Hae
Aino Mäkelä
Kaupallinen yhteistyö

Stressi on hyvästä – kunnes sitä on liikaa

Kaupallinen yhteistyö: PUR Hyvinvointikauppa

Stressi, stressi, stressi.

Nykypäivänä on vaikea olla tietämättä, kuinka haitallista stressi on ja miten se on syypää moneen kurjuuteen. Ja niinhän se onkin! Se saa niin psyykkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin hyvinvoinnin kärsimään ja pahimmassa tapauksessa koko elämä voi mennä aivan uusiksi.

Moni onkin tullut nyt ”ulos kaapista” oman uupumuksensa kanssa ja hyvä niin – on tärkeää, ettei asiasta vaieta vaan annetaan sille kasvot. Tehdään siitä inhimillistä, jotta mahdollisimman moni ei syyttele itseään turhasta vaan ehkä osaa jopa viheltää pelin ajoissa poikki.

Puhun nyt siis pitkittyneestä stressistä. Stressistä, josta ihminen ei ole päässyt palautumaan, vaan joka on vain nostanut kierroksia entisestään. Stressistä, joka aluksi saa ihmisen tuntemaan olevansa voittamaton, mutta joka lopulta kaataa kantajansa. Siitä salakavalasta stressistä, joka on ensin ystävä, mutta liian pitkään kyläillessään muuttuu viholliseksi.

Oikeastihan stressi ei ole mikään demoni tai turha tila kehossamme, vaan sillä on hyvinkin tärkeä rooli. Stressi saa meidät toimimaan ja selviämään päivittäisistä haasteista – aivan kuten jo kerroinkin, kun kirjoittelin positiivisesta stressistä. Pahamaineinen kortisoli on kehollemme tärkeä ja se saa kehon selviämään stressijaksoista vaikuttaen kehon toimintoihin ja hormonitasapainoon – mikä on hyvä asia hetkellisesti, mutta pitkäkestoisena se aiheuttaa meille monenlaisia oireita. Oireita, joita ei aina heti huomaakkaan. Kun stressi jää päälle jää myös verenpaine ja verensokeri koholle, sekä ruoansulatus heikentyy – ja jo yksistään nämä kolme tekijää saa aikaan isoja negatiivisia muutoksia ihmiskehossa.

Jos halutaan ymmärtää stressiä paremmin, niin pitää ymmärtää ettei se ole sama asia kuin kiire. Stressi on elimistön ylikuormitustila joka voi johtua niin monesta eri asiasta – niin psyykkisestä, fyysisestä kuin henkisestäkin rasituksesta.

Yleensä pitkittynyt stressin syynä ei olekkaan vain yksi tekijä vaan se on monen osatekijän summa. Jos oletetaan, että stressi saisi alkunsa vaikka siitä kiireestä voisi kierre olla seuraavanlainen:

–> kalenteri täynnä ja deadlinet paukkuu –> paine tehdä töitä, töitä, töitä –> kaiken kiireen keskellä syödään työpöydän ääressä sitä, mitä nopeasti saadaan –> stressin vuoksi sekään vähä mitä syödään, ei imeydy ja elimistöön alkaa tulemaan vaje ravinteista –> vapaa-ajalla on pakko treenata että pysyy kunnossa –> nukkua ei ennätä tai jos ennättää, niin työasiat pyörii mielessä –> koska ravinteet ei imeydy ja lepoa ei oo riittävästi, treenistä ei palauduta –> koska on suoritettava, ei kerkeä tehdä mitään mikä ei vie asioita eteenpäin, kuten nähdä läheisiä mikä luo henkistä stressiä –> ja niin edelleen..

Esimerkki on karkea ja yksinkertaistettu, mutta jokainen voi varmaan huomata kaavan. Kiire nostaa stressihormoneja minkä lisäksi omanlaista stressiään keholle luo 1) raskas treeni (josta ei ennätä palautua), 2) epäsopiva ruokavalio, imeytymisongelmat tai ravinteiden puutos, 3) huonot yöunet ja 4) sosiaalisen läheisyyden puute.

Stressi on siinä mielessä salakavala, että sille sokaistuu todella helposti.

Kun saa suoritettua kaiken omalta mahdottomalta vaikuttavalta TO DO -listaltaan, sitä tietysti tuntee itsestään valtavaa ylpeyttä ja onnistumisen tunteita. Onhan se hienoa! Onnistumiset ja saavutukset ruokkii stressiä aivan yhtä lailla kuin epäonnistumisetkin, jotka saa helposti ruoskimaan itseään ja yrittämään seuraavana päivänä vielä kovemmin – ainakin, jos kyseessä on yhtään suorittamiseen taipuvainen tyyppi.

Ai mistäkö tiedän? Varmaan arvaattekin, että inspiraation tähän kirjoitukseen oon saanut itsestäni. Omalla kohdalla mun keho kuormittui yli juurikin omista epärealistisista vaatimuksista sitä kohtaan: treenasin usein kaksi kertaa päivässä, minkä lisäksi opiskelin ja kävin töissä – tai jos en opiskellut, niin tein kahta työtä päällekkäin. Usean vuoden ajan mun aamut alkoi ennen kello kuutta, kun lähdin kotoa ja päättyi vasta kymmenen hujakoilla kun palasin takaisin.

Naureskelin aina, kuinka ”en osaa olla paikoillani”  ja olin ylpeä siitä, kuinka täynnä mun kalenteri aina oli. Nyt tajuan, että ne oli varoitusmerkkejä. Sellaisia, jotka sai mun läheiset kyseenalaistamaan ja huolestumaan mun toiminnasta, mutta en ymmärtänyt yhtään miksi – mähän olin elämäni kunnossa ja tehokkaampi, kuin ikinä!

Stressistä tekee kinkkisen se, että sen purkaminen ei ole ihan niin yksinkertaista eikä tapahdu yhdessä yössä.

Vaikka sitä tiedostaisikin oman tilansa, niin sitä on hyvin hankala myöntää itselleen. Toimintatavat on yleensä niin pinttyneitä ja oma motivaatiosysteemi on palkkaantunut niistä niin hyvin, että tuntuu aivan järjenvastaiselta toimia toisin.

Mutta se on pakko.

Musta tuntuu, että mä alan vasta nyt olemaan suhteellisen normaali, vaikka toki edelleenkin oon tosi herkkä stressille. Paras apu mulle itselleni on ollut Ismo, joka pakotti mut päästämään irti kaikesta suorittamisesta – siis niistä kaikista viimeisistä rippeistä, joista mun ego piti tiukasti kiinni.

Palautumisen kannalta on tärkeää pystyä myöntämään oma heikkoutensa ja inhimillisyytensä, vaikka tuntuukin pahalta tajuta etten nyt ollutkaan mikään muita kummoisempi superihminen.

Palautuminen vaati paljon unta, rentoutumista, hengitysharjoituksia, lempeää liikuntaa, raitista ulkoilmaa ja uusien tapojen opettelua.


Kun kyseessä on pitkittynyt stressi, on ravintolisistä usein hyvin paljon apua. Sain testattavakseni PUR-Kaupan ja Biohakkereiden Teemu Arinan, Olli Sovijärven ja Jaakko Halmetojan yhdessä suunnitteleman Stressipaketin, jonka sisältö oli juuri sellainen mitä kaipasin: tehokas ja ytimekäs.

Stressipaketin sisältämä Biohakkerin Stressikirja on kattava tietolähde, joka auttaa ymmärtämään stressiä ja sen mekanismeja paremmin antaen tärkeitä eväitä siitä palautumiseen. Stressikirjan oppeja omaksumalla oppii myös hyviä tapoja stressin hallintaan ja sen avulla voit oppia saamaan stressistä kaiken hyödyn irti! Edeltäjäänsä ”Biohakkerin käsikirjan” lailla Stressikirja on monipuolinen ja syvääluotaava kirja, joka voi parhaimmillaan jopa muuttaa lukijansa elämän – ainakin mun elämästä se on tehnyt paljon helpompaa, ja tehokkaampaa 😉

Kiinnostaisko teitä mun suosikit stressikirjan opeista? Ne, jotka oon kokenut kaikista parhaimmiksi ja joista oon saanut eniten hyötyä irti?

Pakettiin kuului myös kaksi palautumista tukevaa, todella laadukasta ravintolisää. Toinen niistä, Living Nutritionin Kef-flamex, oli mulle entuudestaan outo mutta sitäkin mielenkiintoisampi! Oon käyttänyt aiemminkin Living Nutritionin tuotteita vatsalleni ja tykännyt niistä – eikä tämä ollut poikkeus. Kef-flamexissä on vaikuttavina aineina muun muassa reishiä, tulsia, kurkumaa ja inkivääriä, jotka palauttaa kehoa tehokkaasti stressistä. Kombuchan ja kefiirin mikrobikantojen avulla vaikuttavat yrtit on saatu bioaktiiviseen muotoon minkä vuoksi valmiste on todella ainutlaatuinen!

Toinen ravintolisistä olikin tutumpi – elikkäs Ashwagandha. Mutta ei mikä tahansa ashwagandha! Vaan erittäin arvostettu ja erinomaisesti imeytyvä Wild Nutritionin KSM-66 Ashwagandha, jossa on mukana myös magnesiumia. Ashwagandha on tunnettu adaptogeeni, joka palauttaa kehoa stressistä ja tukee niin fyysistä kuin psyykkistäkin jaksamista. KSM-66 on maailman laadukkain ashwagandhan juuri ja moni on varmasti kuullutkin sen ylivertaisuudesta!

Vaikka musta on jo pitkään tuntunut paremmalta – energisemmältä ja levollisemmalta – niin näiden ravintolisien ansioista mun unenlaatu parani entisestään. Eikä pelkästään unenlaatu, vaan myös keskittyminen töissä – enkä tiedä onko se näiden ihmekapselien ansiota, mutta oon myös oppinut hallitsemaan stressinpuuskiani paremmin enkä oo niin räjähdysherkkä kuin aiemmin 😉

Stressittömämpi elämä on paljon kivempaa ja nautinnollisempaa, vaikka välillä edelleenkin musta välillä tuntuu etten saa tarpeeksi aikaiseksi. Mutta se on vaan se oma ego, joka huutelee – se, joka on tottunut saamaan pönkitystä suorituksista ja saavutuksista. Ego, joka alunperin uuvutti mut ja jonka huuteluista yritän olla nykyään vähät välittämättä. Aina se ei oo helppoa, mutta mitä kevyempi ja stressittömämpi mieli on, niin sitä parempi <3

Stressittömästi,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Ne vähän paremmat vohvelit

*Sisältää mainoslinkkejä

Tein helmikuun alussa loistohankinnan ja ostin itselleni Lidlistä vohveliraudan, jonka hankkimista oon suunnitellut siitä asti kun muutin Jyväskylään kolmisen vuotta sitten. Noh, hyvää kannatti todellakin odottaa!

Tänä viikonloppuna se myös osoittautui korvaamattomaksi ystäväksi, kun mun viikonloppukodin liesi oli sanonut sopimuksensa irti.  En paistellut sillä pelkästään vohveleita, vaan paistoin sillä muun muassa ihan mielettömän rapeaa tofua. Nam! Veikkaan, että tuun jatkossakin valmistamaan tofuni paistinpannun sijaan raudalla 😀

Toki tein myös niitä lettuja, kuten oon tehnyt joka viikko sen jälkeen kun rauta kotiutui. Multa on kysytty paljon rapeiden gluteenittomien vohveleiden ohjetta ja tässä se nyt olis! Rapeus kun on juuri se juttu vohveleissa, joten mehevät banaanilättyjen reseptit ei toimi mun makuun samalla tapaa raudan välissä valmistettuna.

VÄHÄN PAREMMAT VOHVELIT,
4 vohvelia

2dl kaurajauhoa*
1dl Foodin vaniljaheraproteiinia
2 kananmunaa
2,5 dl kauramaitoa
2 rkl kookosöljyä
ripaus suolaa

*Aloitin valmistamalla kaurahiutaleista kaurajauhoa sekoittamalla hiutaleet hienoiksi blenderissä. Tämän jälkeen lisäsin joukkoon kannamunat, kauramaidon sekä vaniljaheran ja sekoitin tasaiseksi. Kun taikina on tasainen viimeistele se blendaamalla joukkoon kookosöljy sekä ripaus suolaa, jotta maut tulevat hyvin esiin. Paista vohveliraudalla rapeiksi ja nauti!

Koska Foodinin vaniljahera on niin älyttömän hyvän makuista, ei nämä letut kaipaa enää muuta makeutusta – se on yksi syy, miksi tykkään käyttää sitä niin paljon leivonnassa ja muidenkin herkkujen valmistuksessa.

Tällä kertaa mulla oli lettujen päällä vadelmahilloa sekä kookosmannaa, joka sulaa lämpimien lettujen päälle kermaiseksi kastikkeeksi. Suosittelen kokeilemaan!

Ihanaa sunnuntaita,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto