Hae
Aino Mäkelä

Ihmisen paras ystävä ansaitsee vain parasta

Koira on ihmisen paras ystävä. Tänään vietetäänkin valtakunnallista Koiranpäivää, jonka teemana on tänä vuonna koiran ottamiseen liittyvä vastuu. Aihe on tärkeä – niin tärkeä, että halusin ottaa siihen kantaa ihan bloginkin puolella.

Aihetta voi pohtia monestakin kulmasta – millainen vastuu on uudella omistajalla koiran loppuelämän suhteen? Millainen vastuu on koiraa haaveilevalla sen suhteen, mistä ja millaisen koiran hankkii?

Koirat on ihan parhaita lemmikkejä ja hyvin kasvatettuna ja koulutettuina aivan mahtavia perheenjäseniä. Mä itse oon lapsesta asti rakastanut koiria ja varmasti heti kun opin kävelemään olin ulkoiluttamassa kaikkia naapureiden koiria 😀 Niin kauan kuin muista, halusin oman koiran – ja lopulta sellaisen sain ollessani 9 vuotias.

Koiran hankinta ei ole mikään yksinkertainen päätös. Parhaimmassa tapauksessa uusi perheenjäsen ilostuttaa arkea lähes seuraavat kaksikymmentä vuotta. Koiraan on sitouduttava ja siitä on otettava vastuu, tilanteessa kuin tilanteessa.  Pelkkä ”mä haluan” ei ole hyvä syy hankkia koiraa, jos koiraan ei ole mahdollista sitoutua sen loppuelämän ajaksi.

Kun koira tulee perheeseen, elämä muuttuu. Töistä on tultava suoraan kotiin, koiraa on ulkoilutettava vaikka ei huvittaisikaan eikä koiraa voi jättää lomamatkojen ajaksi yksin kotiin. Haasteiden edessä koiraa on koulutettava pitkäjänteisesti, jotta arjesta saadaan kaikille sujuvaa ja miellyttävää. Koiraroduista riippuen myös aktiiviteettejä on oltava, jotta elämä säilyy mielekkäänä.

Samalla saat ihanan ystävän, joka on aina iloinen kun tulet kotiin. Ystävän, joka on valmis tekemään sun kanssa ihan mitä vaan – kunhan vain saa olla sun kanssa! Ystävän, jonka silmissä sinä olet maailman paras ja rakkain. Ystävän, jonka vuoksi haluaa tehdä kaikkensa.

Ensimmäinen vastuullinen valinta tulee eteen jo ennen, kuin pentu on kotona. Minkä rotuisen koiran haluat? Millainen koira sopisi juuri sinulle (ja perheellesi)? Mistä koiran hankit – kasvattajalta vai Mustasta Pörssistä?

Valinnat kannattaa tehdä tarkkaan, sillä niillä on tosi iso merkitys jatkon kannalta – isompi, mitä monesti edes arvaakaan. Pelkkä ulkonäkö ei ole hyvä kriteeri vaan kannattaa miettiä millainen koira kotiin sopisi. Vastuullinen koiranomistaja perehtyy valitsemaansa rotuun ja tutustuu yksilöihin ennen lopullista päätöstä. Kun valinta on tehty, kannattaa koira hankkia aina rotuyhdistykseen kuuluvalta kasvattajalta ja tutustua kasvattajaan hyvin – parhaimmassa tapauksessa saat samalla myös uuden ystävän. Kasvattaja on se tuki ja turva, joka auttaa jatkossa mahdollisissa ongelmatilanteissa (ja kenen kanssa iloitset niistä ihanista jutuista!) <3

Koiran kotiutuduttua alkaa vastuu, joka jatkuu sen loppuelämän ajan.

Koira on fiksu ja lojaali perheenjäsen ja se ansaitsee turvallisen elinympäristön, jossa se viihtyy <3 Elämässä tapahtuu aina kaikenlaista mitä kukaan ei voi ennustaa, mutta siitä huolimatta myös koirasta on huolehdittava. Ja vaikka välillä olis haastavia tilanteita ja hermot tuntuu menevän, niin on aina hyvä muistaa ettei se ole koiran vika. Koira ei ole tahallaan inhottava ja tee elämää vaikeaksi – koira ei osaa lukea ajatuksia, vaan se osaa asioita ja käyttäytyy sen mukaan miten se koulutetaan. Vaikeistakin, jopa mahdottomilta tuntuvista tilanteista, voi päästä yli oikeilla määrätietoisilla keinoilla.

Ja tavallaan juuri se koirien kans onkin ihan älyttömän palkitsevaa: huomata, miten se yhteistyö alkaa sujumaan ja syventymään, ja samalla koira oppii uusia asioita. Ja se on aina yhtä siistiä – oli ne asiat sitten hyödyllisiä arjessa tai harrastuskentillä! Kaikkien koirien kanssa ei toki tarvitse harrastaa aktiivisesti, mutta suosittelen puuhastelemaan koiran kanssa jotain teille mieluista. Se nimittäin syventää koiran ja omistajan suhdetta huomattavasti <3

Kuten jo aikaisemminkin totesin niin koira ansaitsee turvallisen elinympäristön ja siihen kuuluu myös määrätietoinen omistaja, jonka ei täydy huolehtia koirasta – vaan joka haluaa tehdä sen. Toki joskus tulee tilanteita, joissa on tehtävä vaikeita päätöksiä. Tilanteita, joihin kukaan ei koskaan halua päätyä, mutta joissa on vain yksi oikea ratkaisu. Mun mielestä etenkin näissä tilanteissa korostuu koiranomistajan vastuu: vastuu niin itseään kuin koiraakin kohtaan: omistajan on mietittävä, mikä on parasta sille omalle ystävälleen ja toimittava sen mukaan. Ja tiedän kokemuksesta, että se ei ole aina helppoa.

Kirjoituksesta tuli aikamoinen sillisalaatti, mutta toivon jokaisen löytävän siitä jotain samaistumispintaa. Ainakin jokaisen koiraihmisen, heh! Mä elin monta vuotta ilman koiria, koska olosuhteet ei antaneet periksi, mutta oon nyt maailman onnellisin koiranomistaja.

Ja hyvää kannatti odottaa, sillä en ois ikinä voinut kuvitellakkaan saavani elää näin ihanien koirien kanssa. Rakkaiden perheenjäsenten, jotka on aina valmiina halailemaan, metsälenkille ja harrastamaan.

Pitäkää parasta huolta koiristanne,
<3 Aino

Mitä kuuluu, Aino?

Mitä kuuluu, Aino?

Taas on vierähtänyt aika pitkä hetki siitä, että olisin kerennyt oikeasti kertoa teille mun kuulumisia. Edes Instagramin Storya en oo hirveästi kerennyt päivittämään ja tuntuukin, että oon aivan tipahtanut somekuplan ulkopuolelle.

Mulla on vähän ristiriitainen fiilis – tavallaan mulla on ihan hirveästi ideoita ja ajatuksia, mistä kaikesta haluaisin teille kertoa. Toisaalta haluaisin omalla vapaa-ajalla vähentää selkeästi niin puhelimen kuin tietokoneenkin käyttöä. Hankalaa. Varsinkin mulle, koska oon aina tottunut että tekemällä töitä saan sen mitä haluan – mutta mistään ei taida irrota lisää tunteja vuorokauteen, eihän?

😀

Mutta palatakseni otsikon kysymykseen, niin kiitos – mulle kuuluu tosi hyvää. Blogihiljaisuus on merkki siitä, että oon mennyt elämässäni eteenpäin oikeaan suuntaan: oon oppinut priorisoimaan asioita. Just nyt mun arjessa on aika paljon liikkuvia tekijöitä: tiivis toimistotyö, ”etäsuhde” ja koirien harrastukset. Jo pelkästään viimeiseen menee helposti viisi iltaa/päivää viikosta, joten voitte vaan kuvitella että tekemistä riittää! 😀

HARRASTUKSET

Koirista Ismo harrastaa viikottain agilityä, Tuulan kanssa starttaillaan rally-tokokurssia, molemmat käy viikottain uimassa AquaBarksilla ja lähes joka viikonloppu ollaan näyttelyissä. Ja nyt maan ollessa sula mukaan tulee vielä mejä-treenit ja kokeet. Huhhuh! Lompakko kiittäis, jos tyytyisin vähempään, mutta hitsi kun kaikki on niin kivaa etten meinaa millään malttaa olla tekemättä. Puhumattakaan siitä, miten ihanien ihmisten kanssa saan harrastaa! Vaikka välillä tuntuukin, että on ahneena tullut kahmittua ihan liikaa aktiiviteettia arkeensa niin kaikki tekeminen onneksi antaa enemmän kuin ottaa – ja sehän se on tärkeintä! <3

TREENIT

Treneeistä mulla oli juuri parin viikon tauko, ihan vaan koska en kerennyt salille asti. Nyt kuitenkin taas starttailen aktiivisempaa treenikautta, joka sisältää vähintään kolme treeniä viikossa! Viime viikolla kävin kerran jopa juoksemassa ja askel rullas todella kevyesti, joten myös pienet hikilenkit tulee olemaan osana kevään ja kesän treeniviikkoja!

Pitää myös muistaa, että mulla on kotona yksi surkeassa lihaskunnossa oleva koira jonka kanssa saa treenailla monipuolisesti viikottain. Arki on siis täynnä liikuntaa, vaikka salille ei aina kerkeäiskään! Kiinnostaisko teitä liikuntapäiväkirja? Voisin julkaista sellaisen vaikka heti ensi viikolla 🙂

PARISUHDE

En oo tainnut täällä virallisesti edes mitään sanoakkaan, mutta Hän on tullut mun elämääni jäädäkseen. Meillä on tällä viikolla itseasiassa jopa puolivuotis päiväkin! Kääks. Aika on menny kyllä tosi nopeasti ja tuntuu, että oltais tunnettu aina – vaikka ollaanhan me, melkein kymmenen vuotta. Mun kiireinen arki ja toisen kolmivuorotyö yhdistettynä 40 minuutin välimatkaan tuo hommaan omat haasteensa, mutta harvoin parasta saa helpolla 😉

Yks juttu mistä oon tosi onnellinen on se, miten paljon oon kasvanut tän suhteen myötä. Oon vihdoin oppinut puhumaan mun tunteista ja käsittelemään niitä ihan uudella tavalla. Hommat sujuuniin luontevasti ja toiselle voi sanoa kaiken, mitä mieleen juolahtaa. Ja se on ihan älyttömän ihanaa!

TYÖT

Töissäkin menee tosi kivasti! Sain alkuvuodesta paljon lisää vastuuta ja alun haasteiden jälkeen hommat on alkanu rullata kivasti eteenpäin. Mulla on inspiroitunut ja motivoitunut olo, enkä malta odottaa että pääsen toteuttamaan kaikki mun suunnitelmat ja visiot! Työjuttujen ohella opiskelen sähköistä markkinointia, joka tukee todella paljon mun jokapäiväistä tekemistä.

Työviikot rajoittuu nykyään yleensä viiteen päivään viikossa ja tunnit kahdeksaan päivässä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kun työn vastapainona on kivoja harrastuksia, liikuntaa ja antoisa sosiaalinen elämä niin hommat sujuu paljon lupsakammin! Ja mä nautin! Oikeastaan kaikesta, mitä teen.

Summa summarum: Kaikki menee tosi hyvin, paitsi että blogia mulla on aina välillä ikävä. Yritän jatkossa löytää enemmän aikaa kirjoitteluun ja laittaa ihan kalenteriin omia blogipäiviä <3 Ja postaustoiveita saa tottakai aina esittää – ne myös inspiroi, kun tiedän teidän odottavan jotain juttuja!

Aurinkoista pääisäisen jälkeistä viikkoa,
<3 Aino