Koti-ikävä

Mun on tunnustettava, että jo lähes viikon ajan oon salaa ikävöinyt kotiin. Kyse ei oo ollut siitä etteikö täällä Sri Lankassa ois aivan uskomattoman ihanaa (nimittäin täällä on!), vaan siitä että oon onnistunut tavoitteessani: elän elämää, josta en kaipaa lomaa.

Tää sama kaava toistuu oikeastaan jokaisella reissulla ja noin kahden viikon jälkeen yleensä alan jo odottamaan kotimatkaa. Rentoutuneena mä inspiroidun ja mulla tulee valtava halu päästä toteuttamaan itseäni! Antaa mun ideoille siivet ja tehdä niistä totta. Tavallaan haluan tehdä jotain hyödyllistä, valjastaa mun potentiaalin ja ottaa siitä kaiken ilon irti.

Harva varmaan paratiisissa ollessaan oikeasti kaipaa töitään ja arkeaan, mutta mä sitten varmaan oon se poikkeus siihenkin sääntöön. Musta on ihanaa, että jo loppuviikosta pääsen taas toimistolle ja nään mun työkavereita, pääsen treenaamaan, näkemään mun ystäviä, nukkumaan omassa pehmeässä sängyssä ja hengailemaan kodissa, ilman että jo pelkkä istuminen saa hien puskemaan pintaan.

Reissaaminen on ihanaa, mutta kyllä mä vaan rakastan mun arkeakin! Ehkä välillä vähän liiankin paljon.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa