Itsekuria vai itsensä kiusaamista?

Kuinka moni teistä on viettänyt sokeritonta tai herkutonta tammikuuta? Entä tipatonta?

Mä oon ollut reippaasti tammikuun ilman kaikkea edellämainittua ja vielä on kolme viimeistä päivää jäljellä. Kielsin itseltäni myös raakasuklaan, koska halusin todistaa itselleni että pystyn olemaan kuukauden ilman sitä.

Ihmismieli on siitä outo, että heti kun itseltään kieltää jotain siitä tulee älyttömän houkuttavaa. Sitä huomaamattaan ajattelee ”kiellettyä hedelmää” entistä useammin ja kiusaa itseään ajatuksilla sillä herkuttelusta. Parhaiten onneksi pärjää, kun pitää itsensä kaukana kiusauksista eikä kierrä kaupassa karkkihyllyn kautta tai laita perjantai-iltana bilettäjäystävälleen viestiä – todennäköisyys karahdukseen on monissa tapauksissa normaalia suurempi.

Oon myös kuluneen kuukauden aikana viettänyt useita paastopäiviä ja niiden kautta oon oppinut huomaamaan, kuinka paljon syöminen ja siihen liittyvät asiat on mulle ennemminkin tapoja kuin tarpeita – kuten monet muutkin asiat, jotka meidän elämää pyörittää.

Kuluneella viikolla on ollut useita tilanteita, jolloin mun itsekuri on ollut tiukilla. Tytöt houkutteli tekemään raakasuklaata, workshopissa oppilaat tarjos mulle omia tuotoksiaan, hengasin toimistolla kakkutehtaan pyöriessä vieressä ja tiistaina töihin mennessä pöydät notkui herkkumaistiaisia.

Kiusaus on ollut suuri, mutta voin ylpeänä sanoa pitäneeni valitsemani tiukan linjan. Väsyneenä tosin teki mieli sortua, mutta selvittyäni tilanteista ilman herkkupalaa tiedän pystyväni siinä myös jatkossa – aina niin halutessani.

Tälläiset kuukauden lakkoilut on hyviä startteja, mutta jos kuun vaihtuessa homma palaa entisille raiteille oli kuukauden itsensä kiusaaminen turhaa. Eikä kannata masentua, jos et pystynyt olemaan kuukautta ilman sokeria/herkkuja. Mielummin kannattakin vähentää päivä päivältä pieniä määriä, tehden joka päivä muutaman paremman valinna ja vähitellen, viikko viikolta, korvaamalla herkkuja oikealla ravinnolla sekä karsimaan turhaa sokeria pois ruokavaliosta. Todennäköisemmin aikaa kuluu pidempään kuin kuukauden, mutta lopputulos on pysyvämpi: parhaassa tapauksessa jopa lopun ikää kestävä.

Mä odotan jo innolla sunnuntaita, jolloin raakasuklaa tulee taas osaksi mun arkea. Rakastan suklaata! Sen sijaan muut herkut, kuten sipsit, karkit ja jäätelöt, pysyy jatkossakin poissa kuten tavaksi on tullut ja herkkuhampaan kolottaessa pyöräytän totuttuun tapaan terveysjäätelöä tai nautiskelen palan ravinteikasta raakakakkua.

Tiesittekö muuten, että makeanhimo voi johtua myös omasta kehotyypistä? On siis täysin luonnollista, että toiset himoitsee makeaa toisia enemmän – ihan tarpeestakin, ei pelkästään tottumuksesta.

<3 Aino

PSST! Kuvat on meidän kirjan ”Välipalat – Virtaa Superfoodeista” kuvauksista. Aikamoisia herkkuja, eikö? Ja vielä terveellisiä! Mums.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa