Hae
Aino Mäkelä

Liisa Ihmemaassa

Ihan ekana haluan kiittää teitä kaikkia ihania kommenteista, sähköposteista ja viesteistä joita oon teiltä saanu viikonlopun aikana. Kiitos, kiitos, kiitos <3 Musta tuntuu, että tää kestohymy ei taida pyyhkiytyä mun naamalta pitkään aikaan. Keventynyt mieli ja onnellisuus näkyy myös siinä kuinka hyvin mä nukuin viime yöni: ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nukuin sikeästi läpi koko yön.

I Love Me -messuilla kuuntelin mielenkiinnolla Jaakko Halmetojan luentoa Cocovin -osastolla. Luennollaan Jaakko otti puheeksi sen kuinka ihmiset nykypäivänä syö väritöntä ruokaa ja samalla ihmisten mieli on myös väritön. Se synnytti mussa aikamoisen ahaa-elämyksen. Mun ruokavaliohan oikeastaan loistaa kuin sateenkaari ja se kyllä näkyy myös mun mielentilassa: joka päivä musta nimittäin tuntuu kuin olisin Liisa Ihmemaassa.

Se mun oma Ihmemaa on kuin tietynlainen kupla. Siinä missä ihmiset näkee ilkeyttä, inhoa ja katkeruutta, mä yleensä nään surua tai epätoivoa. En halua ajatella ihmisten olevan luonnostaan pahoja, vaan uskon jokaisen meistä olevan tietynlainen tietystä syystä. Ja oman rohkeuden avulla asiat on aina voitettavissa omaksi eduksi – usein sen rohkeuden löytämiseksi vaan tarvitaan jotain mikä saa sen liekin syttymään.

Olenhan mä itse elävä esimerkki tästä kaikesta.

liisa1Mun omassa kuplassa kaikki on mahdollista ja huomaatteko kuinka hyvin se on toiminut? Ajatuksen voima on oikeesti aika uskomaton! Mun ystävä sanoi eilen brunssilla herkutellessamme, että onnellisuus on tahtotila ja sitähän se nimenomaan on. Joko sitä haluaa rypeä negatiivisissa asioissa tai sitten sitä voi ravistella ne tomut jaloistaan ja hypätä aidan toiselle puolelle, jossa se ruoho on yleensä aina vihreämpää 😉 Ainakin jos niin itse haluaa uskoa.

Nimenomaan uskoa. Viime aikoina mun kirjoitukset hyvinvoinnista on saanu kommentteja ihmisiltä, joiden näkemys terveydestä poikkeaa mun omastani. Sen sijaan, että oisin vetänyt niistä herneen nenään oon kiitollinen niistä (vaikka osa selkeästi yritti loukata mua sanavalinnoillaan) sillä erilaisia näkökulmia asioista on hyvä tuoda esille – sehän kirjoittamisen syvin ajatus onkin, luoda keskustelua.. En todellakaan halua esittää omia sanojani ainoina oikeina faktoina vaan näissäkin jutuissa – kuten kaikessa – kauneus riippuu katsojan silmistä. Siitä mihin ihminen itse haluaa uskoa.

Trikoot: TNT Brazil

Yritänkin parhaani mukaan hillitä itseäni näitä juttujani kirjottaessa, mutta valitettavasti joskus omaa innostusta on ihan uskomattoman vaikea peittää. Nyt kun luonnostelen kirjoitusta, joka käsittelee mun kuukautisten poisjäämistä sekä kaikkea sitä mitä tilanne vaati korjautuakseen, se tulee olemaan tosi haastavaa sillä uskokaa tai älkää – mikään normaali lääketiede ei musta tehnyt ehjää vaan lopulta luontoäiti teki tehtävänsä. Aivan kuten uskoinkin sen tekevän.

Eikä ainakaan mun mielestä se ookeltään pois, etten usko sokeasti perinteiseen lääketieteeseen tai kannata täysin sen oppeja vaan olen avarakatseinen myös muille, luonnonmukaisemmille vaihtoehdoille. En myöskään pidä sitä täysin turhana tai arvottomana vaan varmasti tulevaisuudessa joskus tulee päiviä, jolloin tuun olemaan onnellinen sen olemassaolosta. Mun puolesta jokainen sakin halutessaan tarttua siihen särkylääkepurkkiin, vaikka itse en niin tekiskään 🙂

Missään nimessä en halua kenenkään lähtemään ominpäin jättämään lääkärin määräämiä hoitoja tai lääkityksiä pois, mutta mielestäni jokaisella on oikeus tietää siitä että muitakin vaihtoehtoja löytyy sillä ne on vielä useimmille meistä tuntemattomia.

liisa3Lopuksi mulla tekis mieli pyytää anteeksi teiltä kaikilta, jotka ootte kyllästyny lukemaan mun siirappisia postauksia päivästä toiseen. Tätä mun elämä nyt vaan tällähetkellä on ja jostain kumman syystä pimeän syksyn langetessa on paljon kivempi katsella kaikkea vaaleanpunaisten lasien läpi 😀 Mun ystävät aina välillä huutelee realistisuuden perään, mutta mä viihdyn oikein hyvin täällä mun omassa Ihmemaassani eikä mulla oo mikään kiire palata todellisuuteen.

Varsinkaan siihen, jossa kaikki normaalista poikkeava tuomitaan ilman syytä vain siksi, että se on vierasta. Oli sitten kyseessä niin erilaiset ihmiset kuin pelkät ajattelutavatkin.

Taianomaista viikkoa,
<3 Aino

PS. Kuvista kiitos säteilevälle Monnalle, joka on onnistunut tekemään mun Ihmemaastani paljon aurinkoisemman paikan elää. Kiitos <3

*Saatu yhteistyössä.

12 kommenttia

  1. taru kirjoitti:

    Sun blogi ja sä oot niin ihana! Ajattelen terveydestä samalla tavoin kuin sä, ja ootan sun postausta toimenpiteistä mitä teit kuukautisten palauttamiseksi 🙂

  2. tiia kirjoitti:

    Ihana Aino! Jos on syytä olla onnellinen (ja välillä vaikkei oliskaan), niin pitääkin hymyillä ja hehkuttaa.
    Mä huomasin että ennen valitin ja paljon, sitten päätin että nyt riitti ja asennoidun eri tavalla kaikkeen. Tän jälkeen mulla on ollut hymyä ja iloa joka päivässä, vaikka se nähtävästi ärsyttääkin just niitä jotka vieläkin on värittömiä ja happamia 😀

    Jatka tota hymyilyä ja pirtsakointia, oot ihana :*

  3. Monna kirjoitti:

    Ihana sinä!! <3
    Onnellisuus todellakin on tahtotila! Tänä aamuna kiukuttaa jostain syystä ihan kauheesti, mutta tän kirjoituksen luettuani päätin ettei kiukuta enää. 😀 Nyt hymyilyttää.
    Ja sinä oot <3 <3 <3

  4. Susanna kirjoitti:

    Sä oot niin säteilevän pirtsakka persoona ja postaukset luo varmasti muillekin kuin mulle hyvän mielen päivästä toiseen. Jatka samaan malliin.:)

  5. elisa kirjoitti:

    Ensinnäkin realismi on so overrated!

  6. Mea kirjoitti:

    Musta useinkin tuntuu että täälä suomessa _kuuluu_ valittaa ja olla negatiivinen! Kun 6:30 astelen bussipysäkille hymy korvissa tai polkasen treeneihin sateisen pimeänä marraskuuiltana musaa fiilistellen saan enemmän outoja katseita kun positiivisia. En haluis uskoo tätä mutta välillä jopa ehkä vihaisia :O kun itseä ärsyttää ja väsyttää ja on paha olla, niin muitten hyvä olo tuntuu triplasti kauheemmalta!
    Musta maailmaa onkin hyvä välillä kattella niitten vaaleenpunasten lasien läpi eikä aina vaan keskittyä siihen negatiivisuuteen. Oon ilone että kirjotit ’mun tekis mieli pyytää anteeks’ (siirappisia positiivisuuspostauksia) etkä ’pyydän anteeks’ koska sun ei TODELLAKAAN TARVII pyydellä anteeks onnelisuuttas! <3 kun luen sun postauksia kylminä aamuina bussipysäkillä mut valtaa hullu motivaatio ja muistan nauttia joka hetkestä! Kiitos!

  7. Sanni kirjoitti:

    Oot vaan niin upee! Niin isot rispektit tosta aitoudesta ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta käsittelystä täällä blogissa. Ootan innolla juttua siitä, mitä kuukautisten palautuminen sun kohalla vaati. Vaik itellä onkin asia jo kunnossa, niin oon varma, että tositosi monet naiset kamppailee ton asian kanssa, mutta harvemmin sitä nostetaan tällä tavalla tapetille. Hihi, sun blogi on vaa niin lemppari!

    Samoja ajatuksia tosta muiden ihmisten ilkeydestä tai muusta ”pahuudesta”. Oon kans ite oppinu olemaan tosi armollinen muita ihmisiä kohtaan, koska harvempi meistä on oikeesti sisältään ihan läpimätä. Enemmän se on sitä jonkun päänsisäistä pahaa oloa (jota tunnen välillä myöskin itse), jolloin on helppoa tuntea myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan, jotka joutuu purkaa sitä pahaa oloa ympäristöönsä. Aidosti onnelliset ihmiset harvemmin jaksaa hirveesti ilkeillä. 🙂 Lisäksi monet ikävät teot saattaa johtua yksinkertaisesti ihmisten ajattelemattomuudesta. Ei sitä aina osaa omistakaan teoista ajatella (tai varsinkaan oo osannu ennen!), että ne saattaa mahdollisesti aiheuttaa harmia ja surua jollekin muulle. Kuplassa on hyvä elää, vaik joskus joku vähä koittais tulla tökkimäänki! 😀

    Vitsit, niin kivaa viikon jatkoa sulle!! 🙂

  8. Elisa n kirjoitti:

    Ihana oot <3. Saat vapaasti elää omassa kuplassasi ja olla valtavan onnellinen elämästäsi. <3 Itsekin elän onnellista elämää, nautin suunnattomasti ja hymyilen ja naureskelen hyvin paljon ja joskus saan kadulla kävellessäni vähän outoja katseita:D En anna sen haitata! Tämäkin aamu on ollut aivan huikea:) Elämä on niin ihanaa <3. Ja onnea vielä omasta asunnon ostamisesta:)

  9. Anna kirjoitti:

    Moi Aino!
    Mulla on itsellä ollut elämässä vähän vaikeampi vaihe erinäisten terveysongelmien takia. Nyt kuitenkin ollaan menossa parempaan päin! 🙂 Mietit, että kyllästyttääkö ihmisiä lukea sun onnellisia juttujas. Mulle ne ainakin tuovat vaan valoa ja positiivisuutta päiviin! Koitan itse vaikeuksien kanssa miettiä, että tulee aika, kun elämä onkin aivan ihanaa ja asiat tuntuvat taas sujuvan. Sinä oot esimerkki siitä, että ilolla voi päästä vaikka minne ja elämän voi nähdä upeana juttuna! Uskon, että se motivoi meitä muitakin. 🙂 Aurinkoisia päiviä sulle!

  10. minerva kirjoitti:

    Komppaan todellakin siinä, että usein luonto hoitaa hommansa. Ehkä se vie aikaa, mutta mielummin itse ainakin odotan, jos vaihtoehto on esimerkiksi syödä lisää synteettisiä hormoneja.

    Jos jokin, niin hymy ja onni on sellaisia asioita, joita ei tarvitsisi peittää! 🙂 ”Kel onni on se onnen kätkeköön” kuuluu sanonta, mutta en ole ikinä ymmärtänyt sitä. Ok, ehkä riskinä on aiheuttaa kateutta, mutta toisaalta ”vaarana” on myös levittää sitä intoa ja hyvää mieltä ympärilleensäkin. Jos omalla hymyllä voi saada vastaantulijankin hymyilemään, mun mielestä riski on sen arvoinen. 🙂

  11. paulakoo kirjoitti:

    oi Aino oot niin ihana ja söpö aina^^ ja aivan ihanihana syksyinen mutta värikäs takki!:)

  12. outi kirjoitti:

    Ihana <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *