä josta mun ystävä vinkkas mulle viime kesänä. Rakkolevä siis sisältää runsaasti jodia, joka on erittäin tärkeä kilpirauhasen toiminnalle. Mietin, että mikse en ollut tajunnut sitä aiemmin? Jo ensimmäisillä lääkärikäynneillä mun kilppariarvoihin kiinnitettiin huomiota, mikä oli ihan ymmärrettävää kaiken stressin keskellä, mutta en koskaan tehnyt asialle varsinaisesti mitään.

Jo vajaan viikon päivittäisen rakkolevän käytön jälkeen huomasin selkeää muutosta omassa olossani. Koin olevani virkeämpi, energisempi ja kroppakin tuntui paljon kevyemmältä! Puntaria en omista, enkä enää koskaan haluakkaan, mutta viime kuukausien aikana peilikuva on kyllä hoikistunut ja uskon sen olevan todella pitkälti rakkolevän ansiota sillä koko tän ajan oon syönyt hieman epäsäännöllisesti.

Toivottavasti saitte mun tarinasta jotain iloa 🙂 Ihan kaikkea mun on mahdoton muistaa, pitäis kaivaa vanhat päiväkirjat sitä varten esiin, mutta kaikki tärkeimmät asiat on kyllä pinttynyt vahvasti mieleen. Tiivistän vielä pähkinänkuoreen olennaisimmat:

  • Omalla kohdallani hormoniongelmat aiheutuivat liian kuormittavasta elämäntyylistä ja ravinnon sekä levon putteesta. Tähän yhdistyi vielä huonokuntoinen suolisto (keliakia) ja henkinen stressi, mitkä hidastivat hormonitoiminnan palautumista ennalleen.
  • Mielestäni tärkeimmät asiat hormonitoiminnan normalisoitumisen kannalta on ehdottomasti:
    – Monipuolinen ja laadukas ruoka, jota syödään riittävästi 🙂 Rasvoja tai hiilihydraatteja ei saa vältellä, vaan niissäkin on panostettava laatuun.
    – Ravinteiden imeytymisen maksimointi, suosittelen myös ravintoainemittausta jos mahdollista.
    – Rehellisyys itselle. Vaadinko itseltäni liikaa? Syönkö tarpeeksi? Palaudunko treeneistä hyvin? Nukunko riittävästi? Mitä mulle oikeasti kuuluu? Mulle oli iso apu, kun kävin Minna Immosen Oman Elämäni Inventaario -kurssin – se oli yksi tekijöistä, joka vapautti mun sisältä paljon henkisiä lukkoja ja sai elämän maistumaan taas makeammalta, kevyemmältä. Itseasiassa kuukausi kurssin loppumisen jälkeen kuukautiseni palautuivat 🙂
    – Treenien intensiteetti. Sen madaltaminen on tärkeää ja kovien treenien sijaan suosittelen joogaamaan ja liikkumaan luonnossa rauhallisesti. Ne aktivoivat parasympaattista hermostoa, mihin kannattaa pyrkiä herätellessään hormonitoimintaa henkiin ja puolestaan kaikkea sympaattista hermostoa aktivoivaa tulisi vähentää.
    – Rauhoitu, hengitä, nauti elämästä. Vietä aikaa ystävien kanssa, puhu asioista jotka painaa mieltä ja tuntuu raskaalta, äläkä peitä myöskään onnea. Anna tunteiden tulla ja purkautua just niinkun ne on tarkoitettu – ole just sellainen, kun susta hyvältä tuntuu.
  • Lisäravinteita joista koin itselleni apua:
    – Udo’s DHA Kasviöljy – laadukas omegavalmiste, joka sisältää välttämättömiä rasvahappoja ja saa ravinteet imeytymään paremmin.
    – Maca-jauhe, joista erityisesti punainen on tehokas naisten hormonitoiminnan tasapainottaja.
    – Reishi, rentouttaa elimistöä, parantaa unenlaatua ja auttaa stressissä. Ihan paras apu palautumiseen jokaiselle, joka käy ylikierroksilla tai elää kiireistä elämäntyyliä 🙂
    – Suolahappokapselit sai mun vatsahapot balanssiin ja ravinteet taas imeytymään! Kahden viikon käytön jälkeen kuukautiset alkoi, joten uskon niillä olleen iso vaikutus muiden positiivisten tekijöiden ohella.
    – Näiden ohella on antaisin erityishuomion vielä laadukkaalle D-vitamiinille, probioottille ja B-vitamiinivalmisteelle.

hormonit-6

Tällä hetkellä mä koen, että mun hormonit on aika hyvin balanssissa 🙂 Ja mistäkö sen tiedän? Rehellisesti sanottuna se on mun oma kokemus. Kokemus siitä, että mun hiukset, iho ja kynnet on elinvoimaiset ja terveet, siitä että oon energinen, treenit sujuu kuin rasvattu, mä nukun hyvin öisin ja mun mielialat on stabiilit.

Nyt kun vihdoin aineenvaihduntakin on alkanut rullaamaan ja rasva alkanut palaa sieltä mihin se on kertynyt (erilaiset hormonihäiriöt kerää rasvaa eri kohtiin kehoa,  joten niistäkin voi hieman päätellä missä vika piilee) niin mulla on tosi levollinen ja kevyt olo tän asian suhteen. Edelleen joka kuukausi oon iloitsen menkoista, mihin muiden naisten on välillä hankala samaistua.. 😀 En kuitenkaan enää koskaan haluaisi siihen samaan epätietoiseen tilanteeseen, jossa tiedän että kropassa on jokin vika mutta apua sen korjaamiseen on lähes mahdoton saada.

On tärkeä kuitenkin muistaa, että hormonit tuskin koskaan voi olla ihan täysin tasapainossa. Ne reagoi meidän elämään ja kehoon – niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin muutoksiin – aivan niinku niiden pitääkin. Niiden muutosten tulee kuitenkin olla vain hetkellisiä, ja jos jostain syystä kortisolitasot on pitkään koholla eikä laske ollenkaan, on asiasta syytä huolestua edes jollain tasolla sillä niillä asioilla tuppaa olemaan pitkäaikaisia seurauksia.

hormonit-7

Tästä kirjoituksesta tuli aika pitkä ja silti musta tuntuu, että unohdin sanoa jotain oleellista. Joten kysykää! Kommentoikaa ja jakakaa omia kokemuksianne, sillä muut voi saada niistä vertaistukea, apua ja voimaa 🙂

Tää kirjoitus oli muutenkin aika tälläinen yleispätevä, enkä liiemmin perehtynyt mihinkään tiettyyn yksittäiseen tekijään (huh, siitä ois tullut pitkä postaus jos olisin tehnyt kaiken samassa) joten jos haluatte tarkemman katsauksen johonkin spesifiin juttuun niin pyytäkää vaan niin mä toteutan mielelläni.

Kiitos kun luit, ja tsemppiä jokaiselle joka painii hormoniongelmien kanssa – muistakaa, että tunnelin päässä on valoa! <3

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

37 kommenttia

  1. Sofia kirjoitti:

    Oh miten hyvin pystyin samaistumaan tähän sun kirjoitukseen! Mä tosin kärsin ihan syömishäiriöstä neljän vuoden ajan, mutta nyt jo kolmisen vuotta oon ollut terve(empi). Kidutin kroppaa syömällä lähinnä ilmaa ja juoksemalla 6 kertaa viikossa. Sitten koin herätyksen, aloitin salitreenin ja aloin syödä netistä ostetun ruokavalion mukaisesti. Yllätys yllätys kaikki keräänty rasvaksi – kroppa meni shokkiin kun saikin ruokaa. Alko epätoivon kausi, kilot ei tuntunu lähtevän vaikka mitä teki. Sitten aloitin crossfitin ja nyt kahdessa vuodessa kropassa on tapahtunut melkoinen muutos. Syöminen ei vieläkään ole ihan kunnossa. Alotin ruokavalmennuksen, koska mun syömällä kalorimäärällä 10-12 h treeniä viikossa johtaisi ennemmin tai myöhemmin kropan loppuunpalamiseen. Nyt kun ruokaa on kevään ja kesän aikana lisäilty niin taas se on tuntunut jymähtävän lanteille…

    Kaikista vaikeinta on juuri se henkinen puoli eli saisi syömismöröt pois ja uskaltaisi keskittyä vaan kehon tervehtymiseen. Kadun kyllä, että oon sekoittanut kroppani niin pahasti, että se ei mitenkään parane hetkessä. Treenaan kilpatasolla ja nautin treenistä suunnattomasti. Siksi saankin rohkeutta jatkaa prosessia kun huomaan voimatasojen nousevan. Vielä kun oppisi antamaan entistä enemmän armoa itselleen 🙂

    Täytyykin kokeilla tota rakkolevää! Mulla on myös todettu lähes hapoton maha. Minkä merkkisiä suolahappokapseleita käytät?

    • Aino kirjoitti:

      Moikka Sofia! Ja kiitos kun jaoit oman tarinasi 🙂 Tosi ihanaa, että oot terveempi ja pääset tekemään sitä mistä nautit – treenaamaan! Crossfit on kyllä ihan parasta ja itsekin siihen jälleen hurahtaneena on pitänyt taas päivittää omia syömisiään. Jotenki sitä on tullut niin varovaiseksi näiden juttujen suhteen, että mielummin syö enemmän kuin vähemmän. Ja just toi voimatasojen nousu on selkeesti merkki siitä, että oot oikeella tiellä! Tosi huippua 🙂 Ja varmasti aineenvaihduntakin normalisoituu, kunhan kroppa tottuu ns. uuteen tilanteeseen. Malttia se vaatii, mikä on ollu mulla ainakin yks isoimmista haasteista, armollisuuden opettelun rinnalla 😛

      Käytin ravintoterapeutin suosittelemaa Solgarin suolahappoa, yritin silloin löytää vielä jotain vahvempaa/tehokkaampaa valmistetta, mutta itseasiassa toi ajoi mulla asiansa tosi näppärästi.

  2. Maikki kirjoitti:

    Moikka Aino!

    Kiitos tästä postauksesta ?? minulla sama tausta kuin sinulla paitsi että koskaan en ole pillereitä syönyt. Mutta niiden edestä kuluttanut itseäni aivan liikaa ja saanut hormonitoimintani piippuun. Yksi lapsi minulla onneksi on ?? kuukautiset olleet vuosia pois ja kaksi vuotta jo olen ollut normaalipainoinen mutta kuukautisia ei kuulu vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Hormonitasonikin ovat kunnossa mutta jokin päässä estää kuukautisten tulon. Jonkin sortin totaaliluovuttamista varmaan kaipaisin että saisin henkisesti ja fyysisesti täyttä lepoa. Jospa ne naisten päivät vielä joskus koittaisi minullekin? osteoporoosi jo on joten asian kanssa ei todellakaan ole leikkiminen ja muutokset hormonitoiminnassa pitäisi aina ottaa tosissaan alusta lähtien! Onnea sinulle kun olosi alkaa olemaan parempi ja työtähän se on vaatinut. Ihailen asennettasi ja muista pitää armeliaisuus itseäsi kohtaan aina mukanasi??

    • Aino kirjoitti:

      Voi Maikki – kovasti tsemppiä sulle näiden hormonijuttujen kanssa <3 Mä toivon, että aika korjaa ja asiat vielä korjaantuu mallilleen, joskus se vaan ottaa enemmän aikaa, mutta uskon että mitä enemmän aikaa kuluu sitä "epätoivoisemmaksi" asian kanssa tulee.. Ja silloin on vielä vaikeampaa olla rennosti asian kanssa, vaan itse ainakin rupesin silloin vieläkin pakkomielteisemmäksi asian suhteen :/ Että ehkä se "totaaliluovuttaminen" ei tietyllä tapaa oliskaan ollenkaan huono idea – monesti kuulee sitä, että sitten kun lakkaa yrittämästä niin asioita alkaa tapahtua 🙂

      Kiitos kommentista ja ihanista sanoistasi, mä pyrin pitämään tästä asenteesta kovasti kiinni 🙂 <3

  3. Unta etsimässä kirjoitti:

    Nyt tuli kyllä todella tarpeeseen tämä postaus itsekin kun näiden asioiden kanssa kamppailen. 🙂 <3 Lisäravinteista jäi mietityttämään että missä muodossa niitä käytät ja mistä niitä voi ostaa?

    • Aino kirjoitti:

      Voi kiva kuulla, että tästä oli apua! <3 Itse ostan lisäravinteeni FitnessFirst -verkkokaupasta, josta saakin noita kaikkia paitsi suolahappoa. Sitä en käytä säännöllisesti, vaan kuuriluontoisesti tilanteen korjaamiseksi – siihen suosittelen Solgarin valmistetta, jota myydään useimmissa luontaistuotekaupoissa 🙂

  4. Henna kirjoitti:

    Hei, kiitos! Mielenkiintoinen postaus. Mistä rakkolevää ja suositteletko jotain paikkaa ravintoainemittaukseen? Onko se sama kuin mittaus jossa selvitetään hormonien tasapainoa? Sellainenkin ilmeisesti olemassa 🙂 Ihanaa syksyä!

    • Aino kirjoitti:

      Kiva, että tykkäsit postauksesta! 🙂 Itse ostin rakkolevää FitnessFirstiltä ja ravintoainemittauksessa kävin PUR-kaupalla Helsingissä, niitä samoja HCA-mittauksia tehdään kyllä ihan ympäri Suomen. Se on musta ehkä siksi pelkkää hormonien tasapainoa parempi, että siitä pystyy kartoittamaan paremmin ongelman alkulähteitä (sekä tilannetta kokonaisvaltaisemmin) – ainakin jos on pätevä mittaaja 🙂 Ihanaa syksyä sinnekkin!

      • Henna kirjoitti:

        Kiitos selvennyksestä, varaan ehdottomasti ajan mittaukseen.. !:) Näytti olevan kohtuuhintaistakin.

  5. Pikkumyy kirjoitti:

    Itse sain apua pari vuotta kateissa olleisiin kuukautisiin vyöhyketerapiasta. Söin e-pillereitä 8 vuotta,sitten menkat loppui. Minulla on todettu monirakkulaiset munasarjat.Lääkkeillä (terolut) kyllä käynnistyivät,mutta eivät tulleet uudelleen. Kävin vyöhyketerapiassa muutaman kerran ja sen jälkeen vatsavaivat paranivat ja menkat alkoi. Tosin kierto ei ollut säännöllinen,mutta tulivat kuitenkin Joka kuukausi 8 kk ajan. Sitten tulin raskaaksi :
    Itse en uskonut vyöhyketerapiaan,mutta kokeilin kun sitä suositeltiin minulle. Toki olin kiinnittänyt huomiota myös stressinhaliintaan,lepoon,monipuoliseen ruokaan ja palautumiseen enemmän samanaikaisesti. Myös minä kävin Minna Immosen oman elämän inventaarion ja suosittelen lämpimästi. Hormonit on monimutkaisia ja nämä asiat yksilöllisiä. En ole varma,mikä minulla auttoi. Lopetin turhista asioista stressaamisen ja aloin elää päivän kerrallaan ja asiat järjestyi siinä sivussa. Ei se aina helppoa ollut ja tein muutoksia elämääni ja omaan ajattelutapaan.

    Tsemppiä kaikille hormonitoiminnan ongelmista kärsiville! Etsikää rohkeasti apua eri tahoilta 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos kommentista! 🙂 Allekirjoitan kyllä ihan täysin tuon, että hormonit on monimutkaisia ja lopettamalla turhista asioista stressaamisen on iso vaikutus – helppoa se ei oo, ja muutenkin nää hormoniasiat on haastellisia mun kaltaisille ”hätähousuille”, mutta siitäkin ajattelu- ja toimintatavasta teki tosi hyvää päästä eroon 🙂

  6. unni kirjoitti:

    Kiitos postauksesta ja kiitos myös muille kommentoijille ? täällä myös yksi hätähousuelämän sykkeestä nauttinut, jonka hormonit sanoneet että pysähdy. Nyt oon jo sitten kohta vuoden elänyt totaalisesti hitaammin(myös sisältäen rakkaan työn lopettamisen ja rankan urheilun minimoinnin) ja löytänyt itseni ihan uudella tavalla. Tää on tullut tarpeeseen, mutta kauheasti kaipaan jo terveempää oloa, jotta elämä rullaisi ja täällä olemisesta jaksaisi nauttia. Sun blogista on ollut paljon inspiraatiota, ja nyt etenkin toivoa. Tuntuu välillä että tää pysäkillä olo ottaa aivan liikaa aikaa ja elämä tapahtuu ympärillä. Vaikka ehkä tää onkin suurin lahja tulevaisuuden kannalta, etten myöhemmin itse ehkä juoksekaan sen elämän ohi kun olen oppinu hidastaan.
    Niin ja hei, paljonkos ravintoainemittaus Pur:lla maksoi js tehäänkö niitä vielä siellä? ?

    • Aino kirjoitti:

      Mä voin niin samaistua sun fiilikseen tuosta hidastamisesta! On ihan parasta, kun osaa nauttia itsestään, omasta seurastaan ja elämästä ylipäätään ihan uudella tapaa. Silti ”vanha identiteetti” vähän nostaa aina päätään ja sitä miettii, miten vois tehdä niin paljon enemmän ja entiseen tapaan juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Kuitenkin sitä aika nopeasti taas tajuaa mikä on oikeasti järkevää, kun miettii mikä oikeasti on itselle tärkeää ja mitä elämältään haluaa – jokainen pieni valinta on kuitenkin satsaus tulevaisuuteen joko hyvässä tai pahassa <3

      Kiitos ihanasta kommentista 🙂 PURilla tehdään mittauksia vieläkin, hinta näyttäis olevan 38€ – täältä löytyy lisätietoa: https://www.pur-kauppa.fi/palvelut

  7. Aino kirjoitti:

    Moi, kiitos postauksesta ja kokemuksen jakamisesta. Itsellä oli myös kuukautiset pois kuusi vuotta ja syyksi todettiin stressistä johtuva aivolisäkkeen vajaatoiminta. Kilpirauhaseen syön lääkettä mutta myös muut hormonit ovat vajaalla ja siksi joudumme lapsettomuushoitoihin. Jossittelu on turhaa joten siksi panostan nykyään juuri mainitsemiisi asioihin eli riittävään ravintoon, kevyempään liikuntaan ja uneen. Kiloja on kertynyt 15 muutamassa vuodessa mutta en missään tapauksessa valita, sillä olo on niin paljon parempi, nukun hyvin ja olen oma itseni. Kaikki se löysääminen ja lihominen siis omalla kohdalla kannatti!:) Hyvää syksyn jatkoa!

    • Aino kirjoitti:

      Ihana asenne sulla! <3 Tuo on ihan totta, että jossittelu on turhaa ja ihana miten sanoit noista kertyneistä kiloista. Multakin kysyttiin reilu vuosi sitten, että miltä musta tuntuu kun paino on noussut ja mä totesin vaan, että aika ihanalta sillä olo on niin paljon terveempi 🙂 On ihanaa, että on rohkeutta hidastaa tahtia. Ihanaa syksyä sinnekkin!

  8. Maikki kirjoitti:

    Unni sanoi hyvin tuon että pysähtyminen voi tosiaan olla lahja ja ikinä ei voi olla pahasta panostaa omaan hyvinvointiin. Minulla silti sama että tuntuu että elämä menee ohi kun joutuu itse hööbailee mutta toisaalta tämä on varmasti juuri sitä mitä kaipaan juuri nyt. Aikalailla seitsemän vuoden menkattomuus stressaa jo itsessään mutta kun suhteutan siihen mitä olen läpikäynyt tuona aikana niin ei ole ihme jos kroppa ei nyt toimi kuten haluaisin. En minäkään kuunnellut sen viestejä vuosikausiin. Kyllä meille vielä valo koittaa ihan varmasti kunhan jaksaa uskoa että asiat menee juuri niin kuin niiden kuuluu. Voimia teille kaikille!!??

    • Aino kirjoitti:

      <3 <3 Ihanaa, että suhtaudut asiaan noin lempeästi – ja oon ihan samaa mieltä, asiat menee juuri niin kuin niiden kuuluu! Harva oppii hidastamisen taitoa, joten siitä kannattaa olla tosi kiitollinen 🙂 <3

  9. V kirjoitti:

    Moikka! Kiitos mielenkiintosesta tekstistä, voinsamaistuu moneen kohtaan! Lopetin pillerit reilu vuosi sitten(ehkä puolentoista vuoden käytön jälkeen, menkat tällöin säännölliset) ja sen jälkeen ei oo menkkoja tullut…. kävin pari kuukautta sitte gynekologilla mut ei keksinyt mitään syytä. Määräs jotain lääkkeitä mut nekään ei auttanu. Sen jälkeen kävin verikokeissa, kaikki arvot sieltäkin ok ja uudet lääkkeet käyttöön. Pian syöty eka satsi eli saas nähä alkaako menkat lähipäivinä!

    • Aino kirjoitti:

      Joo, monesti pillerit saa kropan aika sekaisin.. Joskus pitkäksikkin aikaa. Toivottavasti sulla tilanne normalisoituu pian! 🙂

  10. ii kirjoitti:

    Oi oi kiitos tästä!
    Liian rankka liikunta ja vähäinen ruuan määrä veti mullakin menkat pois puolitoista vuotta sitten. Siihen yhdistettynä vielä kova kontrollifriikkeys, asioista stressaaminen ja satayksi rautaa tulessa niin avot, soppa oli valmis. Viime jouluna lääkäri määräsi käynnistyskuurin jonka aikana menkat tuli kerran. Sen jälkeen ei kuulunu mitään, kunnes tämän vuoden maaliskuussa tuli ekat ”luomu”menkat. Mutta sitten taas ei oo kuulunu mitään. Kesäkuussa kävin yksityisellä gynekologilla, käski nostaa painoa edes muutamalla kilolla (helpommin sanottu kuin tehty, koska lihomisenpelko). Lisäksi määrättiin kalsiumlisää, vain koska en käytä maitotuotteita, mutta syön kyllä silti monipuolisesti.

    Tää teksti vahvisti entistä enemmän ajatusta siitä että työ tämän homman eteen tapahtuu korvien välissä! Ja tän myötä aloinkin tänä kesänä käymään yksityisellä terapeutilla, johon mulle myönnettiin kelan tukea.

    Mun vinkit siis: jos et pääse itseksesi omista haitallisista ajattelutavoista eroon, hanki ammattiapua. Toinen vinkki: suhtaudu kriittisesti kaikkeen mitä netissä (blogeissa) sanotaan. Esim itse ajattelin pärjääväni 1500 kalorilla päivässä, kuten jostain fitnessblogin ruokavalio-postauksesta kopioin. Todellisuudessahan olisin tarvinnut jopa 2500 kaloria päivinä jolloin tuli liikuttua. Itse vielä otan tosi herkäsi vaikutteita muualta. Lisäksi on jännä miten nykyään ihannoidaan ”tehokkuuta” ja juurikin tuota superihmisyyttä. Muistutus myös itselleni: aina ei tarvitse olla tehokas!

    • Karo kirjoitti:

      Tismalleen samankaltaista meininkiä täälläkin..! Ei kiva. Terolut-kuurit kokeiltu, seuraavaksi verikokeet ja tarkempaa selvittelyä. En millään haluaisi mitään uutta ylimääräistä hormonia kehooni, mutta pahoin pelkään että lääkäri ehdottaa jotain vielä vahvempaa kuin Terolut. Mikä avuksi, kenelläkään vinkkejä? Taustalla tosiaan vuosi e-pillereitä (lopetin viime joulun tienoilla, sen jälkeen ei menkkoja näkynyt) yhdistettynä kovaan treeniin ja kontrollointiin. Syönyt olen ihan ok mutta ehkä liian vähän oikeita juttuja..

      Kiitos tuhannesti Aino sinulle blogista ja erinomaisista kirjoituksista, niistä on ollut paljon apua. Tsemiä kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville!

      • Aino kirjoitti:

        Heippa Karo, jos rehellisiä ollaan niin itsekkään en suosittelis lisähormoneja… Mä itse menisin ravintoterapeutin pakeille, ja mahdollisesti kävisin ravintoainemittauksessa, minkä jälkeen tilannetta ois helpompi lähteä tasapainottamaan luonnollisin keinoin 🙂 Lisähormonit kun kuitenkin vaan sekoittaa kropan normaalia hormonituotantoa entisestään. Isosti tsemppiä tulevaan! <3

    • Aino kirjoitti:

      Huh – sun kommentissa oli paljon kohtia joihin oli tosi helppo samaistua 🙂 Kiitos paljon hyvistä vinkeistä! Toi on tosi tärkeä pointti, että netin ruokavaliojuttuihin kannattaa suhtautua kriittisesti.. Muakin huolettaa juuri noi fitnessruokavaliot tosi paljon ja tiedän kuinka helppo niistä on ottaa vaikutteita. Oikeastaan juuri sen takia aikoinaan lopetin ruokapäiväkirjojen postaamisen.. Kiitos paljon kommentista ja tsemppiä! 🙂

  11. Ida kirjoitti:

    Hurjan mielenkiintoinen postaus, kiitos. Helpottavaa (mutta surullista) huomata, että meitä hormonivammaisia on näin monta. 🙁 Itse lopetin juuri kahden eri pillerimerkin jälkeen hormonaalisen ehkäisyn käytettyäni sitä ihan teinistä saakka, siis 5 vuotta. Kroppa on sekaisin kuin seinäkello, ollut jo pitkään. Keväällä tilasin eräänlaisen fitnessihmisten ruokavalion, jossa kituuttelin vajaalla 1700 kalorilla, vaikka kuitenkin treenaan salilla ja kiipeillen 5-6 kertaa viikossa. Tuntuu, että kropassa/painossa ei ole tapahtunut mitään muutosta vuosiin (koska syömishäiriöinen ajattelu on vaivannut minua murrosiästä saakka), ei edes voimatasojen nousua tai selkeää lihomista, jos kroppa muuttuu niin se on vaan tilapäistä muutaman päivän/viikon nestepöhöä tai hormonaalista heittelyä. Nyt siis olen ollut 1,5 kk ilman pillereitä ja viimeisen tyhjennysvuodon jälkeen ei ole menkkoja näkynyt. Olen nyt lopulta pyristelemässä irti ”fitnessruokailusta” ja yritän parhaani mukaan syödä enemmän hiilareita ja rasvoja ja vähemmän lihaa. Yritän ottaa sellaisen mentaliteetin, että ihan sama vaikka tulisi pari kiloa lisää, kunhan voimatasot nousevat (salipainot nousuun ja vähän lisää massaa etenkin selkään ja alakroppaan olisi kiva saada) ja hormonitasot palautuvat normaaleiksi. 🙂 Aika näyttää miten käy ja mihin se ylimääräinen asettuu…
    En tiedä, voiko sekin olla sekavaa hormonitoimintaa, että ihan joka ikinen gramma tulee tällä hetkellä vyötärölle ja ”jenkkiksiin” ja painon pudottaminen on hitsin vaikeaa (jopa dieettiruokavaliolla ja 10+h liikunnoilla viikossa).
    Tulipas sekavaa tekstiä… Toivon kovasti tsemppiä sinulle ja kaikille saman ongelman kanssa kamppaileville. Ei ole helppoa olla nainen, mutta hienoa että tällaiset tekstit tuovat laajemmin tietoon asioita, jotka edelleen ovat tavallaan vaiettuja.

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos Ida, että jaoit oman tarinan 🙂 Toi on kyllä ihan totta, että tää on aika surullisen hämmentävää jollain tapaa.. Sen takia onkin tärkeää, että näistä asioista puhutaan avoimesti sillä monet saa näistä jutuista varmasti vertaistukea ja tsemppiä. Toivottavasti sun tilanne alkaa normalisoitumaan, fitnessruokailun jälkeen se varmasti vaatii hieman uudenlaisen ajatusmallin omaamista mikä vaatii vähän työtä, mutta voin kokemuksesta kertoa että on kyllä sen kaiken arvosta. Isosti tsemppiä tulevaan, tuolla asenteella ei voi tulla kun vaan hyvä! <3

  12. Anne kirjoitti:

    Kiitos Aino, ihana, elinvoimainen teksti <3
    Täällä kanssa yksi, jolla samoja ongelmia ollut jo (oikeasti) ihan liian kauan. Kierto tosin koskaan ollut normaanli. Eikä asiaa varmasti auttanut yhtään aikanaan ollut lyhyt, mutta sitäkin rajumpi syömishäiriö(tosi nopea ja suuri painon lasku ja sitä seurannut nousu). Nyt jokunen vuosi myöhemmin palautellaan edelleen suolistoa ja etsitään sitä itselle mahdollisimman "optimia"(palautumiseen) ravintoa. Pieniä merkkejä parntumiseen onneksi näkyy.
    Hah, varmaan kaikki etelä-suomen gynet kierretty ja yksi "paras" ohje minkä oon saanut oli yhdeltä naistenklinikan kokeneimmalta, joka sanoi että ala juomaan 1-2 litraa kevytmaitoa/pvä :D. Tuolloin siis jo tiputtanut maitotuotteet pois, jos se olisi auttanut omalta osaltaan hormonitoimintaan. Pelkäsi kai etten saa riittävästi kalsiumia, vaikka arvot ylärajoilla…

    Eniveis, kiitos voimaannuttavasta kirjoituksesta. Kyllä tää vielä tästä <3

    • Aino kirjoitti:

      <3 Kiitos kommentista! Ne pienet merkit on tosi tärkeitä ja selkeitä merkkejä siitä, että oot oikeilla jäljillä <3 Ja hei apua.. oikeesti?! Siis milläköhän perusteella kevytmaitoa..? Täysmaidon/raakamaidon ymmärtäisin vielä jotenki mut.. 😀 Mut hei, isosti tsemppiä ja ihan varmasti sun tilanne normalisoituu ennenpitkään <3 Ainakin sulla on hyvä asenne ja ote asiaan, millä on iso merkitys:)

  13. Unni kirjoitti:

    Kiitti Aino! Tsemppiä meille jokaiselle, nautitaan syksyn uudistavasta energiasta!! ??

  14. Emilia kirjoitti:

    Oho. Enpäs ole tullut ajatelleekseni, että niin monella muullakin on hormoni- ja vatsan toiminta sekaisin. Mäkin sairastin anoreksiaa nuorena. Sit jouduin vääränlaiseen hoitopaikkaan, ja ajauduin väärien ihmisten seuraan aka aloin käyttämään alkoholia ja kannabista. Aloin yhtäkkiä myös syömään ja vieläpä epäterveellisesti. Sit alotin vanhasta tottumuksesta laihdutuksen ja väärällä tavalla eli ts. söin päivässä 400-800 kcal (about, en muista tarkalleen). Ja laihduin, mutta sitten se painonpudotus tyssäsi ja sai olla varovainen mitä söi koska siinä vaiheessa kroppa oli jo niin sekasin, että kaikki ylimääränen näky heti kropassa. Sit vuonna 2014 hurahdin saliin ja alotin bulkkauksen (senkin aivan väärin ?) ja rasvaahan siitä tuli kroppaan. Lihoin jostain syyskuu 2013 lähtien joku 15kg kunnes 2015 alotin nettivalmennuksen avulla oikeaoppisen laihdutuksen. Nyt oon 15kg pienempi, edelleen laihaläski omistaen tosin lihastakin, kärsien erilaisista vatsaongelmista, stressaten joka päivä ruoasta ja omasta terveydestä niin paljon, että tuun hulluks. Miten tällasesta murehtimisesta ja ylikierroksilla olemisesta pääsee eroon??? Tosi vaikeeta vaan antaa olla ja syödä niinku ”normaalit” ihmiset. Mun pitää aina laskea että makrot on kohillaan ja kalorit just eikä melkein, enkä pysty antaa kropan lähettämien signaalien olla vaan mun on aina pakko ratkaista kaikki.

  15. Reetta_h kirjoitti:

    Todella hyvä kirjoitus, ja itseänikin koskettava. Sain myös oman hormonitoimintani aikoinaan sekaisin kun murrosiän jälkeen aloin laihduttaa rajusti – kuukautiset jäivät pois ja tästä siirryinkin sitten syömään Divina-lääkevalmistetta, jotta kuukautiset tulisivat. Näillä pillereillä on kuukautiskierto sitten pyörinyt 8 vuotta ja elokuussa 2015 gynellä oltiin sitä mieltä, että yritetään käynnistää kierto ilman lääkkeitä – se tarkoitti, että paino pitäisi saada normalisoitumaan ja rasvaprosentti suuremmaksi.

    No, kuukautisia ei ole kuulunut, eli vuosi ilman vuotoa. No, pakko kyllä myöntää, että paino on aika samoissa lukemissa ja treenaan varsin paljon ja ruokavalio on suhteellisen kevyt. Painoa olen kuitenkin niistä ”pahimmista” syömishäiriövuosista saanut noin 6 kiloa lisää, mutta se ei ole vielä hormonitoimintaa saanut normalisoitumaan… :/ Nyt syksyllä pitäisi käydä uudestaan gynellä arvioimassa tilannetta. En tiedä, aloitetaanko pillerit taas uudelleen vai jatketaanko odottelua.

    Onhan tämä sinänsä hieman huolestuttavaa tulevaisuutta ajatellen, jos joskus haluan vaikka lapsia.Ikää on kuitenkin nyt ”jo” 26.. ääks.

    • Maikki kirjoitti:

      Vastaan nyt tähän sillä aihe on lähellä itseäni ja eräänlainen ihmiskoe olen itsekin? eli kävin tosi pahassa alipainossa pari vuotta sitten ja sitäkin ennen olin lievästi alipainoinen. Suuri määrä liikuntaa ja ruokaa ei ehtinyt syömään. Just tosi järkevää näin jälkikäteen. Kuukautiset olleet jotain 8v pois. Aloin nostaa painoa tosissani sillä henki oli jo kyseessä ja ajattele, meni kokonainen vuosi että paino nousi normaaliin vaikka söin käytännössä aamusta iltaan. Paino nousee hyvin hitaasti ja aluksi jopa laski kun kroppa alkoi toimimaan normaalisti. Sisäiset vauriot korjautuu ensin joten ”lihominen” vie aikaa. Kaksi vuotta jo olen ollut hyvin normaalipainoinen ja kuukautisia ei näy. Osteoporoosi minulla jo on että ei hyvä. Mutta sen tiedän kertoa Reetta ja Emilia että normaalipaino tuo mielettömiä asioita tullessaan! ! Elämä on niin paljon kivempaa, olo parempi ja jaksaa touhuta, ei tarvitse pelätä terveytensä puolesta koko ajan Ja stressittömyys syömisistä ja treeneistä pois. Ja hei ihmisillä on biologinen normaalipaino johon paino asettuu syömisistä huolimatta. Olen jo pitkään syönyt ihan hirveesti enemmän kuin tarviin sillä kokeilen josko ne menkat tulis ja arvatkaa paino ei ole muuttunut niin yhtään! Ruokaa saa todella vetää että biologinen normaalipaino muuttuu. Suosittelen kokeilemaan koska terveys pitää aina pistää edelle sitä ei takaisin saa! Painoa ja kroppaa voi loppuelämän muuttaa mutta terveyden menettää vain kerran. Elämä on liian ihanaa menetettäväksi turhaan murehtimiseen ja syömättömyyteen. Ruoka on parasta eikä ihmisen kuulu selvitä ilman sitä. Ongelmia siitä tulee. Toivottavasti pystyin edes vähän lohduttamaan ja tsemppaamaan??

  16. Elina kirjoitti:

    Kiitos Aino postauksestasi! 🙂

    Tärkeä aihe, josta puhutaan valitettavan vähän (mainio poikkeus tästä mainitsemasi Kaisa Jaakkolan kirja!)… Hormonitoiminnan ongelmat ovat ilmeisesti kuitenkin melko yleisiä ja vaikutukseltaan merkittäviä. Valitettavan tutulta kuulosta sinun kokemuksesi hormonitoiminnan ongelmista..

    Minulla kuukautiset ennn pillereitä olivat hyvin epäsäännölliset, joten olinkin varsin iloinen saatuani menkat säännöllisiksi pillereiden avulla. Olen syönyt pillereitä lähes taukoamatta noin kahdeksan vuotta. Nyt en ole käyttänyt niitä puoleen vuoteen ja kuukautiseni eivät ole tulleet kuten eivät aiemminkaan jätettyäni pillerit pois. Olen monesti tuntenut itseni jotenkin vialliseksi ja huonoksi hormonitoiminnan ongelmien (ja samanaikaisten suolisto-ongelmien) vuoksi. Jos (ja kun) on ollut muutakin stressiä niin edellä mainittu on sitä osaltaan lisännyt kuten myös rasvan kertyminen terveellisestä syömisestä ja säännöllisestä liikunnasta huolimatta. Mieli on ollut toisinaan hyvin alakuloinen (on toki muitakin asiaan vaikuttavia tekijöitä) ja välillä tuntuu, että sitä on niin yksin ongelmansa kanssa ja että vaikka mitä tekisi niin ei tunnu auttavan. Vaikka en kenellekään todellakaan toivo hormonitoiminnan ongelmia, mutta olipa lohdullista lukea tämä postaus kommentteineen! En olekaan yksin ongelmani kanssa!

    Olen myös tehnyt paljon töitä oman pääkoppani kanssa, ja nykyään osaankin paljon paremmin kuunnella itseäni ja tuntemuksiani. Fiilistelen paljon ja iloitsen arjen pienistäkin asioista! Minulle on edelleen tärkeää syödä hyvin (terveelisyys+hyvä maku!) ja liikkua päivittäin, mutta valitsen näin, koska minulle tulee siitä hyvä olo, en siksi, että minun ”olisi pakko”. Olen myös ottanut kehonhuollon ja lempeämmän liikunnan kuten joogan (tykkään!) viikko-ohjelmaani. Kroppaani minun on (valitettavasti) edelleen vaikeaa hyväksyä ”ylimääräisen” vuoksi, mutta pyrin keskittymään hyvään, nauttimaan ja iloitsemaan siitä, että voin pääsääntöisesti hyvin ja kykenen liikkumaan 🙂

    Luen paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä blogeja, artikkeleita ja kirjoja, ja koen, että saan niistä valtavasti ajatuksia ja hyvää mieltä! Kiitos Aino niistä tärkeistä teemoista ja ennen kaikkea siitä ilosta ja inspiraatiosta, jota välität blogissasi ! <3 Olisi huippua tavata sinut! Aurinkoa syksyysi 🙂

  17. Annukka kirjoitti:

    Ihan älytöntä, miten ihan vahingossa törmäsin tähän tekstiin. Multa loppui menkat 1,5 vuotta sitten, n. 6kk pillerien lopetuksen jälkeen. Sitten otettiin jotain verikokeita ja estrogeenituotanto oli ihan nollilla. Olin 30v ja tuntui kuin maailma olisi romahtanut: naiseus meni, noin karrikoidusti. Viime kesänä mulla diagnosoitiinkin diabetes ja mahdollisesti tämä oli siitä oire. Elämäni on kuitenkin ollut todella stressaavaa, kuluttavaa ja vasta opettelen esim nukkumista ja riittävää hiilaria päiviini. Toivon, ettei mun tarvi enää jatkaa näitä hormonikorvauspillereitä (söin 12kk) ja hormonitasapainoni tästä alkaisi löytää uomaansa ja ehkäpä tutkiskelen vielä paremmin esim. tuota reishiä! Vielä näin aika paljon jälkeenkin julkaisemisen – kiitos tästä! <3

  18. Reetta kirjoitti:

    Hyödyllinen postaus tämä 🙂
    Mulla suolisto ihan sekaisin, ja noudattanut (ehkä liiankin) pitkään fodmap -ruokavaliota.
    Menkat ovat kohta olleet kaksi vuotta poissa. Hormonitoiminta ilmeisesti sekaisin. Imeytymishäiriötäkin näyttäisi olevan sillä hiukset ja iho temppuilee.
    Nyt opiskelen ja stressi on tietty usein matkassa mukana joka ei tietty liiassa määrin ole hyvä.
    Ehkä näistä mitä kirjoittelit voisi olla apua!

    Mitäs suolahappokapseleita käytit? 🙂

    T. Reetta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *