Hae
Aino Mäkelä

Kohti parempaa huomista

”When things change inside you, things change around you.”

—Unknown

Tämä sitaatti sai hymyn mun huulille viikonloppuna. Se sai mut tuntemaan oloni rauhalliseksi, tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Vihdoin, siis vihdoin!,  vuosien tiedostamisen jälkeen sain jotain konkreettista aikaan ja muutettua omaa elämääni juuri siihen suuntaan mihin halusin.

”Jos se ottaa enemmän kuin antaa, se ei ole sua varten.”

Tuota lausetta mun ystävät on saaneet kuulla kyllästymiseen asti. Meillä jokaisella on vapaus valita mihin ja kehen me annetaa meidän energiamme, ja omaa energiaan kannattaa suojella hyvin tarkasti. Entisenä ”kilttinä tyttönä” oon antanut ihmisten kohdella mua huonosti ja oon sietänyt myös aivan liikaa huonoa energiaa ympärilläni. Se kuluttaa ja valitettavasti se negatiivinen energia myös tarttuu, mikä on syönyt energiaa vielä entisestään.

Rajat siitä, mitä kestän muilta oon onnistunut vetämään jo pari vuotta sitten. Onneksi! Varmasti yksi raskaimpia päätöksiä ikinä oli katkaista välit yhteen parhaimmista ystävistäni, joka oli mulle kuin sisko. Tuntuu ihan kamalalta sanoa tämä, mutta sen päätöksen jälkeen mulla on ollut paljon parempi olla – ja siitä tiedän päätöksen olleen oikea, vaikka edelleen välillä ikävöin meidän ystävyyttä.

MUTTA MITES NE OMAT RAJAT?

On paljon helpompaa vetää rajat ihmissuhteisiin, kuin alkaa rehellisesti tarkastelemaan omaa käytöstään. Oon aina ollut ikiliikkuja ja mulla on aina monta rautaa tulessa, ja kun yksi projekti on saatu päätökseen on alkanut kolme seuraavaa. ”Ei tiikeri pääse raidoistaan.” oon ajatellut aina uuden projektin alkaessa, vaikka muistan elävästi vielä hetki sitten kiusanneen kiireen ja yleisen hässäkän.

Mutta olin väärässä.

Tänä kesänä koin herätyksen. Nyt vihdoin tuli se piste, joka oli L I I K A A. Jopa mullekkin! Olin väsynyt, kaikkeni antanut ja luovuus aivan hukassa. Sen lisäksi mun ympärillä ihmiset imi musta sen ylimääräisen energian, jota ei edes arvostettu pätkääkään. En halunnut enää puhua kiireestä, en negatiivisista ihmisistä, enkä siitä miten ois joskus kiva vaan olla kotona. Oli helpottava huomata, ettei mun tarvinnutkaan.

Tyhjensin kalenterin, kieltäydyin kaikesta ylimääräisestä. Ja nyt ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen mä oon onnistunut ”pääsemään raidoistani”! Mun viikoissa ainoa pakollinen hoidettava on työ, joka on kaiken ylimääräisen tiputtua hartioilta paljon rennompaa ja kivempaa, ja loput ajasta teen kaikkea fiiliksen mukaan. Viime aikoina fiilis on ollut lähinnä päiväunia ja metsälenkkejä.

Vielä en hurraa onnistumistani, sillä tiedän että tää uuden opettelu tulee vaatimaan paljon tietoista työskentelyä jatkossakin. Mutta yhden asian mä tiedän: kaikki tämä on kyllä sen pienen vaivannäön arvoista <3

<3 Aino

LUE MYÖS:
Retkipäivä: Julmat Lammit Vegaaninen mac’n cheese / Näin sain lisää tunteja päiviini

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *