Hae
Aino Mäkelä

Unohdettu vuosipäivä

Niin siinä vaan kävi, että onnistuin unohtamaan yhden elämäni tärkeimmistä vuosipäivistä. Päivä, joka oli mulle hyppy tuntemattomaan – enkä yhtään tiennyt, mitä siitä seuraisi.

Kolme vuotta sitten mun oli tarkoitus lentää ensin Indonesiaan, sieltä puolentoista kuukauden päästä Australiaan ja lopulta Uuteen-Seelantiin. Mulla oli jo lentoliputkin maksettuna, mutta ne jäi käyttämättä. Ai miksikö?! Siksi, koska halusin mielummin muuttaa Jyväskylään.

Joka kerta muistellessani sitä fiilistä kun päätin muuttaa Jyväskylään, mun kasvoille leviää leveä hymy. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Tulisinko viihtymään? Saisinko kavereita? Heittäisinkö kaiken kovalla työllä saamani hukkaan? Voin sanoa, etten saanut varmaan mitään sellaista mitä kuvittelin saavani.

Aiemmat neljä vuotta Helsingissä oli ollut yhtä paikasta toiseen juoksemista. Jatkuvaa tärkeänä olemista, itselleen todistelua ja oman egon pönkittämistä. Treenasin aamulla, ahkeroin toimistolla, kävin pressitilaisuuksissa edustamassa, treenasin illalla, kävin kavereiden kanssa lenkkitreffeillä – ja nukuin. Aina piti olla jossain ja aina kun olin jossain, olisin voinut olla myös jossain muualla. En osannut olla, en osannut rauhoittua, enkä osannut nauttia kaikesta siitä mitä mulla oli.

Nyt kun sitä ajattelee tää kaikki kuulostaa vähän surulliselta, mutta oikeasti se oli mulle tosi arvokasta aikaa ja opin siitä paljon. Jos en olis elänyt sitä vaihetta, en varmastikkaan olis päässyt näin lähelle itseäni muutettuani Jyväskylään – täällä, kaikessa rauhassa mä pystyin miettimään mitä mä oikeasti haluan ja kuka mä oikeasti olen. Kuka mä haluan olla? Mikä mua inspiroi? Kenen kanssa mä haluan viettää aikaani? Mikä on mun arvo – ja kuinka annan toisten kohdella mua? Ne on ollu tärkeitä kysymyksiä, joiden pohtimiseen on mennyt useampikin hetki.

Eikä ne kaikki hetket oo ollu helppoja.

Enkä mä vieläkään ole valmis, eikai kukaan meistä ikinä ole. Mutta täällä Jyväskylän rauhassa mulla on ollut aikaa kuunnella myös itseäni – ja tiedättekö, se on I-H-A-N-A-A.

Jyväskylä on antanut mulle paljon enemmän, kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Se tunne jonka sain leikitellessäni ajatuksella täällä asumisesta oli oikea: tiesin varmasti itsekkin, että tää paikka on kuin mulle tehtyä. Tää paikka on mun koti ja täällä mun on hyvä olla.

Hyvää kolmatta vuosipäivää rakas Jyväskylä – tapani mukaan oon vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan 😉

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.