Hae
Aino Mäkelä

Tältäkö tää tuntuu?

Musta tuntuu tosi absurdilta, että vuosi sitten tällänen olo oli mulla ihan normaali juttu.

Nimittäin tää väsymys. 

Mulla meni viikonloppu ihan plörinäksi – siis kokonaisuudessaan. Olin jo perjantaina valmiiksi väsynyt, koska torstai oli mulle henkisesti todella rankka päivä. Perjantaina mun kämppiksen ystävät tuli meille kylään ja joinkin siinä illalla muutaman lasin viiniä – menin kuitenkin nukkumaan joskus kymmenen jälkeen, sillä mun piti lauantaina herätä jo ennen viittä. Kuuden tunnin viinihuuruisten yöunien aikana heräsin kerran, kun tytöt tuli takaisin kotiin, mutta nukahdin onneksi pian uudestaan.

Lauantain aikaisen herätyksen syy oli reissu Lahteen, jossa viihdyttiin 18 tuntia. Olin siis illalla kotona vasta yhdeksän aikaan – ja nuo pitkät päivät, kun kokoajan pitää olla skarppina ja sosiaalisena on yllättävän rankkoja. Pitkä päivä ja aikainen herätys sai mut yliväsyneeksi, joten nukahtaminen oli lauantai-iltana aika haastavaa..  Tilanne olis ehkä korjaantunut, jos olisin saanut nukkua sunnuntaiaamuna pitkään, mutta niin onnellisesti ei nyt käynyt. Sen sijaan nukuin myös seuraavan yön huonosti, joten tuntuu että ”kierre jäi päälle”.

Ja tässä sitä kärsitään edelleen.

Moni mun juttuja pidempään lukeneena huomaa jo varmaan tästä tekstistä, että oon väsynyt. Tekstin sävy on negatiivinen ja marmattava – sellainen, mikä ei oo mulle itselleni tavallista. Paitsi nyt: väsyneenä.  Normaalisti en kiukuttele hirveästi mistään – ehkä hetkellisesti, mutta tyynnyn yhtä nopeasti. Mutta nyt väsyneenä musta tuntuu ettei tää ärsytys mene mihinkään ja se vaan lisääntyy. Ja lisääntyy. Pienistäkin asioista tulee ihan suhteeton ärsytys ja ainut asia mitä tekee mieli on kiukutella.

Kiukutella ja nukkua.

Tuntuu oudolta miettiä, että olinko mä vuosi sitten tälläinen kiukkupussi? Mä oon aina kokenut olevani positiivinen ihminen, mutta näin väsyneenä sellainen on kyllä oikeasti tosi vaikeeta – enkä mä koe nyt olevani yhtään oma itseni. Nyt mä taas muistan, miten tärkeä on nukkua yönsä kunnolla <3 En yhtään ihmettele, miten ihmiset joilla on univaikeuksia masentuvat helposti. Mua onkin ärsyttänyt tänään tosi monet ihan tavalliset asiat, jotka kuulostais ääneen sanottuna niin naurettavalta etten edes kehtaa kertoa niitä 😀 Se on hassua, miten aivan arkipäiväiset ja mitättömät jutut voi väsyneenä voi tuntua maailmaa kaatavilta!

Puolitoista vuotta sitten OURAn mukaan mun unesta palauttavaa syvää unta oli vain muutama prosentti, kun sitä pitäis olla vähintään 15%. Aamuisin herätessä olo ei ollut koskaan levännyt, vaan oisin voinut nukkua vaikka vuorokauden putkeen jos olisin pystynyt. Ja tätä oli silloin jatkunut jo pitkään – aivan liian pitkään! Tuntuu edes pelottavalta ajatella, millainen mä olin silloin. Ja jos oon ollu tälläinen, niin miten ihmeessä mulla on vielä ystäviä?! 😀

Nyt kun oon saanut mun unenlaadun taas kohdilleen ja kehon palautumaan, on syvää unta öisin ollut vähintään tunnista puoleentoista! Ja sen on myös huomannut olosta: oon ollut pirteämpi, energisempi ja ystävällisempi. Sellainen, jollaisena mä oon aina nähnyt itseni. On ollu ihanaa,kun ei oo tarvinut niin kovasti tsempata itseään jatkuvasti. Ja vaikka mä rakastankin päikkäreitä, niin on ihan parasta että työpäivän jälkeen ei tarvi kaatua sohvalle päikkäreille vaan jaksaa puuhastella iltaan asti!

Nyt mä meen iltapalalle ja sitten kunnon yöunille,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.