Mulla on villi veikkaus, että lähes jokainen ”uusi elämä” saa alkunsa kielteisistä ajatuksista. Tympäännytään omaan peilikuvaan tai saamattomuuteen, minkä jälkeen päässä rupeaa pyörimään syyttelyn kehä jossa lähes jokainen oma valinta on huono ja täten itse on huono ihminen.

Tiedättekö mihin tälläinen syyttely yleensä johtaa? Kyllä, aivan oikein. Armottomaan itsensä piiskaamiseen, josta on ilo ja hauskuus kaukana.Monesti sitä voi ajatellakkin, että koska itse on itsensä siihen tilanteeseen saanut niin jatkuvan diettaamisen ja rääkkiliikunan aikaansaama kärsimys on täysin itse ansaittua. Mutta se ei johda mihinkään. Ei ainakaan terveellisempään elämään.

Kun oppii vaihtamaan sen oman negatiivisen ajattelun positiiviseksi, koko hommalla on jo paljon parempi tulevaisuus. Positiivisuuden lisäksi on ajateltava asiaa omalta kohtalta, eikä kopioida ja matkia mitä muut tekee – nimittäin heidän elämäntilanteensa ja taustansa on aivan toinen kuin sinun.

Ennenkaikkea on tärkeää olla itselleen rehellinen ja tiedostaa omat realiteetit, ennenkuin mikään voi oikeasti pysyvästi muuttua.Itsensä sättimisen ja mollaamisen sijaan olisikin hyvä miettiä asiaa positiivisesta näkökulmasta. Mitä voisin tehdä paremmin? Yksi pieni juttu, jonka voit tehdä vaikka joka päivä. Onnistumisen tunne lisää motivaatiota ja positiivisuutta, ja saa aikaan positiivisten muutosten lumivyöryefektin! Uskokaa pois!

Ja uskokaa tai älkää: jokainen meistä voi aina tehdä jotain paremmin. Joko itsemme tai ympäristömme hyväksi, useimmiten molempien. Mitä sä aiot tehdä tulevina päivinä paremmin? Mä ajattelin taas opetella puhelimen käytön vähentämistä ja saada sen avulla mun unirytmin paremmaksi. Mä uskon, että sen avulla pystyisin nauttimaan tulevasta kesästä vielä vähän enemmän!

<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Mulla on tosi kova palo kirjoittaa ja mun pää pursuaa erilaisia ideoita ja ajatuksia, joita haluaisin jakaa teidän kanssanne. Ne kaikki on velloneet mun sisällä jo jonkin aikaa sillä vaikka haluaisin, niin en vaan oo pystynyt kirjoittamaan – en ennenkuin saan sanottua jotain, mikä mun mieltä on jo pidempään vaivannut.

Nimittäin identiteettikriisi. Ei mulla, vaan tällä mun rakkaalla blogillani.Mä olen tällä hetkellä todella onnellinen. Mulla on ihanan kevyt ja vapaa olo, ja mun elämä on kaikenkaikkiaan aivan ihanaa. Tottakai vastoinkäymisiäkin on ja välillä väsyttää enemmän mitä haluaisin, mutta sellaistahan se elämä aina on. Olen oppinut hyväksymään sen, ettei mikään koskaan ole täydellistä ja ottamaan ilon irti niistä haastavistakin hetkistä.

Näiden vuosien aikana, kun oon kirjoittanut blogia oon lähes aina tavoitellut täydellisyyttä. Mulla on aina ollut vahva mielipide mistä mikäkin johtuu ja miten voin asiaan vaikuttaa, ja tehnyt toimintasuunnitelmia sen mukaan. Oon ollut utelias ja mun tiedonjano on ollut (ja on edelleenkin valtava!) ja oon aina halunnut tehdä kaikkeni voidakseni mahdollisimman hyvin.

Olen treenannut säntillisesti ja loukkaantumisten jälkeen noudattanut kuntoutumissuunnitelmia pilkun tarkasti. Myös ruokavalio on ollut hyvin pitkään tavalla tai toisella hyvin säännönmukainen, vaikka olenkin liukunut ideologiasta toiseen.

Oonpa sitten ajatellut asian miten tahansa, on kaikessa aina ollut hyvin vahvasti mukana ajatus suorituksista ja onnistumisista.

Vaikka oon jo monen vuoden ajan tajunnut olevani kiinni suorittamisen kierteessä, mun on ollut tosi vaikea päästää siitä irti vaikka oonkin tehnyt tietoisesti töitä sen eteen. Se ehkä onkin ollut se vika, että oon yrittämällä yrittänyt vapautua ja oon just siksi samalla myös osittain kahlinnut itseäni lisää. Vuosien varrella oon toki oppinut lempeämmäksi itseäni kohtaan, mutta niin pitkään kun mun elämä keskittyi lähinnä minuun itseeni ja omaan hyvinvointiini oli mun todella vaikea päästää irti mun alitajuntaisesta suorittamisen tarpeesta.

Mutta nyt kaikki on toisin.Kuluneen vuoden aikana oon kasvanut ihan hirveästi ihmisenä, ja uskon että päästessäni yli tästä identiteettikriisistä tuun jakamaan vielä enemmän niitä ajatuksia teidänkin kanssa. Nyt kun mun elämä ei ole enää yksikössä eikä ainoastaan omissa käsissäni, mun on ollut pakko oppia päästämään kontrollista irti. Ja se vapaus on tuonut mukanaan rentouden, mikä on tehnyt mun elämästä entistä kivempaa.

Koen silti edelleen eläväni samojen arvojen mukaan, ja ehkäpä nykyään jopa vielä enemmän oman hyvinvointini hyväksi. Suorituskeskeisessä maailmassa rentous on kirous ja onkin taito löytää tasapaino näiden kahden välille. Vaikka oonkin pitkään puhunut 80-20 elämäntavasta, musta tuntuu että vasta nyt olen oikeasti sisäistänyt mitä se tarkoittaa.

Ja juuri ne maagiset 20% on onnistunu nostattamaan mun elämänlaatua ja onnellisuutta ihan huomattavasti. Vielä loppuun haluan jakaa pätkän ihailemani naisen, Maaret Kallion, Lujasti lempeä -blogista, joka kolahti muhun ihan täysillä. Oman kokemukseni perusteella nää asiat menee nimittäin just näin.

Ihmisen ydin heijastuu kuitenkin aina toisista ihmisistä. Kykenemättömyys liittyä laumaan ja joustaa ryhmän eduksi nakertaa kavalasti yksilönkin onnellisuutta ja hyvän vahvistumista. Lopulta voimme tulla nähdyksi, kohdatuksi ja emotionaalisesti ruokituiksi vain toinen toistemme silmissä.

KUKAAN ei voi ammentaa itsestään ja yksilöllisistä tarpeistaan loputtomasti. Niin kuin on tärkeää tuntea omat halunsa ja rajansa, on vieläkin tärkeämpää osata katsoa maailmaa toisen silmin. Kyky ymmärtää itseä toisissa ja toisia itsessä suojaa syvästi yksin jättävältä irtolaisuudelta, jota ihmeellisinkään yksilön halu, tarve ja tahto ei voi koskaan täyttää.

Jatkossa mun blogista tuuttekin löytämään juttuja entistä rennommalla otteella, ettekä tuskin enää tapaa natsi-Ainoa joka saarnaa maidon ja sokerin haitallisuudesta. Tai oikeastaan, mistäs sitä tietää? Vaikka suhtaudunkin nykyään myös mun lautasen sisältöönkin rennommin, ei se tarkoita etten tiedostaisi valintojeni seurauksia vaikka hölläisinkin välillä ja nautiskelisin hyvällä omallatunnolla maitojäätelöä. Siihen tuskin kenenkään maailma kaatuu, vaikka lienee sanomatta selvää ettei ne mitään terveystuotteita olekkaan.

Mutta elämä on onneksi muutakin kuin oman terveytensä maksimointia.

Ja kuten kuvista näkyy niin mun sisäinen koiratyttö on päässyt aivan täysin valloilleen. Mietin jo hetken, että perustaisin koirajutuille ihan oman bloginsa – mutta kai tänne nyt mahtuu kerran pari kuukaudessa muutama söpö koirakuva. Eiks niin? 😉

<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto