Hae
Aino Mäkelä

Vähemmän on enemmän – hellittämällä saa tilaa niin kehoon kuin mieleen

Viime viikolla kaiken messuhulinan, kiireen ja stressin keskellä sain hetken verran omaa aikaa – sitä parasta mahdollista – kun kävin joogaamassa Olo-Tilassa ihanan Jutan opastuksella. Jutan jooga on ollut mulle herättävä kokemus niin mielen kuin kehon maailmaan, sekä ennenkaikkea näiden kahden yhteyteen.

Jos vaan mitenkään osaisin niin purkittaisin Olo-Tilan harmonisine fiilikseen Jutan kera purkkiin ja toisin mukaani Jyväskylään – niin paljon mä siitä nautin, enkä oo kokenut vastaavanlaisia oivalluksia koskaan aiemmin joogatessani, edes Intiassa. Koska Jutta on ihana ja tietää, kuinka paljon oon saanut hänen opeistaan irti me päätettiin kirjoittaa teille yhteinen juttu siitä miten vähemmän on enemmän, ja miten päästämällä irti voi kokea aivan uudenlaista täyttymyksen tunnetta.

Vähemmän on enemmän

Omat kokemukseni, huomioni ja oivallukseni on kursiivilla Jutan tekstin lomassa.

Muistan vieläkin elävästi hetken, kun noin parikymmentä vuotta sitten selasin innoissani asana(joogaliike)kirjaa ja kävin läpi liikkeitä, joita mielestäni osasin. Olin notkea, notkoselkäinen ja yliliikkuvakin ja arvioni osaamisestani perustui puhtaasti siihen, miten ”hyvin” pääsin ulkoisesti venyttämään kehoni kyseisiin liikkeisiin. Mitään muita ajatuksia minulla ei ollut siitä, mistä kokonaisvaltaisessa joogaharjoituksessa oikein todella on kyse.

Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, olen kulkenut pitkän matkan asian parissa. Moni asia on muuttunut. Ja vieläkin useampi asia on jäänyt pois. Yksi keskeisistä ydinasioista joogaharjoitukseni kehittymisessä on ollut se, että olen oppinut hellittämään ja tekemään vähemmän.

Mä puolestani olen aina ollut kankea, ja olen saanut tehdä kovasti töitä sen eteen että olen saanut kehitettyä niin liikkuvuuttani kuin kehoni hallintaa. Olen joogannut jo vuosia ja aina yrittänyt parhaani, välillä kehittynyt, mutta usein vain tuskastunut asanoiden vaikeutuessa ja oman kropan rajojen tullessa vastaan.. Halusin viedä mun kehon paikkoihin joissa se ei vielä ollut, mutta mulla meni pitkään tajutakseni miten sinne pääsee.

Vähemmän on enemmän

Itseltään paljon vaativalta ja täydellisyyden tavoittelua hakevalla nuorella naisella – siis minulla – oli aikoinaan pitkä ja välillä kivikkoinenkin tie oppia ymmärtämään, saatikka toteuttamaan, ”vähemmän on enemmän” periaatetta.

Olin koko elämäni suorittanut asioita, hakenut hyväksyntää sillä, että teen asiat mahdollisimman hyvin ja pyrin olemaan jotakin sellaista, jota muut minulta odottivat. Aika mahdoton yhtälö ja se ajoikin minut ”nurkkaan” itseni kanssa. Syömishäiriö ja myöhemmin loppuun palaminen työelämässä pysäyttivät miettimään, mitä oikein todella haluan elämältäni ja miten haluan elämääni elää. Ja yksi tärkeimpiä kysymyksiä, kuka minä olen.

Vijnana joogan aloittaminen oli alku itseni erilaiselle kohtaamiselle ja erilaisen elämäntavan toteuttamiselle. Alkuun suoritin joogaliikkeitä ja ulkoapäin hain vain ”hyvältä näyttävää” liikettä. Pysähdys tuli Vijnana joogaopettajakoulutuksessa, jossa sain huomata että kaikki mitä luulin tietäväni, olikin harhaa. Ensimmäisenä joogaopettajakoulutus vuotena ajoin usein koulutuksista kotiin ja pohdin, opinko ikinä ymmärtämään, mistä joogassa on oikein todella kyse. Mikä on joogan sydän?

Ja sitten tapahtui jotakin, joka pysäytti. Reisilihakseni revähti Trikonasana liikettä tehdessä. Normaaliin tilaan toipuminen kesti pitkään, mutta pystyin kuitenkin turvallisesti jatkamaan harjoittelua opettajani ja Vijnana joogan kehittäjän, Orit Sen-Guptan, opastuksella. Siitä alkoi polkuni kuunnella kehoani ja tuntemuksiani herkästi ja hakea liikettä kehonhallinnallisesti aivan muualta kuin ulkoapäin suorittamalla, pakottamalla tai mekaanisesti vain yhtä kehon osaa aktivoimalla.

Kun usean erityyppisen joogakokeilun jälkeen löysin itseni Olo-Tilasta, mulle avautui aikalailla uusi maailma. Ne liikkeet, jotka olin kokenut aiemmin hankaliksi ja vaikeiksi – jopa mahdottomiksi – muuttuivatkin yhtäkkiä omiksi lemppareiksi nimittäin sen sijaan, että olisin keskittynyt liikkeen suorittamiseen mä opin valjastamaan mun mielen mukaan – keskittämään liikkeen viemään mut juuri mun haluamaani suuntaan. Keskittymällä pieniin yksittäisiin asioihin ja asentoihin sain kehooni paljon enemmän voimaa ja vakautta, kun tiesin siinä edes olevan.

Vähemmän on enemmän

”Vähemmän on enemmän” periaatteen toteuttamisessa hellittämisellä on suuri merkitys nimenomaan asenteiden, uskomusten ja mielen tasolla, jotka heijastuvat joogaharjoituksessa tapana joogata. Omien suorittavien toimintatapojen tiedostaminen on hyvin tärkeää, jotta voi alkaa harjoittamaan joogaa Ahimsan (=väkivallattomuuden, joogan yksi tärkeimpiä eettisiä periaatteita) lähtökohdasta, omaa kehoa ja itseään kunnioittaen.

Säännöllinen hiljentyminen, kuten meditaatio, ja hengitysharjoitukset ovat tärkeä perusta itsensä tiedostamisen ja kehotietoisuuden kehittymiselle. Ne kulkevat käsi kädessä liikkeiden toteuttamisen kanssa. Kokonaisvaltainen joogaharjoitus sisältääkin aina nämä eri elementit.

Mitä enemmän opin hellittämään suorittamisesta, sitä enemmän opin kuuntelemaan kehoani ja tuntemuksiani harjoituksen aikana. Mitä enemmän päästin irti ulkonaisuudesta, sen enemmän opin kääntymään sisäänpäin. Tämän ansiosta kehooni syntyi aivan uudella tavalla sisäistä voimaa kun opin liikuttamaan kehoani kokonaisvaltaisella liikkeellä, jossa keho liikkuu eheänä kokonaisuutena.

Löysin yhteyden kehoni ääripäiden välille ja usein kipuillut notkoselkäni vahvistui ja alkoi voida hyvin. Vähitellen kaikki selkä-, hartia- ja niskakivut olivat poissa. Ryhtini muuttui ja sain lihaksia. Ulkoisten ja fyysisten muutosten lisäksi merkittävin muutos oli kuitenkin sisäisyydessäni. Arvomaailmani muuttuminen ja itsetuntemukseni syventyminen muuttivat kaiken aikaa myös sitä, miten liikuin asanoissa (joogaliikkeissä), miten kohtasin itseni ja muun maailman.

Opin myös valjastamaan mielen voiman harjoitteluun mukaan. Löysin yhä uusia ulottuvuuksia, miten keskittyä kehooni eri liikkeissä. Harjoittelun myötä sain valtavasti kokemuksia siitä, miten keskittyminen ja tietoinen hyväksyvä läsnäolo vaikuttavat kehooni, mieleeni ja tunnetiloihini. Opin käytännössä, miten keho, mieli ja tunteet ovat yhteydessä toisiinsa.

Oppiessani vijnanajoogan avulla kehon ja mielen yhteyden, ja sen miten voin käyttää niitä parhaalla mahdollisella tavalla, oon pystynyt kehittymään ihan uudella tavalla myös muissa harrastamissani lajeissa. Eikä se lopu vain siihen, että saan kehostani fyysisesti enemmän irti, vaan myös oma suhtauminen harjoitteluun on muuttunut enkä enää tunne juoksevani samalla tapaa oravanpyörässä pyrkien täydellisyyteen – vaan enemminkin suoritusten sijaan siihen palkitsevaan oloon, ja sen aikaansaamaan hyvän mielen tunteeseen mikä näkyy positiivisesti myös itsetunnossani.

Vähemmän on enemmän

”Vähemmän on enemmän” tarkoittaa siis suorittamattomuutta ja pakottamattomuutta, mutta myös sitä, että oppii karsimaan pois kaiken turhan. Joogaharjoitus antaa eväitä itsetutkiskeluun, johon liittyvät asenteet, ajatukset, ennakkoluulot, toimintatavat ja uskomukset.

Pelkistäminen, yksinkertaistaminen, selkeys ja asioiden ytimen eli oleellisen oivaltaminen eri asioissa ovat ”vähemmän on enemmän” harjoittamisen tuloksesta kypsyneitä hedelmiä, joita voi hyödyntää elämän kaikilla osa-alueilla.

Siinäpä se hienosti tiivistettynä, joten mitäpä tuohon enää lisäämään? Viime viikonloppuna monet tutut kehuivat mun tervettä ja hyvinvoinvaa olemusta, ja kysyivät salaisuuttani – onnellisena totesin, että oon oppinut päästämään kaikesta turhasta irti. Sillä on ihan hirveän suuri vaikutus, kun oppii oikeasti tiedostamaan sen millä on itselleen oikeasti väliä ja mitä tekee vain ympäristön aikaansaamien paineiden vuoksi. Kaiken oman olemisensa tiedostaminen on tärkeä ydin – ja sen mä onnistuin löytämään Jutan ja vijnanajoogan avulla.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *