Hae
Aino Mäkelä

Mietitkö koskaan miksi?

Elämä on ollu pitkään jo aika tosi siistiä. Mulla ei oo mitään hajua mihin mun matka johtaa tai mikä musta tulee isona – siinä on pari kysymystä, joiden pohtimisen oon lopettanut jo ajat sitten. Niitä miettiessä nimittäin vaan loppupeleissä tuli pää kipeäksi ja mahdollisesti pari harmaata hiusta. Jatkuvan miettimisen ja suunnittelun sijaan oon keskittynyt yhteen aika oleelliseen tekijään: elämään läsnäolevasti juuri meneillään olevassa hetkessä.

AinoMulle pysähtyminen ja rauhoittuminen ei tarkoita sitä, että olisin paikallani. Enemmän se on sitä, että rauhoitun miettimään mitä mun ympärillä tapahtuu – nauttimaan siitä ja ottamaan ilon irti jokaisesta hetkestä, aina kun sen on mahdollista. Kunnianhimoa mulla ei puutu, vaan edelleen seuraan mun intohimoja ja tiedän, että niiden perässä kulkiessa matka tulee olemaan värikäs.

Helppoa se ei aina kuitenkaan ole. Hidastaminen ja läsnäolo on opettanut mulle tärkeän taidon keskustella itseni kanssa ja positiivisuuden lisäksi opettanut jotain ehkä vieläkin arvokkaampaa: nimittäin kyseenalaistamaan. Nuorempana mä tosi herkästi juutuin noudattamaan samoja kaavoja, jotka tuntui tutulta ja turvalliselta – niissä ei välttämättä ollut mitään vikaa, mutta oikeastaan ne ei myöskään antaneet mulle yhtään mitään. Jotkut jutut oli jopa ulkopuolelta opittua ja matkittua eikä siis lainkaan vastanneet mun omia arvoja tai välttämättä edes sopineet mun elämäntyyliin.

Silti sitä helposti tulee tehtyä niitä samoja valintoja päivästä toiseen, koska ajattelee että näin on ollut ennenkin hyvä – tää on ollu jonkun muunkin mielestä tosi siisti juttu!

Tapoja toimia, ajatella, elää ja olla on yhtä monia kuin meitä tallaajia tällä planeetalla. Kysymällä itseltään, mikä mulle on hyvä – saanko tästä jotain itselleni – voi oikeasti oppia paljon itsestään. Monesti vaatii rohkeutta tehdä erilaisia valintoja ja kääntyä oikean sijaan vasempaan, mutta jos ei koita niin ei voi voittaa.

AinoMulla on omasta elämästä niin monta esimerkkiä siitä, miten kyseenalaistamalla voi tajuta asioita paljon syvemmin – mikä puolestaan voi avata oven muutokseen, jos on tarpeeksi rohkea astuakseen siitä sisään. Rohkeutta, sitä tietysti tarvitaan aina. Mä muutin Jyväskylään, koska uskalsin kysyä itseltäni tarjoaako Helsinki mulle sitä kaikkea mitä elämältäni kaipaan. Mä vähensin lihansyöntiä, koska aloin pohtimaan tarviiko sitä proteiinia syödä niin kauheasti – ja oman olon muututtua rupesin miettimään, voiko pelkillä kasviksilla pärjätä ja miksi välillä mielihalut saa mut himoitsemaan lihaa.

Esittämällä itselleen oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan, voi huomata omaavansa ajatuksia jotka rajoittaa omaa elämää ja toimintaa. Mieleen nousevia ajatuksia voi kirjoittaa ylös ja miettiä, mistä ne yrittää kertoa – päästä niihin käsiksi pintaa syvemmältä. Ja kun ne hoksaa, niistä voi päästää irti – ja ihan hetkessä harteilta voi tipahtaa isokin taakka.

Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, että onko se melodia minkä tahtiin sun elämä soljuu oikeasti itses kuuloinen – vai tuntuuko se hyvältä vain siksi, että siihen on tottunut. Oisko mahdollista, että joku uusi sointu vois saada sen tuntumaan entistä paremmalta? Voisko olla, että päästämällä irti kuluneesta kertosäkeestä ja säveltämällä sen tilalle uuden koko kappaleesta vois saada paljon enemmän irti?

Enkä mä nyt tarkoita todellakaan sitä, että kaikkea pitäisi alkaa jatkuvasti kyseenalaistamaan. Mutta etenkin niitä juttuja, joista ehkä on vähän kyseenalainen fiilis tai asioita jotka pelottaa. Niitä, jotka jollain tapaa mahdollisesti aiheuttaa pientä puristusta rinnassa. Puolestaan hyvä fiilis on yleensä itsessään se paras mittari niistä asioista, jotka kulkee sitä oikeaa polkua – asioita jotka tekee onnelliseksi on harvoin tarvetta kyseenalaistaa 🙂

Uuden aloittaminen ja opetteleminen, seuraavan lehden kääntäminen ei koskaan tarkoita sitä että elämässä olis jotenkin epäonnistunut. Mun mielestä on paljon rohkeampaa myöntää omat erheensä, tajuta että valkoisen ja mustan välillä on lukemattomia harmaan sävyjä ja tehdä asioita sen eteen, että elämästä sais jatkossa vielä enemmän irti. Jotta pystyis olemaan jopa entistä onnellisempi.

AinoOli kyse mistä tahansa, aina välillä kannattaa pysähtyä kysymään miksi. Ihan vaan, jotta oikeasti tietää mitä tekee – ja tietää, mistä se pohjimmainen ajatus kumpuaa. Onko se johdateltua vai oikeasti jotain sellaista, mikä saa lämmön leviämään koko kroppaan ja hymyn piirtymään kasvoille.

Elämä on just nyt aika kivaa – ehkä just siks, että oon aika perillä siitä mitä mä tosissaan tahdon ja mitä en, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Ja mä koen, että se on rikkaus 🙂

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *