Sudenkuoppa: tankkauspäivä

Dieettien yhteydessä puhutaan paljon tankkauspäivistä eli päivistä, jolloin syödään tavallista enemmän ja yleensä hyvin hiilihydraatipitoisesti. Niillä pidetään niin aineenvaihduntaa käynnissä kuin pidetään huolta siitä, että alikalorisella ruokavaliolla kropan energiavarastot pysyy hyvinä rankkoja treenejä ajatellen. Toisaalta tankkauspäivät voi toimia myös motivaattorina, tietynlaisena palkkiona, dieetin edetessä mikä tsemppaa henkisesti ja auttaa jaksamaan.

Arvaattekin varmaan, että mulla on sananen sanottavaa aiheeseen liittyen, monestakin syystä. Mä en todellakaan sano, että tankkauspäivät olisi huonoja tai ettei kenenkään kannattais niitä viettää. Ennemminkin kannattais kiinnittää huomiota niiden tankkauspäivien laatuun.

Mitäs veikkaatte: onko jäätelöt ja irtokarkit se paras vaihtoehto?

En näe siinä mitään logiikkaa, että noudatetaan tiukkaa diettiä jossa normaalista arkipäiväisestä ruokavaliosta jätetään pois järkevän ruokavalion terveellisiä perusaineksia kuten hedelmiä ja marjoja, jos sitten kerran viikossa ahdataan kroppa täyteen kaikkea mitä sinne ei todellakaan kuulu. Kuten teollista pikaruokaa, sokeripommeja ja lisäaineita. Se on valitettavan usein se kaava, jota noudatetaan, vaikka poikkeuksia toki onneksi löytyy.

Tankkauspäivän voi nimittäin suorittaa myös fiksusti ja syödä yli kulutuksen, täydentää kropan hiilihydraattivarastoja ja buustata aineenvaihduntaa. Ylimääräiset hiilihydraatit voi nauttia perinteisten sijaan aivan muista lähteistä kuten hedelmistä, bataatista, riisistä ja puurosta! Nam. Ja uskokaa tai älkää, mutta noistakin saa ihan uskomattomia herkkuja aikaan, jos vaan viitsii nähdä vähän vaivaa.

Vai miltä kuulostais jos sanoisin tankkaavani sokerilla, vehnäjauhoilla ja lisäaineella. Kuulostaako sekään kovin houkuttelevalta? Hahha, niinpä!

Monesti tankkauspäivä toimii porkkanana, jolla dieetti saadaan vedettyä loppuun. Lyhytnäköistä ajattelua, joka ei huomioi ollenkaan sitä kuinka käy dieetin loputtua tai ylipäätään huomioi ruokavaliota tasapainoisena, terveellisenä kokonaisuutena.
Ihan sama miten päin asian kääntää niin prosessoitua, sokeripitoista ja valkojauhoista valmistettua lisäaineella pumpattua ”ruokaa” ei saa millään muotoa käännettyä terveelliseksi. Hiilihydraatteja siinä toki on, mutta kuinka paljon kroppa saa niistä mitään hyötyä irti? Jos siis ajatellaan asiaa niiden hiilihydraattien ulkopuolelle ja mietitään mitä kaikkea muuta ne pitää sisältää.
Etenkin tavoitteellisesti treenaavien, joilla suorituskyvyn tulee olla hyvä, on aivan järjetöntä kerran viikossa heikentää kovalla työllä tehtyjä tuloksia sillä aineenvaihdunta ja normaalit elintoiminnot, kuten hormonitasapaino ja sitä kautta myös proteiinisynteesi, häiriintyvät muun muassa valkoisen sokerin ansiosta. Tosin ulkonäön ollessa tavoitteena tilanne on taas täysin omansa sillä silloin harvoin mietitään suorituskykyä tai terveyttä. Onneksi näissäkin löytyy poikkeuksiakin.

Painonpudottajalla taas diettaamiseen ja tankkaamiseen kannattaisi kiinnittää huomio ennemminkin tasapainoiseen kokonaisuuteen. Ruokavaliosta ei kannata karsia älyttömyyksiä, tavallisia perusruokia vaan ennemminkin niitä energiapitoisia ja ravintoköyhiä ruokia ja ottaa lisätä ravinnepitoisempia, värikkäämpiä aterioita mukaan.

Kukaan on tuskin onnistunut lihottamaan itseään banaanilla, joten miksi sitä ei saisi syödä jos kerran viikossa todennäköisesti ”ongelman aiheuttaneet” herkut pidetään mukana kuvioissa? Järjelläkään mietittynä siinä ei ole mitään logiikkaa.

Mietitäänpä jos vaikka lasta kiusataan koulussa ja vanhempien pyynnöstä saadaan siirto toiselle luokalle täysin tuntemattomien oppilaiden kanssa. Jatkossa edelleen kerran viikossa lapsi joutuisi kiusaajan kanssa samalle liikuntatunnille, puollustuskyvyttömänä, joutuen taas kiusaajan uhriksi. Jos lapsi taas saisi uusia ystäviä uudelta luokaltaan, toisten tuella hän vahvistuisi, ja viikko toisensa jälkeen kiusaaja huomaisi oman toimintansa hyödyttömäksi.

Sama toimii myös ruokavaliossa: toki itselleen voi sallia pieniä määriä jotain ”kiellettyä”, mutta opeteltua uusia juttuja – mahdollisesti uusia makuja sekä tapoja herkutella – myös herkkujen houkutus pienenee sokerikoukun hellittäessä ja pikkuhiljaa alkaa jopa itsekin huomaamaan kuinka huono olo ”herkuttelusta” tulee.

Kroppa nimittäin on viisas ja kyllä ilmoittaa omalla tavallaan, jos se saa käsiteltäväkseen jotain mitä sinne ei kuulu.

Tietysti jos haluaa loppuelämänsä punnita ruokiaan ja odottaa viikon kohokohtaa, tankkauspäivää, samalla kieltäen kaikki järkevät herkuttelun keinot itseltään sen saa toki myös tehdä. Diettaamisella vaan harvoin saadaan pysyviä tuloksia aikaan eikä toivon mukaan alikaloreilla eläminen muodostu kenellekkään elämäntavaksi sillä siitähän nyt ei ainakaan seuraa mitään hyvää.

Ruokavalion puolestaan ollessa tasapainossa myös hitaasti ja varmasti painokin rupeaa tippumaan, löytämään oman tasapainonsa. Siihen menee yleensä kyllä kauemmin kuin dieettien ja tankkauspäivien avulla tiukasti kiristetyt rasvakilot, mutta bonuksena pudonneiden kilojen lisäksi saa terveemmän, toimivan kropan, hyvin rullaavan aineenvaihdunnan sekä ruoansulatuksen, joka toimii.

Heräsikö ajatuksia? Toivottavasti – kommenttiboksi on avoin!

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa