Hae
Aino Mäkelä

Leidit, olkaa kärsivällisiä!

Kärsimättömyys. Ahhhh, yksi omista huonoimmista luonteenpiirteistäni. Närkästyn tosi herkästi, jos olen sopinut treffaafani jonkun tasalta ja tyyppi ilmestyy paikalle vartinyli. Vielä pahempaa ehkä on, jos ollaan lähdössä jonnekkin ja saan odotella eteisessä kengät jalassa takki päällä ikuisuudelta tuntuvan ajan, koska kaveri ei ole vielä valmis. Ärrrrrr. Olen kovasti yrittäny oppia tästä tavasta eroon ja kehittää mun hermoja, mutta hiljaa hyvä tulee! Oon kyllä nykyään paljon kärsivällisempi mitä esimerkiksi vuosi takaperin, mutta opittavaa on vielä paljon 😀

Mistä moinen puheenaihe? Katselin eilen aamulla mun mahaa taas hieman epäuskoisena – däääämn, se näytti aikalailla samalta kuin viikko sitten. Vai olikohan se jopa vähän turvonnut? Ensimmäisenä mietin, että MIKSI jaksaisin lähteä salille, kun työn tuloksia ei näy missään.. Puin kuitenkin salikamat päälle ja polkasin treenaamaan.

Pyöräillessäni taas tajusin oman ajattelun naurettavuuden. ”Kaikki mulle heti nyt!!!” -ajattelutapa ei ole kovin toimiva eikä suotava, ainakaan jos miettii elämäntapamuutoksia ja oman kropan kehittämistä. Mikään ei tapahdu hetkessä, vaikka päättäisit tänään että alat elämään terveellisesti ja liikkumaan enemmän, ei ne vatsamakkarat mihinkään sen päätöksen myötä katoa. Täytyy tehdä töitä, töitä ja töitä. Pitää uskoa itseensä ja olla positiivinen. Ja ennenkaikkea ei saa luovuttaa vaan täytyy löytyä sitä malttia 🙂

Mun kaveri, joka aloitti syömään terveellisemmin ja treenaamaan PT:n ohjauksella n. kuukausi sitten ilmaisi mulle eilen huolensa – ”Entä jos en laihdukkaan?”. Jos noudattaa ohjeita ja oppeja joita on saanut, tuloksia varmasti (edes jonkinlaisia) syntyy ajan kanssa. Ja jos tuloksia ei synny, on hyvä kokeilla jotain uutta tapaa – kaikki lajit ja treenaamismuodot ei sovi kaikille eivätkä kyllä kaikki ruokavaliotkaan.

Niinä päivinä, kun oma kärsivällisyyteni loppuu ja rupean ajattelemaan luovuttamista, tajuan aina hetken päästä kuinka hölmöä se olisi. Miksi palata entiseen, kerta olen nyt paljon onnellisempi ja terveellisempi  mitä aikoihin? Vaikka vyötäröllä makoilee vielä kesän jäljiltä ne pari ylimääräistä kiloa ja senttiä, olen silti ylpeä siitä mitä olen kesän jälkeen määrätietoisuuteni ansioista saavuttanut. Ja ajatus siitä, mitä tulen vielä saavuttamaan, motivoi jatkamaan.

No if’s or but’s 😉 Mukavia treenihetkiä, älkääkä rankaisko itseänne liikaa jos joskus valitsettekin sohvan lenkkipolun sijasta. Niinkin on joskus ihan hyvä tehdä.

2 kommenttia

  1. Elisa kirjoitti:

    Ei hemmetti!! Ku luin tätä tuntu et olit pukenu just mun ajatukset sanoiks 😀 oon ihan yhtä kärsimätön!! Mulla menee aina ohan fiilikset kavereihin jotka on aina tapaamisista 15 min myöhässä. Ärsyttää kun on itse aina ajoissa, ja joutuu joka kerta tiettyjä odottamaan. Ja sitten jos mainitsen asiasta, nämä tyypit yleensä sanoo että ei ne kyllä mistään tärkeistä jutuista myöhästy. Silloinhan tuo tarkoittaa käytännössä sitä että minä en ole heille tärkeä 😀 olipahan avautuminen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *