Hae
Aino Mäkelä

Kilot ja kalorit

Otsikossa esiintyvät kaksi k-sanaa aiheuttaa mussa yleensä lähinnä puistatuksen tunnetta sillä niiden saama huomio nykypäivän arjessa on liian vallitseva ja vieläpä väärällä tapaa, usein negatiivisessa valossa. Ei mietitä sitä miltä peilikuva näyttää tai miten omassa kropassaan viihtyy vaan keskitytään puntarin lukemaan eikä syödä ruokaa vaan kaloreita ja makroja.

Kertooko painokilot hyvästä olosta? Tai kalorit ruoan terveellisyydestä?

On vääristynyt tapa ajatella, että ihmisen paino kertoisi kaiken terveydentilasta. Toki ääripäät ja tietyt tunnusmerkit on usein helppo huomata, mutta pelkkää ulkokuorta ei kannata arvioida. Nykypäivänä ruoka on hyvin energiapitoista ja ravinneköyhää minkä vuoksi ollaankin ajauduttu tilanteeseen, jossa kasvavan ylipaino-ongelman lisäksi päätään nostaa myös yhtäaikainen aliravitsemus-ongelma jota esiintyy väestössä painoon katsomatta.

Ei myöskään ole fiksua perustella jonkin ruoan olevan epäterveellistä, koska se sisältää paljon energiaa. On olemassa energiatiheää ja -köyhää sekä puolestaan ravinnetiheää ja -köyhää ruokaa, joista ensimmäisen sijaan kiinnittäisin valintoja tehdessäni enemmän huomiota jälkimmäiseen.

Kilot ja kalorit
Yhä edelleen kalorien määrä on pitkälti se mikä ohjaa ihmisten valintoja. Monet selittää esimerkiksi treenien jälkeisen roskaruoan syönnin ”kasvaneella energiantarpeella”, mutta jos tavoitteena on kehittyä niin miten ruoka joka ei sisällä lähes lainkaan ravinteita voi auttaa ketään kasvamaan entistä vahvemmaksi? Oikeastihan se kuluttaa entisestään jo kropassa olemassa olevia ravinteita, jolloin se ei aja tarkoitustaan missään määrin. Vain hölmö siis söisi treenin jälkeen 600kcal hampurilaisaterian treenistä tai sen tavoitteesta riippumatta. Toki liikunnallisella ihmisellä energiankulutus on suurempi, joten määrällisesti ruokaa on syötävä enemmän, mutta laadun ei kannata antaa kärsiä.

Vai mitä luulet kummalle autolle on tärkeämpää laadukas polttoaine, se jolla ajetaan viikossa 10km vai 100km?

Energiamäärä ei kerro ruoan tärkeimmästä sisällöstä mitään. Ravinteet on ne, joiden ansiosta aineenvaihdunta pysyy kunnossa, energiatasot kohdillaan, olo hyvänä ja mikä tärkeintä: ne pitää meidät terveenä vahvistaen kroppaa entisestään. Joitain ravinteita meidän keho pystyy itse tuottamaan, mutta on paljon sellaisia joita tarvitsemme syötynä ravinnosta. Esimerkiksi vitamiinien puutostiloista voit lukea lisää TÄÄLTÄMonipuolisen ravinnon lisäksi myös tietysti ravinteiden imeytyminen on tärkeää ja valitettavasti senkin suhteen on nykyään ongelmia yhä enemmän.

Kilot ja kaloritOngelma voi piileä osittain siinä, että edelleen mietitään liikaa laihdutusta ja sitä maagista puntarin näyttämää lukemaa. On totta, että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin painoa kertyy ja toisinpäin taas paino putoaa – se on fakta, jota en lähde kieltämään. Tosin laihtumista lähdetään usein tavoittelemaan radikaalisti energiansaantia rajoittamalla mikä yleensä johtaa vain painon eestakaiseen jojoiluun, joka lähes poikkeuksetta onnistuu vain lannistamaan entisestään. Enemmän tulisi kiinnittää huomioita kokonaisvaltaisempiin seikkoihin terveydentilan suhteen ja pitää mielessä se, kuinka kroppa pyrkii tasapainotilaansa (normaalipaino) kunhan sillä on siihen tarvittavat ravinteet käytössään.

Huolia ei kannata sillä paino lähtee sillä millä se on tullutkin: syömällä. Mutta ei millä tahansa ruoalla vaan ravinnerikkaalla, normaalia aineenvaihduntaa tukevalla ravinnolla. Pelkän painon putoamisen myötä on hyvä miettiä myös tärkeämpiä asioita kuten terveydentilaa, jonka tukeminen onnistuu tietysti fiksusti koostetulla ruokavaliolla.

Tapauskohtaistahan se aina tosin on kuinka ylipainosta päästään eroon – se riippuu monesta tekijästä, kuten ylipainoon johtaneista syistä, elämäntyylistä ja nykyisestä ruokavaliosta joko voi olla liian runsas tai liian niukka. 

Kilot ja kaloritToipilaana makoillessani katselin Jutta ja superdieetit -ohjelmaa ja oli huojentavaa huomata, kuinka hekin ovat havahtuneet ettei paino kerro aina kaikkea! Vaikken edelleenkään ohjelman ajatusmaailmaa koe omakseni. Siinä onkin hyvä esimerkki siitä kuinka liikunnan ollessa mukana pudonnut rasvamassa yleensä korvaantuu lihasmassalla eikä paino silloin onnistu kertomaan lopputuloksesta kaikkea olennaista, vaan erityisesti silloin puntaria parempi mittari onkinkaventunut vyötärö ja miellyttävämpi peilikuva.

Toivoisin niin kovasti ihmisten pääsevän yli kilo- ja kaloriajattelusta, joka hallitsee likaa ja onnistuu tekemään kuljetusta tiestä kivisemmän kuin olisi tarpeen – toki molemmissa on hyvät puolensa ja asiat on aina tapauskohtaisia, mutta näin yleisellä tasolla mietittynä. Kävihän mullekkin niin klassisesti, että tavoitepainon sokaisemana onnistuin kuiduttamaan itseni aika rimpulaksi ja seuraukset tietää kaikki. Muun muassa sen vuoksi en suosittelekkaan sitä kenellekkään, kuten en myöskään energiantarpeen täyttämistä irtokarkeilla. Hahha 😉

Tie tasapainoiseen ja hyvinvoivaan arkeen, terveeseen ja toimivaan kroppaan käy aivan muuta kautta kuin puntaria tuijottamalla ja kalorien plussaamisella.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

5 kommenttia

  1. Elina/ Ellu jumppaa kirjoitti:

    Loistava teksti Aino! Viime aikoina olen itsekin pohtinut paljon näitä samaisia asioita. 🙂 Omalla kohdallani annoskoot pääsevät aina välillä pienenemään liian pieniksi, minkä vuoksi kaloreiden laskeminen ns. tarkastusmielessä on välillä paikallaan. Harrastan kuitenkin aktiivisesti raskasta liikuntaa! Muuten allekirjoitan kuitenkin täysin ajatuksesi tässä tekstissä. 🙂

    Ihanaa kevättä sinulle! Oot yksi inspiroivimmista ihmisistä kenet tiedän. Blogiasi on ilo lukea!

  2. Armi kirjoitti:

    Mieletön teksti! 🙂
    Onko sulla tietoa, mistä voisi löytää ravintoainelaskurin? Makro- ja kalorilaskureita on tuutin täydeltä, mutta ravintoainelaskuria en ole vielö löytänyt.
    ihanaa kevättä Aino <3

  3. maisaL kirjoitti:

    Hei Aino,

    Kommentoin nyt ekaa kertaa, vaikka olenkin jo pidemmän aikaa seuraillut blogiasi. Tosi hyvä juttu, ihan samoja asioita olen pyöritellyt mielessäni, monen muun asian lisäksi mitä käsittelet blogissasi.

    Mulla itselläni on takana parikymmenen kilon painonpudotus, oikeastaan elämäntaparemontti. Pienin askelin on jo 7 vuotta tehty muutoksia kohti parempaa oloa. Ylipainoa on ollut aina, nyt ekaa kertaa elämässä sitä ei enää ole. Tai no on vielä pari kiloa, jos katsoo ”virallisia” BMI-taulukoita, mutta olo on jo hyvä, voimakas ja voimaantunut. Ruokavalioon on aina kuulunut monipuolisesti esim. kasvikset, hedelmät ja marjat, mutta annoskoot ja ylimääräinen höttö ovat olleet huonon olon ja olomuodon taustalla.

    Viimeisen vuoden mittaan olen muokannut ruokavaliota tasapainoisemmaksi, tosin juurikin niitä makroja ja kaloreita laskien. Nyt ruokavalion perustana ovat olleet kasvisten lisäksi liha ja maitotuotteet, jotka ovat myös tukeneet hyvin aktiivsta liikkumista (kuntosali ja vaihtelevista lajeista nauttiminen).

    Noh, nyt kun olo alkaa olemaan hyvä ja painonpudotus ei ole enää pääasia, kiinnostaisi viedä hyvinvointia vielä pidemmälle. Olen ”henkisesti” kasvissyöjä (hehe) ja tämä liha+rahka+raejuusto-linja sotii sitä vastaan. Myös keinotekoinen rasvattomuus ja makeutusaineet ahdistavat. Mutta toisaalta ajatuskin vihdoin toimivan ruokavalion muuttamisesta pelottaa, pelottaa todella. Ideaalitilassa söisin rennosti kasvisruokaa (no, ehkä joskus kalaa ja riistaa vaikkapa), reilusti palkokasveja, hyviä rasvoja (oi avokado, kuinka sinua kaipaankaan, ja ne pähkinät…) ja herkuttelisin luonnollisilla mauilla, ei niin että kerran kahdessa viikossa hirveät överit, kun kerta saa, vaan silloin kun tilanne sitä vaatii tai sen suo 😉 Kaikenkaikkiaan elelisin sellaisella ruoalla, jota voisin hyvällä omallatunnolla ja ololla syödä koko loppuelämän ja tarjota samaa myös lapsille. Kaikki nämä luonnolliset maut ovat jo tuttuja ja minun makuhermoa kutkuttavia, joten siitä se ei kiikasta.

    Perinteisempään painonpudotusruokavalion haltuunottoon löytyy kyllä ohjeita, personal trainereita, dieettejä, ravitsemusterapeutteja ja valmennuksia, mutta entä kun jatketaan siitä eteenpäin, luonnollisempaan ja tunnustelevampaan suuntaan? Mennäänkö tässä jo niin henkilökohtaisille sfääreille, että vastaava valmennus tai ohjaaminen ei ole mahdollista? Vai onko jossain mentoria, joka johdattelisi, neuvoisi ja kannustaisi uusille urille? Toki tietysti esim. sinun blogisi viitoittaa hyvin tätä tietä. Mutta ehkä tässä olisi vaikka bisnesideaa? 😉 Itse lähtisin riemusta kiljuen vaikka parin viikon kokeilujaksolle, jossa olisi perinteisten nettivalmennusten tapaan aina viikon ruoat/ruoka-aineet, joissa olisi kuitenki huomioitu esim. riittävä proteiinin saanti. Ja joka todistaisi, että hedelmän voi syödä useammin kuin kolme kertaa viikossa ilman, että paino nousee ja hiilarihimot lähtee käsistä.

    No joo, tulipas pitkä sepustus. Olen vain tällaistakin mietiskellyt ja avasin nyt sanaisen arkkuni, kun sopiva tilaisuus tuli. Voisin vaikka itse lähteä kehittelemään tällaista eteenpäin, mutta ensin pitäisi olla se uskallus lähteä tosissaan kokeilemaan uutta ja kartuttaa omaa kokemusta. Taustalla kuitenkin pyörii se epäilyttävä peikko, joka sanoo, että rasva ei pala ja lihas kasva ilman tehotuotettua broileria ja rasvattomaksi käsiteltyä rahkaa…

    Aurinkoa sinun kevääseen, tuot sitä blogin kautta minullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *