Hae
Aino Mäkelä

Oma hyvinvointikäsitykseni

Viime viikonloppuna muistelin kulunutta kahdeksaa vuotta tämän blogin parissa. Viimeisiä kolmea vuotta kuvannut vahvasti sana: blogi-identiteettikriisi. Kriisi siitä, etten ole enää sama ihminen kuin se joka blogin aloittaessani olen ollut, on tehnyt ajoittain kirjoittamisesta vaikeaa.

Sen ajastuksen pohtiminen antoi mulle inspiraatiota tämän kirjoituksen kirjoittamiseen. Koska en ole enää se sama ihminen kuin silloin muinoin, haluan kertoa teille millainen olen nyt. Ja ennenkaikkea – millainen on oma hyvinvointikäsitykseni.

Mulle oman hyvinvointini tärkein mittari on mun oma fiilis siitä, miten voin. Olenko levännyt aamulla, kun herään? Olenko iloinen, vai kärttyinen? Sammunko päiväunille töiden jälkeen, vai porhallanko samalta istumalta metsään koirien kanssa? Vuosien varrella olen kokeillut niin paljon kaikenlaista ja hakkeroinut hyvinvointiani niin monin keinoin, että musta on tullut tosi herkkä erilaisille signaaleille ja niiden avulla olen oppinut myös kuuntelemaan mun kehoani tosi hyvin.

Ja vaikka osaisikin kuunnella, niin totteleminen onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa.

Oma kokemus ei aina ole se paras mittari, mutta mitä paremmin omaa kehoaan ymmärtää sitä helpompaa on tehdä valintoja oman hyvinvoinnin puolesta. Yksi asia kun on tosi: se mikä on toiselle hyväksi, voi tehdä toiselle tosi huonoa. Ayurveda on ollut yksi niistä opeista, jotka on syventäneet mun omaa käsitystä itsestäni ja on opettanut mua elämään oman kehotyyppini mukaan.

Siinä missä parhaimmillaan (vai pitäisikö sanoa pahimmillaan?) liikuin viikossa jopa 14 tuntia, on liikunnan määrä nykyään aikalailla seitsämästä yhdeksään tuntia – josta kovatehoista liikuntaa on maksimissaan kolme. Suurin osa omasta liikunnastani tulee pitkistä kävelylenkeistä luonnon helmassa, joskin onneksi meidän kulmien maastot on aika haastavia joten nousuja ja laskuja tulee paljon.

Liikunnassa ainut tavoite on nauttia siitä. Tehdä asioita, jotka tuntuu kivalta ja jotka saa mun olon tuntumaan hyväksi – ja jotka tuo mukanaan myös onnistumisentunteita! Se on tekijä, joka on vaikuttanut positiivisesti myös mun omaan fiilikseen itsestäni.

Rauhallinen liikunta palauttaa ja rentouttaa, ja auttaa mua nukkumaan paremmin. Raskas, repivä liikunta puolestaan nostaa mun kierroksia liikaa ja sen vuoksi se ei enää kuulu niin isosti arkeeni. Ettekä varmaan ylläty kun kerron, että tämän kaiken seurauksena nukun levollisemmin kuin koskaan <3


Entisenä ruokanatsina suhtaudun syömiseen nykyään hyvin rennosti. Ajattelen niin, että kun keliakian vuoksi gluteenista on pakko kieltäytyä niin muita ”pakkoja” en halua itselleni luoda. Liian tiukka kyttääminen syömisten suhteen aiheuttaa itselleni vaan ahdistusta ja oli varmasti aikanaan itselleni vain tapa pitää edes jokin asia elämässä hallinnassa kaiken kaaoksen keskellä.

Oikeastaan kämppiselämän ja poikaystävän myötä opin vasta suhtautumaan syömiseen rennommin. Tottakai mun ruokavalio on silti terveellinen sillä olen oppinut huomaamaan, mikä tekee mulle hyvää ja mikä ei. Mutta siitä huolimatta myös kaikkea muutakin mahtuu mukaan, jopa niitä aiemmin parjaamiani maitotuotteita 😉 Kokonaisuus on kuitenkin se kaiken A ja O.

Kuitenkin ajattelen niin, että suurin vaikutus mun hyvinvointiin ja nykyiseen leppoisaan asenteeseen itseäni kohtaan on ollut terveen itsetunnon vahvistuminen. Peili, puntari, vaatekoko tai tykkäysten määrä somessa ei määrittele mua – eikä ohjaa enää tekemisiäni.

Ajattelen, että se mihin keskityt lisääntyy. Ja juuri siksi haluan keskittyä niihin hyviin juttuihin, vaikka voin myöntää, ettei se aina ole ollut helppoa. Musta tuntuu, että oon ottanut suuren henkisen harppauksen aikuistumisen kanssa kuluneena ”koronavuonna”, jonka ansiosta oon viettänyt kotona enemmän aikaa kuin vuosiin! Ja samalla saanut myös mahdollisuuden tutustua itseeni taas uudestaan.

Tällaisia ajatuksia hyvinvoinnista mulla on nykypäivänä.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Elämä on pienestä kiinni / Vegaaninen mac’n cheese / Jokaiselle jotakin

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.