Hae
Aino Mäkelä

Synttäritytön kehityskaari – viimeiset puolitoistavuotta sanoin ja kuvin!

Terve vaan kaikille!

Täällä kirjottelee synttärisankari aka Aino 23-vee, woopwoop! Synttärit on ihania ja vanheneminen on kivaa ja vuosi vuodelta sitä aina pitää itseään vaan entistä fiksumpana ja filmaattisempana, hahha! Onneksi sitä on myös oppinut nöyrtymään näiden vuosien varrella – elämä opettaa, niinhän ne sanoo 😉

Toivepostauksena on pyydetty mun omaa kehityskaarta ja muutosta blogin alusta tähän päivään asti 😀 Asiat kuten miten oon treenannut sekä syönyt ajan mittaan on kiinnostanu ihmisiä tosi paljon ja oon nyt tähän postaukseen yrittänyt koota kaikista oleellisimpia juttuja, jotka on tiettyinä aikoina vaikuttanu – tässä puolentoistavuoden aikana on nimittäin muuttunut niin treeni- kuin ruokakuviotkin aika radikaalisti sekä samalla myös peilikuvakin.Lähdetään alkutilanteesta liikkeelle. Ylläolevien kuvien aikaan eleltiin elokuun loppua vuonna 2012, jolloin kostean kesän jälkeen mä tajusin että en viihdy mun kropassa eikä mun elämänlaatu tyydytä mua – halu muuttaa omia elämäntapoja syttyi ja rupesin tekemään asioita itseni hyväksi! 

Reilun kuukauden päästä eli lokakuussa 2013 syntyikin sitten blogi, joka aluksi kantoi nimeä ”DO IT!” 😀 

28.08.2012

Jo kesän aikana olin toki liikkunut sillä olinhan mä käynyt salilla tässä vaiheessa jo vuoden. Mun liikunta oli edellisen vuoden aikana ollut kaks-kolme kertaa viikossa salilla käyntiä sekä satunnaista lenkkeilyä sekä pyöräilyä – sinällään ihan toimiva kombo, mutta ruokavaliohan oli täysin retuperällä. 

Ensimmäiset kuukaudet syyskuusta joulukuuhun liikuin paljon. Rehellisesti sanottuna tein sen klassisen ”aloittelijan virheen” eli liikuin liikaa kulutukseeni nähden. Kolme-viisi salitreeniä viikossa ja päälle joka päivä jotain aerobista, joko kävellen tai juosten.. tsiisus, hävettää ihan myöntää

18.10.2012 03.11.2012 21.12.2012

Loka-joulukuun aikana painoa tippuikin reippaasti lähemmäs kahdeksan kiloa. Ensimmäisenä olin tietysti tosi onnellinnen kun vaa’an lukema oli pienentynyt reippaasti, mutta kehonkoostumusmittausta tarkastellessa meinasi päästä itku.. Yli puolet pudotetuista kiloista oli lihasta. Olin siis niin sanotusti ”laiha läski”.

Se, että liikuin kohtuuttomia määriä ei vaikuttanut tähän tulokseen yksistään. Mun syömiset nimittäin ei tukeneet treeniä yhtään ja kalorimäärät oli aivan liian alhaisia liikkuen jossain alle 1500kalorissa päivittäin. Nämä kaksi tekijää yhdessä johti mut myös ylirasitustilaan ja parin viikon pakkolepoon, jotta sain kropan palautumaan ja sydämen sykkeen laskettua normaaliksi – se oli aika herättelevä kokemus se. Uusi vuosi starttaskin sitten erilaisissa merkeissä eli rupesin opettelemaan syömään riittävästi eikä kaloreita saanut enää pelätä. Hiilarimörön selättäminen oli varmasti yks niistä tärkeimmistä jutuista, jotka lähti mua viemään eteenpäin kohti unelmieni vartaloa. Yritin myös vähentää treenimääriä, mutta en onnistunut siinä ihan niin hyvin mitä halusin 😉 Onneksi rakastan ruokaa ja syömistä, joten sain nopeasti tasapainotettua niiden suhteen. Salitreeni myös muuttui sillä halusin tottakai saada menetetyt lihakseni takaisin – kova työ sen suhteen siis alkoi! Ja sehän tarkoitti treenaamisen lisäksi myös sitä syömistäkin, hihhi.

Yks juttu minkä merkityksen ylirasitustila mulle opetti oli lepopäivän merkitys. Edelleenkin välillä se vaan meinaa unohtua ja joudun muistuttamaan itseäni siitä, että lepo on osa prosessia – jos ei lepää niin ei palaudu ja jos ei palaudu niin ei voi treenata lisää. Sitä aina välillä kuvittelee olevansa supermies ja kaikkien näiden elämän lainalaisuuksien yläpuolella, mut ei se vaan niin mee 😉 Hihhih.
Helmikuun lopulla kehonkoostumusmittauksen jälkeen olin supertyytyväinen! 😀 Se osoitti sen, että olin oppinut syömään oikein ja saanut suhteutettua sen hyvin treenaamiseeni – paino oli laskenut, mutta tälläkertaa se oli lähtenyt juuri sieltä mistä pitääkin eli rasvoista! Samalla olin myös saanut sitä kadotettua lihasmassaakin lisää.

Mulle tuli just sellanen fiilis, että vihdoin aloin tajuamaan mistä tässä kaikessa on kyse ja aloin yhä enemmän innostumaan treenaamisesta sekä erityisesti ruokajutuista – enää kyse ei ollut pelkästään painon putoamisesta sekä laihtumisesta vaan oikeasti aidosti hyvästä olosta ja energisestä fiiliksestä! Kehonkoostumusmittauksen jälkeen treenit siis jatkui erittäin hyvällä tatsilla pitkin kevättä. Muutenkin mun itsetunto kasvoi kokoajan ja aloin enemmän tekemään asioita, joista olin unelmoinut. Huhtikuussa toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja aloitin potkunyrkkeilyn! En ollu koskaan aiemmin uskaltanut aloittaa vaan olin tyytynyt käymään vesijumpissa, salilla ja lenkeillä – poissa muiden ihmisten silmistä. 

Treenimäärät oli kyllä aivan järkyttävät ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa en ymmärrä miten jaksoin treenata niin paljon. Salitreeniä oli edelleen viikossa neljästä viiteen, päälle kahdet potkunyrkkeilytreenit ja lisäksi muut aerobiset – olin niin innoissani kaikista uusista jutuista, että en millään malttanut olla treenaamatta! Edelleen saan kiittää loistavaa ruokahaluani siitä että pystyin treenaamaan niin paljon ilman että tein hallaa itelleni, hehhe 😀

Ja vitsit, että olin ylpee mun habasta – vaikka nyt katottuna se tietty näyttää ihan olemattomalta ! Hahhah.

Toukokuussa olin jo aika hyvässä tikissä ja oli ihan tositosi lähellä, että oisin saanu mun sikspäkin näkyviin! Hahha 😀 Suurin syy siihen varmasti oli mun ruokavalion puhdistuminen. Mähän kärsin tosi pahoista vatsavaivoista ja lopulta syyksi selvisi hiivasyndrooma.. se tarkoitti sitä, että mun piti olla kuukausi täysin maidottomalla, gluteenittomalla, sokerittomalla ja hiivattomalla ruokavaliolla.

Se oli siis mun lähtöstartti puhtaaseen ruokavalioon ja kuukausi ilman maitotuotteita tuntui ensin raejuustoa rakastavalle rahkahirmulle mahdottomuudelta, mutta pakon edessä se oli ainut vaihtoehto ja olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni vatsani toimimaan terveellä tapaa. Hyvin nopeasti huomasin kuitenkin kuinka helppoa puhtaan ruokavalion noudattaminen on ja tajusin, että asioista muodostuu ongelmia silloin kun niistä itse tekee sellaisia 😉 Hahha! Asenne siis ratkaisee.

Kesällä salitreenit jäi vähemmälle ja viihdyinkin enemmän ulkotreeneissä, muun muassa KesäVoimalan mukana! Tehtiin mäki- ja rantatreenejä muutaman kerran viikossa ja vitsit ne oli ihania 😀 Sen lisäksi kävin toki myös salilla noin kolmesti viikossa.

Viikonloput tulikin sitten vietettyä vähän hunningolla ja sehän näkyi heti sekä kropassa että voinnissa.. Salilla treeni ei kulkenut niin hyvin ja ulkotreeneissäkin sekä suoriutuminen että palautuminen oli yllättävän heikkoa rankkojen viikonloppujen jälkeen 😀 Mulla siis kävi perinteisesti ja pääsykokeiden sekä alkoholittoman alkuvuoden jälkeen kesäriennot vei mennessään, hahha! Alkoholin juominen siis näkyi aika vahvasti kropassa, vaikka muuten kaikki pysyikin aikalailla ennallaan – sen osuutta ei kannata siis aliarvioida 😉

Alkusyksystä muutin Helsinkiin, mikä sekoitti mun treenikuviot hetkeksi. Löysin kuitenkin nopeasti oman paikkani ja treenit rutinoitui takaisin arkeen nopeasti kesän jälkeen 😀 Aloitin myös harrastaman taas nyrkkeilyä ja lenkkeilin paljon tutustuen uuteen asuinympäristöön.

Kuvia katsoessa kyllä huomaa, että kesän aikana tapahtui jotain. Jotain positiivista! Sellainen tietynlainen rentous ehkä teki hyvää sillä mun loppukevään minihaba ja kevyt kroppa näyttää näissä kesänjälkeisissä kuvissa paljon paremmalta – vai mitä te ootte mieltä? 😉 😀

Lokakuussa mun ruokavalio muuttui täysin gluteenittomaksi ja maidottomaksi (tosin tein helmikuussa sen maitokokeilun, krhmh…) ja samalla kävin myös läpi Kehokuurin. Kesän jälkeen teki hyvää nollata kroppa sekä tyhjentää se täysin. Kehokuurin aikana paino kyllä tippui ja vyötärö kaventui uskomattomasti! Samalla sain lisää virtaa treeneihin ja kroppakin rupesi reagoimaan siihen erillä tavalla – sen muutoksen huomaan vielä edelleen tänäkin päivänä 🙂

Kehokuurin myötä (ja osittain varmaan myös koulunkin, hihhi) muutin mun ajattelutapaa liikkumisesta sekä kropastani ja rupesin arvostamaan enemmän myös pehmeitä lajeja. Alotin harrastamaan joogaa ja sekä venyttelystä että liikkuvuus- ja kehonhuoltoharjoituksista tuli yhä tärkeämpi osa mun treeniviikkoja.

Marras-joulukuu oli kiireistä ja pimeää aikaa. Yritin tasapainoilla koulun, töiden ja treenien sovittamisen kanssa eikä missään oikeastaan ollut mitään järkeä tai suunnitelmallisuutta – liikuin oman fiiliksen mukaan siten miten kerkesin ja mikä tuntui hyvältä. Kaikki treenaaminen oli lähinnä sellaista ylläpitävää ja oli itseasiassa aika helpottavaa olla miettimättä sitä sen enempää 🙂

Koulusta sain aina paljon virikkeitä omaan treenaamiseen ja rupesinkin asettamaan hieman erilaisempia tavoitteita itselleni treenaamisen suhteen – erityisesti kehonhallintaan liittyen! Ja edelleen tänäkin päivänä mä treenaan leuanvetoja, käsilläseisontaa ja kaikenmaailman tasapainojuttuja 😀 Niissä onnistuminen ja kehittyminen saa aikaan ihan erilaisen euforiantunteen, hihhi!
Uusi vuosi alkoi tammikuussa pienoisella treenilomalla, kun uuden tatuoinnin vuoksi piti ottaa pari viikkoa vähän iisimmin. Se oli oikeestaan aika hyvä juttu ja sain palauduttua hektisestä loppuvuodesta hyvin ja pääsinkin sitten starttaamaan treenit uudestaan täynnä motivaatiota intoa puhkuen 😀

Alkuvuodesta jätin cardio-treenit minimiin ja keskityin treenaamisessa täysin salin puolelle. Harjoittelin paljon tekniikoita ja liikkeiden suoritustapoja, opettelin hermottamaan lihasta ja hain oikeita painoja, jotta sain mahdollisimman hyvän tuntuman lihaksiin! Treenasin salilla viidesti viikossa ja huvin vuoksi tuli yleensä käytyä juoksemassa kerran-pari viikossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHelmikuun kehonkoostumusmittauksen jälkeen treenaaminen muuttui taas – nyt se kaikki alkuvuodesta opeteltu ja hiottu tekeminen laitettiin tosissaan käytäntöön! Sarjat lyheni sekä treenin intensiteetti kasvoi ja kehityskaari treenin suhteen oli selkeänä mielessä. Huoltavaksi liikunnaksi otin mukaan aamu-uinnit ja huvin vuoksi rupesin taas käymään enemmän säkkitreeneissä 😀 Vaikka ne ehkä on liian kuluttavia lihasmassan kasvatuksen optimoimiseksi niin en jaksanu välittää asiasta – pääasia että on kivaa ja tykkää siitä mitä tekee! Rupesin myös ohjaamaan SandBell -tunteja, joten se myös automaattisesti lisäs mun cardio-treenin määrää.

Koko alkuvuoden oon ollut ”kevyellä bulkilla” enkä oo liiemmin stressaillut mun syömisistä. Arki on ollut niin aktiivista, että tärkeintä on ollu syödä että jaksaa – kaikista kurjinta ois kärsiä nälästä ja voimattomuudesta kun oikeasti on niiin paljon asioita joita haluaa tehdä 😀 Pääsiäisen jälkeen onkin sitten taas uusien treenikuvioiden aika ja toiveena ois saada niitä lihaksia paremmin esiin kesää kohden, hihhih!

Kuvistakin varmaan huomaa sen, että enää se oma peilikuva ei samalla tapaa kiinnosta. Alun laihdutushuuma näkyy keskivartalon kuvailuna ja itsensä jatkuvalla arvioinnilla peilikuvan kautta – nykyään mua enemmän kiinnostaa fiilis ja hyvä olo sekä tietty se fyysinen kehitys sen myötä, kun kokoajan oppii vaan paremmin ja paremmin käyttämään omaa kroppaansa! Ja arvostamaan sitä juuri sellaisena, kuin se on <3

Tsiiiiisus mikä kilometripostaus! Pakko myöntää, että tän kirjoittamiseen meni ihan älyttömästi aikaa 😀 Ja varmasti joitain juttuja unohtu sanoa, mutta pakko myöntää että puolessatoistavuodessa on tapahtunut aika paljon juttuja eikä kaikkea vaan voi muistaa… heh! 

<3 Aino

12 kommenttia

  1. Marjaana kirjoitti:

    Mites ton kehokuurin jälkeen? Paljon paino putosi ja tuliko takaisin? Sillä eihän tossa pääpointtina oo painonlasku, joten luulis et paino palais takaisin?

    • Aino kirjoitti:

      Kehonkoostumusmittaukset sen jälkeen näytti siltä, et painoa on tullu takas mutta oikeestaan rasvattomana massana! Eli vetenä ja sit tietty lihaksena;) hihhi!

  2. eveliina kirjoitti:

    Meillä on aika samanlainen historia tässä kehonmuokkauksessa 🙂 Mullakin kaikki alkoi muutama vuos sitten siitä, että painoa tiputettiin noin 10 kiloa ja innostuin liikkumisesta niin, että vedin itteni ylirasitustilaan, josta seuras muutaman viikon stoppi ja omien ajatuksien selvittely. Sitten kasvatettiin jonkun aikaa lihasta enemmän kunnes tuli rennompi asenne tekemiseen ja tällä hetkellä se oma vartalo ei enää kiinnosta niin paljon kun liikunnan ja erityisesti ohjaamisen tuoma hyvä olo ja tasapaino kaikessa liikkumisessa ja syömisessä 🙂 Kehonhuoltokin on nykyään tärkeä osa viikkoja ja sellainen rentoutumishetki. Onneksi kaikesta on oppinut jotain ja edelleen jatketaan matkaa.

    • Aino kirjoitti:

      Jep – tutulta kuulostaa! Jotenki tuntu niin hassulta kirjotella noita juttuja ja kattoa noita kuvia, itseasiassa ainakin musta tuntuu että vasta sitten kun aloin suhtautumaan syömiseen just rennommin ja aloin löytämään sitä tasapainoa tähän kaikkeen touhuun niin peilikuvakin alkoi miellyttämään enemmän silmää. Tai siis ainakin omaan silmääni oon viime kesän jälkeen näyttäny kokoajan vaan paremmalta ja terveemmältä, kun viime keväänä olin vähän rimpulampi eikä se tuntunut niinkään ”omalta” olomuodolta, hihhi 😀 Edelleenkn tässä tosiaan ollaan opin tiellä ja kokoajan aina tulee uusia ahaa-elämyksiä ja havaintoja omasta kropastaan sekä tekemisestään joiden pohjalta tulee sitten taas kokeiltua jotain uutta ja erilaista – osa jutuista toimii ja osa ei, mutta kokeilemallahan se aina selviää 😉 Hihhi!

  3. memmy kirjoitti:

    Ihana postaus.. sun kehitys on ollut huima ja sain siitä itse ihan hirveen tsemppiboostin 🙂 Itse olen toipunut syömishäiriöstä ja koska hyvinvointi, treeni ja ravitsemus kiinnostavat mua nykyään ihan eri merkityksessä kuin ennen, on ihailtavaa nähdä, että osaat suhtautua sopivalla rentoudella ja armollisuudella omaa itseäsi kohtaan. Matkaasi on ilo seurata!

    Itselläni on myös aina ollut vatsan kanssa tosi paljon ongelmia ja oon miettinyt paljon esim. gluteenittoman tai maidottoman kokeilua, jotta saisin paremmin selville mistä ongelmani johtuvat, mutta en ole vielä uskaltanut tarttua toimeen, ettei ruokavalion tiukka tarkkailu aiheuta takapakkia syömishäiriöstä toipumisen kanssa, vaikka koenkin tällä hetkellä olevani tasapainossa. Olisko sulla tähän jotakin vinkkiä mistä kannattaisi aloittaa? Onko helpoin tie kokeilla kehokuuri-tyyppisesti ja minimoida hetkeksi kaikki mahdolliset haitta-aineet, vai kokeilla maidotonta ja/tai gluteenitonta ruokavaliota. Koska oon asian suhteen ollut niin varovainen, niin hyväksi havaitut vinkit olisivat tarpeen 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Oi ihana kuulla – kiva että tykkäsit!:)

      Ymmärrän kyllä, että syömishäiriötaustalla ei kannata alkaa pelleilemään ja tehdä syömisestä itselleen ”ongelmaa”, mutta musta sun suhtautuminen tähän hommaan kuulostaa kyllä hyvältä – terveys&hyvinvointilähtöiseltä:) Mä olen sitä mieltä, että parhaiten eron huomaa juurikin sillä että ensin ”puhdistautuu” haitallisista aineista ja sen jälkeen kokeilee palauttaa niitä ruokavalioon. Esimerkiksi maitotuotteiden kanssa huomasin reaktion hyvin selvästi helmikuussa kun niitä kokeilin palauttaa ruokavalioon sillä a) kroppa reagoi niihin todella nopeasti, kun se oli ns. ”puhdas” b) silloin pystyy selkeästi kiinnittämään huomiota juuri sen yhden aineen vaikutuksiin. Mun mielestä se on paras lähtökohta alkaa tsekkailemaan sitä, mikä siellä ruokavaliossa mättää sillä jos vain jättää jotain pois nii vaikutuksia ei huomaa välttämätä niin selkeästi etenkin, jos siellä ruokavaliossa on vielä jotain joka vielä oireita aiheuttaa. Toki jos selkeästi esimerkiksi maitorahkan syömisen jälkeen vääntää vatsassa (eli oireet on aikalailla välittömiä sen jälkeen kun on syönyt jotain tiettyä) niin niiden tuotteiden poisjättäminen vie jo varmasti oikeampaan suuntaan, mutta oireet kun ei aina oo niin selkeät varsinkaan, jos kyseessä on esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymä tai jokin muu vastaava:)

  4. Suvi kirjoitti:

    Oot niin mun idoli <3 Onnea vielä synttäritypylle <3

  5. marissa kirjoitti:

    Tää oli kyllä älyttömän hyvä teksti! Ihan huippuhienoa, miten paljon oot oppinut ja muuttunut vuosien aikana. Ja toi rentous on ihan älyttömän tärkee juttu, eli että osaa myös ottaa asiat rennosti ja nauttia elämästä. Mullakin kestänyt oppia, ettei elämä oo vaan suorittamista ja ikuista itsensä parantamista ja muokkausta. On ihan hyvä olla näinkin, kun elää tervellisesti ja panostaa omaan elintasoon.

    Life is good <3

  6. Sarkku K kirjoitti:

    Hieno postaus. Oon lukenut sun blogia ehkä jostain viime vuoden kevät-kesästä, eli oli hyvä nähdä, mistä kaikki lähti liikkeelle. Tästä voisi moni ottaa mallia! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *