Hae
Aino Mäkelä

Mahdollisuuksien maaliskuu

Sunnuntaibrunssi Sunnuntaibrunssi SunnuntaibrunssiViimeaikoina oon miettinyt paljon omaa tyyliäni elää, jota ei oo pitkiin aikoihin voinut kutsua mitenkään tasaiseksi tai rutiininomaiseksi. Oon kokenut jos jonkinmoisia juttuja, ollut mukana erilaisissa projekteissa ja mikä tärkeintä: päässyt toteuttamaan itseäni ja omaa visiotani. Kevään tullessa se halu tuntuu vain kasvavan entisestään ja mikäs tässä elellessä, kun ei tarvi päätöksiä tehdessä miettiä muita kuin itseään. Hahhah!

Mä koen muutoksen hyväksi ja oon viimeaikoina tajunnut, että jatkuvan muutoksenhalun kautta etsin omaa paikkaani. Tahdon juurtua jonnekkin. Haluan toteuttaa omia visioitani ja tehdä työtä, jota itse arvostan ja asioita, joista saan itselleni energiaa sekä opin uutta. Muutos myös opettaa ja kasvattaa – en koe olevani tuuliviiri vaan ennemminkin rohkea uskaltaessani jättää taakseni asiat, joita en kokenut itselleni hyväksi.

Jos me vaan junnattais paikallaan (mahdollisesti tyytymättöminä tilanteeseen) eikä koskaan tehtäis koskaan mitään uutta, me ei voitais myöskään tietää mistä me parhaimmillaan jäädään paitsi. Siltoja menneeseen ei kannata polttaa, mutta uteliaisuus on aina hyvästä sillä koskaan ei voi tietää onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen ellei käy itse kurkkaamassa. Kun rohkeasti lähtee tekemään niin myöhemmin ei tarvi miettiä ”entä jos” ja uskokaa tai älkää, sen tunteen vellomana on kurja olla.

Pelko on hyvästä sillä ne asiat jotka pelottaa yleensä myös kasvattaa. ”Everything worth doing starts with being scared.” Riskejä kannattaa ottaa sillä vain harvoin tapahtuu asioita, jotka ei olis mitenkäänpäin korjattavissa. Jos jokin päätös pelottaa mieti mikä on pahin mahollinen tilanne mihin se voi sut johtaa. Kannattaa myös miettiä minkä pohjalta päätöksiään tekee. Vaikuttaako raha vai omat tunteet ja kokemukset, minkä priorisoit tärkeimmäksi? Teetkö sitä mistä nautit vai siitä mistä sulle maksetaan? Fiilispohjalta tekeminen voi tuntua hölmöltä, mutta se on tärkeää sillä se kertoo myös siitä minkä arvoiseksi tekemäsi työn koet. Ja arvostaako muut sitä.

Sanoin jo eilen, että odotan maaliskuulta paljon. Vähensin radikaalisti työtunteja, joten aikaa kaikelle omalle tulee jatkossa olemaan enemmän ja se tulee varmasti tekemään hyvää. Ihan kaikelle. Ensi viikolla mulla on myös toivottavasti viimeinen lääkärikontrolli jalan kanssa ja toivon tietysti parasta mahdollista diagnoosia. Toissapäivänä aloitin jo laskeutumisen treeniarkeen 30 päivän joogahaasteen turvin ja aionkin sinnikkäästi aloittaa jokaisen aamuni joogaamisella sillä nyt mulla ei oo mitään tekosyitä olla tekemättä sitä. Ja jooga tekee niin hyvää, niiiin hyvää! 

Haasteista puheen ollen tuli mieleen 100 päivää ilman viinaa. Mites teillä sujuu sen kanssa? Mulla sujuu itseasiassa niin hyvin, että näin puolessa välissä oon jo melkeen unohtanut unohtamaan koko homman – selkeästi siis ilman oleminen on aika ongelmatonta! Tosin mun on ihan pakko tunnustaa, että koska unohdin koko haasteen taisin puolivahingossa vähän hörppiä mimosaa tyttöjen kanssa viikon takaisella upealla brunssilla Vienan luona. Tää olikin enemmän mun tyylistä: sivistyneesti hyvässä seurassa hilpeästi aamutuimaan verrattaen aamuyöhön asti vedettyä konttauskuntoa.. Joten aikamoinen success!

Kiitos brunssin upealle hengettärelle Vienalle myös näistä postauksen upeista kuvista.

Millaisia toiveita teillä on uudelle kuukaudelle? Itse suosittelen joogaa kaikille niin ikään kuin kokoon katsomatta. Se on ihanaa, voimaannuttavaa ja sitä osaa tehdä jokainen. Parhaimmillaanhan jooga on pelkkää hengittelyä eikä siis aina todellakaan mitään hikijumppaa. Mä oon vähän hurahtanut, joten mä en osaa antaa puolueetonta mielipidettä! Kaikki siitä ei tietystikkään tykkää, mutta hyödyllistä se kyllä olis ihan jokaiselle.

Sunnuntain sekametelisoppa alkaa olla aikalailla keitelty tältä erää ja nyt lähden viettämään rentoa sunnuntaita hauskojen juttujen parissa. Ensin vähän joogafestareita ja sen jälkeen leffailtaa hyvässä seurassa. Niin ja paastokin sujuu moitteetta! Vielä jos aurinko paistais niin kaikki ois täydellistä, mutta liikojahan ei voi vaatia – hehhe.

Ihanaa sunnuntaita,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

2 kommenttia

  1. Jonnaajon kirjoitti:

    Moi! Voi kuinka aurinkoinen postaus <3 Mitä sitä aurinkoa taivaalta odottelemaan, kun se asuu itsessä! Nyt seuraa pitkä kommentti. "Sorry" about that ;D Kiva jos jaksat lukea, mutta samalla tää on omaa ajatusten purkua 🙂

    Mä oon harrastanut viime aikoina aivan samaa arjessani. Ah, kuinka arkea tällä hetkellä rakastankaan. Kaikki tasaisuus ja rutiininomaisuus puuttuu, mutta tosin ei yhtä ihanalla tavalla kuin sulla. On kyllä mahtavaa ja inspiroivaa lukea siitä kuinka oot päässyt toteuttamaan itseäsi ja teet juuri niitä asioita, joista nautit ja se on pitkälti ollut kiinni vain itsesi kuuntelusta, jonka myötä palaset on loksahdelleet kohdalleen ja elämästäsi on tullut juuri tuollaista ja ainakin mä uskon, että sun kaltaisella asennenaisella se elämä vain paranee edetessään! Se antaa valtavasti energiaa kun saa puuhastella omalta tuntuvien asioiden parissa ja samalla levittää sitä innostusta muuallekin.

    Mulla opparin vääntäminen on lähes kokonaan edessäpäin ja varmaan ainoa motivaatio tekemiselle on halu valmistua. Mistään aiheesta ei oikein tahdo saada kiinni, mutta oon oppinut keskittymään taas entistäkin paremmin. Omilla "retriiteillä" on ollut iso vaikutus tässä. Etenkin kun tällä hetkellä sitä sosiaalista elämää (johon olen tottunut) ei niin paljoa ole. Sehän on vasta edessä. Silti yks mitä oon tajunnut on se kuinka hienoa on, ettei enää stressaa asioista, kuten joskus tai vaikka joskus joku asia tuottaa päänvaivaa niin sen käsittelee ihan eri tavalla ku n. 3 v sitten.

    En aina oikein itsekään ymmärrä miten jaksaa pysyä näinkin positiivisena, vaikka käsitykseni maailmasta saa välillä koviakin kolauksia ja näen paljon julmuutta, tyytymättömyyttä, ahdasmielisyyttä, epäreiluutta, jonka vastapainoksi myös kaikkea hyvää, kaunista ja iloista. Kai se on sitä kun tulee iloseks niin pienistä asioista ja pysyy monellakin tapaa aktiivisena. Kontrastien kautta tutkii maailmaa ihan eri tavalla. Mielenlaatu on jotenkin tasapainossa ja kaiken kruunaa se tieto, että tavallaan on vapaa kaikesta. Ei lapsia, ei kumppania, ei suurta maallista omaisuutta, ei mitään. On monia asioita, joita en koe tavoittelemisen arvoiseksi, mutta osaan olla onnellinen myös niiden puolesta, jotka jotain itse tavoittelemattomana pitämääni toteuttaa ja saa iloa siitä, vaikka joitakin asioita on edelleen vaikea ymmärtää.

    Vain minä itse ja kultaakin kalliimpia ihmisiä elämässä, jotka on ja pysyvät, vaikka välimatkaa moniin on. Ehkä se onkin se välimatka, jonka kautta oppii vieläkin enemmän arvostamaan kaikkea ympärillä olevaa ja ottamaan siitä ilon irti. Ei kestä kauaa ;D

    Vaikka olenkin työttömänä (no okei opiskelijana) niin oon enimmäkseen onnellinen. Vaikka Helsinki on ollut mulle tietyssä mielessä pettymys työmahdollisuuksien ja muun suhteen niin tiedostan maailman olevan avoin, mahdollisuuksia on lähes rajattomasti, jos vain on silmät auki uudelle, tekee asioita, joista tykkää ja uskoo omaan itseensä. Välillä on tietty usko koetuksella ja toki aina paremminkin vois mennä…rahaa vois olla enemmän, samanhenkisiä ihmisiä enemmän elämässä, olla rohkeampi, voisin asua jonkin aikaa ulkomailla ja tehdä jotain yberkivaa työtä ja ja ja ja ja olla ikuisen kesän, lämmön ja hymyn valtakunnassa, mutta siis olosuhteet huomioonottaen voin oikein hyvin. Kulunut vuosi on mennyt suhteellisen mukavasti mitä nyt pienet asiat välillä nyrppii, yleensä oon silti hyvillä mielin ja kiitollinen elämästä, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, pesin kotona ja keskityn asioihin, haaveilen, nautin hetkistä ja odotan tulevaa optimistisin mielin, en murehdi menneitä, mutta en myöskään liikaa ota paineita tulevasta, saati hetkestä…toki aina joskus on piikkejä perseessä, mutta se lienee normaalia, yritän hymyillä ihmisille, katsoa silmiin, miettiä paljon, olla kunnioittava muita kohtaan, varaan itselleni aikaa, mutta samalla myös vietän mieluusti aikaa ihmisten seurassa, jaan mielelläni kokemuksia ja pyrin olemaan onnellinen. Uskon, että elämä vie ja tuo. Epävarmuuksiakin on, mutta pyrin tiedostamaan ne ja kehittämään niitä mahdollisuuksien mukaan.

    Pitäisi olla vain onnellinen siitä mitä jo on. Menneille murheille ei kannata kyyneliään uhrata vaan niistä ottaa opiksi ja kasvaa yli. Katkeruudella ei kannata elämäänsä pilata. Anteeksianto korvaa paljon. Antaminen lisää onnea, vaikka antaisi vähästäkin, eikä annetun tarvitse olla rahaa, vaan kuuntelua, tukea ja muuta apua Saa kyllä olla kiitollinen niistä ihmisistä, joita elämässäni on ja tästä elämästä, joka mulle on annettu ja myöskin asioista, joita itse on sen eteen tehnyt.

    Tietynlainen mielenrauha valtaa koko ruumiin, kun tajuaa, että oma asenne on jo valmiiksi kunnossa, eikä se vaadi minkäänlaista vakuuttelua, muille todistelua tai itsensä huijaamista. Tietty yksi tärkeimpiä vuosien varrella oivaltamiani juttuja on se, että on oppinut olemaan myös yksin ja elämään itsensä kanssa, vaikka ihmisten seurasta nauttiikin. Lisäksi on helppoa kun on oppinut elämään niin, ettei soimaa itseään "epäonnistumista", vaan niiden kautta oivaltaa jotain uutta ja pyrkii sitä kautta olemaan parempi ihminen itselleen ja muille. Välillä kyllä imen vähän liikaakin ympäristöstä, jos näen tyytymättömyyttä, jollakulla olevan paha olla. Haluaisin, että ihmiset löytäisivät enemmän maailman oman itsensä kautta, eivätkä olisi niin alttiita vaikutteille, paineille ja pyrkisi elämään jonkun muun määrittämän valmiin kaavan mukaan. Haluaisin auttaa kaikkia ja samaten itse saada apua. Olen mielestäni hirveän herkkä vaistoamaan asioita ja tunteita, mutta en halua pitää itseäni besserwisserinä tai luulla osaavani automaattisesti tulkita toisia. Muita voi ihailla tai vaikka vähän kadehtiakin, mutta samalla olla onnellinen heidän puolestaan ja pyrkiä itse tavalla tai toisella samaan. Lähtökohdat ovat tietenkin erilaisia meillä kaikilla, eikä kaikki ole omissa käsissä. Välillä sitä aina pohtii, että mitä ja ketä varten täällä mitäkin teen, joskus harvoin saatan kokea oloni jopa turhaksi, mutta aika näyttää. On tähän matkan varrelle sattunut niin uskomattomia kokemuksia ja sattumia, että ei tässä voi muuta kuin olla kiitollinen ja uskoa elämään.

    Kaikista parasta on kun saa olla iloksi tärkeille ihmisille ja elämässä on ihmisiä, jotka tuntevat minut ja ymmärtävät. Kyllä maailmaan pinnallisuutta mahtuu ja mua ei oo sitä varten tehty. Siksi haluankin hakeutua itselleni tärkeiden asioiden ja ihmisten pariin ja samalla pysyä silti avoimena uudelle.

    Samaistun tohon muutoksenhaluun ja sen kautta oon määrittänyt tärkeitä asioita. Itseäni kalvaa myös halu juurtua jonnekin, kuulua johonkin ja sitä kautta jakaa/saada iloa elämään. En halua jumittua työhön, jossa olen vain tyytymätön ja niin naiivilta kuin se kuulostaakin niin en osaa oikein edes yhdistää työntekoa ja rahaa keskenään.

    Haluan olla sen verran "vahva", että pystyn selviämään yksin, sen verran "heikko", että voin myöntää erehtyneeni tai joskus toimineeni väärin ja sen verran nöyrä, että voin pyytää/ottaa vastaan apua muilta, sekä sen verran hyvä ihminen, että mun ei edes tarvii selvitä yksin.

    Mä en muuten vieläkään liittynyt siihen viinahaasteeseen. Yritin, mutta ilmeisesti se vaati kutsua sulta? Mä oon kuitenkin olla tipatta vuoden alusta, joten ehkä sillä omalla profiilillakin pärjätään. Heh, toi sun puolivahinko ;D Mä oon kans nyt opintojen vastapainona käynyt joogassa ja se on aivan ihanaa. Tietenkin tota raskasta liikuntaa tulee myös harrastettua ja se on ihan yhtä ihanaa.

    Mahtavaa alkanutta kevättä sulle Aino. Hymyillään, jos joskus tavataan ja nautitaan siitä mitä tehdään <3 Tähän tuli nyt ehkä vähän itsensä toistamistakin, mutta kiva kun sain purkaa ajatukseni tähän.

    -Jonna 🙂

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Wau Jonna! Upee kommentti ja kiitos, että jaoit sun ajatuksia mun kanssa 😀 Luin sen kyllä heti kirjoittamisen jälkeen, mutta vastaaminen jäi – ihan siitä syystä kun halusin kunnolla paneutua siihen, heh 🙂 Ja nyt oonkin aika sanaton! Paljon hienoja ajatuksia joihin samaistuin. Tiivistettynä: ihmiset ympärillä, oma positiivinen asenne ja unelmat = <3 ! Niiden tuella, niitä seuraamalla ja omaa visiotaan toteummalla pääsee pitkälle. Ja matkan varrella saa kokea mitä hauskempia juttuja! Vaikka kaikesta ei ylpeä oiskaan niin niistä oppii aina jotain 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *