Hae
Aino Mäkelä

Kun tekee mieli luovuttaa

Maaliskuun aurinko  Heräsin aamulla sälekaihdinten väleistä tulviviin auringonsäteisiin. Aurinko! Vaikka mulla ei ois ollu mikään kiire nousta niin tein sen silti, sillä en vaan millään malttanut jäädä enää sänkyyn makoilemaan. Eikä aikaakaan kun puin päälleni jo lämpökerrastoa ja hiihtopukua sekä vedin monoja jalkaan, sillä olihan ilma pienelle aamureippailulle järvenjäällä mitä parhain 🙂

Olin jo lapsena kova hiihtämään ja teiniangstivuosien jälkeen oon innostunut siitä taas uudestaan, varsinkin nyt kun mun vanhempien pihalta pääsee suoraan suksille! Aamun ensimmäiset vedot tuntui kevyiltä ja luontevilta, kunnes yhtäkkiä tajusin ettei kaikki nyt tunnukkaan ihan siltä miltä pitäis. Mun jalka – juurikin se kipeä, loukkaantunut yksilö – rupes oireilemaan ja kivistämään säärtä myöten.

HiihtoselfieAnalysoin hetken menoani ja hoksasin, kuinka mun nilkka kääntyi sisäänpäin painonsiirrossa. Kuinka se romahti, ei jaksanutkaan kannatella mun painoa. Kuinka se oli edelleenkin epäkunnossa. Teki mieli heittää sauvat käsistä ja luovuttaa, palata häntä koipien välissä takaisin lähtöruutuun. Se ei kuitenkaan onneksi oo mulle tyypillistä, joten jatkoin koko lenkin loppuun saakka ja kotiin palattuani sain jopa äidiltä kehuja hienosta hiihtotyylistä.

Siinä luovuttamisen rajamailla tein päätöksen ja lupauksen itelleni, joka vahvistui loppumatkasta. En antanut kivun lannistaa, vaan sain siitä voimaa ja motivaatiota jatkaa jalan kuntoutusta. Jalka ei oo kelvoton, vaikkei hiihto vielä luonnistunutkaan. Siis vielä – aion nimittäin kuntouttaa sen siihen malliin, että ens vuonna voin hiihtää vaikka aamusta iltaan niin halutessani.

HiihtolenkkiHiihtolenkin jälkeen pääsin vielä yhden Suomen parhaan jäsenkorjaajan käsiteltäväksi eikä tuomio yllättänyt yhtään: oikea nilkka oli virheasennossa ja pohje sekä reisi ihan tukossa. Nyt sitten sattuu ja kolottaa koko alakroppaan, mutta jalka on taas käsittelyn jälkeen entisellään ja jos yhtään uskallan luvata, niin kohta vielä entistäkin paremmassa iskussa! Nyt vaan yritän malttaa ensin levätä pari päivää ja sen jälkeen kuntoutushommat jatkuu täydellä teholla entistä motivoituneempana.

Jos siis joskus tuntuu, että tekee mieli luovuttaa niin suosittellen jatkamaan vielä hetken eteenpäin. Sen hetken päästä nimittäin se epätoivo yleensä sisuunnuttaa ja synnyttää ihan uudenlaista motivaatiota, halua ja nälkää kehittyä entistä paremmaksi omien tavotteidemme suhteen. Koska jokaisella meillä on mahollisuus tehdä se, niin miksi ihmeessä ei ruettais hommiin?

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *