#riisidieetti

Jos mun pitäis valita joku juttu mitä reissussa ikävöin valinta ei todellakaan ois vaikea. Mun lähes jokainen solu varmasti huutais yhteen ääneen ”RUOKA!” ja kovaa, siitä ei oo epäilystäkään. Älkääkä käsittäkö väärin: ruoka reissussa oli kyllä hyvää, mutta poikkesi silti todella paljon mun normaalista ruokavaliosta – monessakin mielessä.

Millaisia kokemuksia teillä on omilta reissuiltanne?

Syömiset ei siis tosiaankaan reissussa menny kuin oppikirjan mukaan, mutta se ei onneksi maata kaada – itseasiassa mulla on nyt ihan älytön motivaatio syödä normaaliin tapaan vähän liiankin terveellisesti ja hifistellen! Viime viikot kun hommat on ollu todella simppelillä tasolla eikä syömisiä paljon mietitty tai niistä stressailtu, enhän mä nyt reissuun lähtenytkään mitään täydellistä terveyspirkon elämää viettämäänkään.

Jo heti alusta asti ruokarytmit koki täyskäännöksen. Hyvästi tasaiset ruokarytmit ja tasaisin väliajoin huuteleva näläntunne! Kuumuus teki tehtävänsä ja vei mun ruokahalun mennessään mikä yhdessä menohaluisen luonteen kanssa johti siihen, että päivisin tuli syötyä kerran tai pari. Ylpeilyn aihehan se ei tietystikkään oo, mutta hoksasimpa ainakin reissun aikana jotain: maailma ei kaadu, vaikka välillä rikkoo vähän normejaan.

Riittävä vedenjuonti osottautui myös normaalia haasteellisemaksi sillä siellähän ei saa mistään juomakelpoista hanavettä. Päivittäinen kolme litraa kutistuikin noin kolmannekseen mikä yhdistettynä kuumuuteen ei tietenkään ollu mitenkään kovin optimaalista.. Pullovettä kyllä myytiin lähes joka nurkalla, mutta sen raahaaminen mukana ei ollu aina niin yksinkertasta.

Onneksi kuitenkin oli aina mahollista nauttia tuoretta kookosvettä, joka on nesteyttäjänäki vähintään triplasti parempi! Sitä mä oikeastaan ikävöin vähän jo nyt, on nimittäin ihan eri tavaraa entä purkitettu sisarensa.

Kuitenkin keliaakikkona joutuu AINA miettimään syömisiään oli sitten kotona tai reissussa. Mun kaverit onneksi tajus tosi hyvin mistä on kyse ja puhuessaan paikallista kieltä sai aina ravintoloissa tilattua mulle just sopivaa ruokaa mikä lähes poikkeuksetta tarkoitti riisiä jollain kastikkeella. Onneksi kastikevariaatioita on runsaasti, joten enpä kyllä kerenny kyllästyä ees pelkkään riisin puputtamiseen! Kielitaidosta oli siis apua ja veikkaan, että ilman sitä oisin saattanu olla muutamaankin otteeseen vähän pulassa pelkällä englannilla.

Tarkkana siellä kyllä saa olla ja kaupoissakin ostostellessa kannattaa lukea pussit tarkkaan. Keittiötilojen siisteydestä en menis takuuseen ja parhaiten onnistuukn välttämään kontaminaatioriskit, kun ei edes asioi paikoissa joissa tarjotaan myös gluteenipitoisia juttuja. Kuitenkin vehnän sijaan monessa ravintolassa käytetään riisijauhoja, minkä vuoksi suosittelenkin aina kysymään jauhojen alkuperää. Parhaimmassa tapauksessa nimittäin luvassa on aivan uudenlaisia makuelämyksiä!

Koska mun odotukset ruoan suhteen ei ollu kovin korkealla koin myös aina ajoittain onnenhetkiä pienistä iloista! Kuten aamulla saadessani lautaselle kotoisasti kookomaitoon tehtyä riisipuuroa kera banaanin tai muuta enemmän mun ruokavaliolle tyypillistä, kuten hedelmäsalaattia tai munakkaita, joita onnistuin aina välillä löytämään matkan varrelta. Turistipaikoissahan niitä on tietysti tarjolla enemmän, mutta niitähän mä pyrin parhaani mukaan välttelemään.

Koska ruoka oli kaupasta ostettuna kallista syötiin päivittäin paljon edullisemmin ulkona ja aina jossain ihan tavallisessa paikallisessa pikkuravintolassa. Monissa paikoissa huomioitiin kyllä turistitkin ja menusta löytyi niin hampurilaisia, pannukakkuja kuin paahtoleipääkin eli kaikkea mitä en ite tietenkään voinut syödä.

Tietysti Kuala Lumpurin isoista ostoskeskuksista ois kyllä löytynyt jos jonkinmoista hifistelypaikkaa, josta ois saanu luomu ja vegepainotteista ruokaa, mutta en kyllä yhtään jaksanut tuhlata aikaa tai energiaa niiden ettimiseen sillä olin tyytyväinen siihen ruokaan mitä sain syödäkseni – täällä kotona kyllä kerkeää kikkailla sitten ihan tarpeeksi 😉

Harmillisesti ja omaksi yllätyksekseni sielläpäin ei oikein osata syödä salaattia tai muutenkaan tuoreita kasviksia. Itseasiassa asiasta keskustellessamme luultiin, että huijaan kertoessani syövän monesti lounaaksi ruokaisaa salaattia. Siinä näkyi helposti se ero ruokakulttuurien välillä: meillä syödään usein ja kevyesti, siellä taas harvemmin ja hieman tuhdimmin.

Etukäteen ajattelin, että reissun ois hyvinkin voinut vetää pelkkiä hedelmiä syöden, mutta nälkäähän siellä ois sit nähny sillä ihan helposti ei niitä käsiinsä saanut. Kasviksia onneksi löytyi jonkin verran kastikkeista, mutta aina ylikypsennettyinä ja rasvassa upotettuina – hehhe! Ehdottomasti eniten kaipasinkin kevyttä, tuoretta ruokaa minkä loppureissusta huomas kyllä vatsankin toiminnassa. Tai siis toimimattomuudesta, kiitos niukan kuitupitoisuuden.

Kokonaisuudessaan loman ajan tuli juotua liian vähän vettä, syöytyä tosi epäsäännöllisesti ja aivan liian vähä niin hyviä rasvoja kuin kuitujakin puhumattakaan ravinteista. Varsinkin kahden jälkimmäisen vaikutuksen huomas tosi selkeästi. Nyt mietittynä samat ongelmathan pyörii myös täällä kotipiireissäkin, jos lakkaa huolehtimatta syömisistään. Tietysti oisin voinut syödä lomalla paljon paremminkin, mutta rehellisesti sanottuna mä taisin ehkä vähän kaivatakkin tällästä ”ruoka time-outtia” ja olla sen kummemmin miettimättä koko asiaa.

Sain ruokaa syödäkseni, tulin kylläiseksi ja virtaa riitti, hymy ei hyytynyt ja hauskaa oli! Eiks se oo kaikista tärkeintä kuitenkin? Ja voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä maistui eka vihersmoothie, jonka surautin blenderillä heti kotiinpaluun jälkeen. Ihan taivaalliselle! Meinasin myös tulla hulluksi ruokakaupassa, kun en osannut päättää mitä kaikkea ihanaa tuoretta haluan salaattiini laittaa.

Vaikka söinkin koko matkan ajan gluteenittomasti ja maidottomasti niin huomaatte varmaan, että se ei todellakaan aina oo synonyymi terveelliselle.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa