Hae
Aino Mäkelä

No nyt on hyvä mieli!

Nyt on ihan pakko tunnustaa, että mullakaan ei aina joka päivä oo hymy korvissa ja ilo ylimmillään. Itseasiassa eilen oli just sellanen päivä, kun tuntui että seinät kaatuu päälle. Suretti ja ahdisti niin paljon, että mun oli jopa pakko jakaa ne ajatukset julkisesti Facebookkiin – se on jo paljon se!

Muun muassa kouluhommat, työkiireet, vapaa-ajan puute ja epäselvyys tulevaisuuden suunnitelmista yhdessä sänyyn kaatavan flunssan kanssa sai mut potemaan järkyttävää koti-ikävää – teki mieli päästä pakoon tätä todellisuutta tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Kyllä ihmismieli on vaan herkkä. 

Tänään on jo onneksi parempi mieli ja elämä hymyilee! Tuollaset pienet ahdistuksensekaiset fiilikset antaa elämään aina välillä vähän uutta perspektiiviä.. Ja pieni irtiotto siitä hetkestä tekee enemmän kuin hyvää. Pari viinilasillista hyvän kuuntelijan seurassa sai mut jo hetkessä tajuamaan, että mun asiat on oikeasti hyvin ja muistutti siitä, että ne asiat jotka mua ahdistaa on mun itseni käsissä eikä mun tarvi antaa niiden mustata mun mieltä, jos en niin halua. Itseasiassa ne omat ongelmat alkoi tuntua aika naurettavan pieniltä, kun ne sai sanottua ääneen.

Puhumisella on ihmeellinen voima! Ja punaviinillä, vaikka se ei mun flunssaa onnistunutkaan täysin karkottamaan. Ja kuten jo aiemmin todettu – omien tunteiden peittely on turhaa.

Onneksi huomenna on maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet! Ens viikolla mulla onkin onneksi paljon vapaa-aikaa tehdä just niitä asioita joita haluan ja keskittyä itseeni. Voi kuulostaa aika itsekkäältä, mutta oikeasti se on ainut keino nauttia elämästä – siis tehdä niitä asioita, joita itse haluaa ja joista tulee onnelliseksi.

Huomisesta alkaen alan myös skarppaamaan niiden asioiden kanssa, jotka mua ahdistaa. Teen yhteishaun enkä mieti sitä sitten sen enempää – käyn pääsykokeissa ja katson sitten syksyllä mihin tie vie. Tentin jälkeen hoidan viimeiset koulujutut alta pois, jotta pystyn kevään keskittymään personal trainer -opintojen loppurutistukseen ja tulevaan yöharjoitteluun, josta oon tosi innoissani. Niin innoissani, että kärsin jopa hyvänlaatuisesta pelonsekaisestajännityksestä sen suhteen.

Viimeisimpänä tietty jokaisen maanantain perus ”palaan ruotuun ruokavaliossa ja alan treenaamaan” -osuus. Ajattelin viime viikolla pääseväni treenaamisen makuun jo loppuviikosta, mutta flunssapöpö oli tälläkertaa mua vahvempi. Kummasti vaan sairastelu ja treenaamattomuus vetää olon veteläksi ja kropan tosi löysän tuntuseksi.. se fiilis yhdistettynä kreatiiniturvotukseen ei oo kovin imarteleva, uskokaa mua 😉 Mun ruokavaliossa itsessään ei mitään vikaa ole, mutta annoskoissa on kyllä pienentämisen varaa.. ”Sä oot aika pienikokonen siihen nähden kuin paljon syöt” -kommentti kertoo varmaan aika paljon siitä, että mitään pikkuannoksia mä en lautaselleni lastaa, hahha! 

Lopuksi vielä  haluan muistuttaa itseäni siitä, että kaikessa ei tarvi olla paras vaan se riittää että tekee parhaansa. Just nyt tällähetkellä musta tuntuu siltä, että kevyt sunnuntaikävely raittiissa ulkoilmassa voittaa tenttikirjan pänttäämisen 100-0 niin se täytyy varmaan sitten kans tehdä! En nimittäin jaksa uskoa, että tentin arvosana kummasti siitä kohentuisi jos liimaisin nyt nenäni loppuillaksi kiinni kirjaan.

Sen jälkeen on varmaan paljon parempi fiilis myös jatkaa lukemisen parissa. Tai sit voi vaikka siivota, jos se tuntuu kivemmalta. Ja ne viikonlopun raakaherkutki on itseasiassa vielä tekemättä… hihhi 😉

<3 Aino

4 kommenttia

  1. Tea kirjoitti:

    Mutta välillä on just tommosia päiviä kun miettii syntyjä syviä ja tuntuu, että seinät kaatuu päälle kun pitäis miettiä tulevaisuutta ja mitä siltä haluaa. Tuntuu, että suuria päätöksiä pitäisi tehdä monia lyhyessä ajassa. Onneks oot saanut tukea heti ja purkaa sydäntä! Mahtavaa alkavaa viikkoa! <3

    • Aino kirjoitti:

      Juu ja se on vieä pahinta, että kun on oman kotinsa vankina niin sitten vaa pyörittelee niitä ajatuksia päässä ja tekee huomaamattaan kärpäsestä härkäsen..! 😀 Musta tuntuu kans ihan samalta – liikaa ja liian nopeasti ilman, että kerkeän hirveästi paneutua asioihin. Eikä se tunnu yhtään oikealta :/

      Kivaa viikonalkua myös sinne <3!

  2. Janina kirjoitti:

    Musta tuntuu, että oltiin taas yhdessä siellä pohjalla. Mutta kappas! Ylhäällä ollaan! 😉 Torstaina viimestään hymyssä suin raakakakku eessä <3

    • Aino kirjoitti:

      No jep, niin taidettiin olla 😀 Ihan hassua! Mut kyllä me sisukkaat mimmit selvitään mistä vaan. Ja torstaina voidaan jo tosiaan hihitellä näille jutuille, onneksi! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *