Hae
Aino Mäkelä

Tasapainosta & rajoista

Kaksi asiaa, jotka on viime aikoina pyörinyt paljon omassa päässä: tasapaino & omat rajat.

Mun elämä on aina ollut sellaista ”enemmän on enemmän” -tyyppistä. Mulla on aina monta rautaa tulessa ja aika tuntuu usein loppuvan kesken, kun olis niin paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä ja kokea. Mutta onnekseni oon ajan myötä tullut herkemmäksi ja huomaan nykyään helposti, milloin vauhtia on liikaa – ja yleensä ensimmäisenä yöunissani.

Tällä viikolla se raja on tullut vastaan. Oon kyllä nukkut, mutta uni ei oo ollut samanlaista kuin normaalisti. En tiedä johtuuko se siitä, kun yhden yön nukuin huonosti ihan muista syistä, mutta yöt on ollu normaalia levottomampia. Ja toisaalta se ei ole ihme: työt, opiskelu, harjoitushoidot, treenaaminen, koiranpennut ja normaalin arjen pyöritys on aika paljon yhdelle ihmiselle.

Ensimmäisiä varoitusmerkkejä huomatessaan on tärkeä pysähtyä fiilistelemään niitä ja miettiä, mitä voisi tehdä tasapainottaakseen tilannetta. Tällä kertaa onneksi vastaus oli helppo: skippasin päivän treenit ja sen sijaan suuntasin poikaystävän sekä koirien kanssa metsään reiluksi tunniksi nauttimaan raittiista ulkoilmasta. Kohta hyvää ruokaa, pentujen kanssa pajailua ja niiden ihastelua sekä sen jälkeen kunnon löylyjen kautta unille. Tiedän jo nyt, että huomenna herään kuin uutena ihmisenä!

..tai ainakin toivon niin 😉

Koen itse, että tasapaino on ihan mielettömän tärkeä elementti oman hyvinvoinnin kannalta. Liika on aina liikaa, olipa se sitten miten kivaa tahansa. Ja kuormitus on aina kuormitus, nauttipa siitä tai ei. Toki epämiellyttävät asiat aiheuttaa vielä extrana henkistä taakkaa. Ja milloin kuormitusta on liikaa? Silloin, kun siitä ei ennätä palautua.

Siitä päästäänkin hyvällä aasinsillalla omiin rajoihin, joka liittyy vahvasti tasapainoon. Omat rajat on sellaiset, joiden kanssa oon taistellut pitkään – syystä jos toisestakin. Oon kestänyt paljon huonoa kohtelua ihmisiltä ja uhrannut itseäni liikaa asioiden vuoksi, jotka eivät ole olleet sen arvoisia. Tai toisaalta.. en nyt sano, että asiat ei olis olleet arvokkaita, mutta ei verrattaen siihen että tein niitä oman hyvinvointini kustannuksella.

Sillä jos mä en voi itse hyvin, en voi antaa hyvää muillekkaan.

Omien rajojen vetäminen ei oo itsekkyyttä vaan itsensä rakastamista. Ja mun oman kokemuksen mukaan yksi parhaista tavoista lisätä omaa hyvinvointia.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Ei hyvää ilman pahaa / 33 x totuus poikaystävän suusta / Huolettomat kuukautiset

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

2 kommenttia

  1. Laura kirjoitti:

    Erittäin hyvä aihe taas. 🙂 Itse olen miettinyt paljonkin tätä rajojen vetoa varsinkin sosiaalisessa kanssakäymisessä. On ollut lyttäämistä, vähättelyä ja kyseenalaistamista. Olen miettinyt näitten ihmisten poistamista elämästäni, mutta sen kääntöpuoli on kyräily ja jos heillä on asiaan sanomista, saan kuulla siitä varmasti. Mikäpä avuksi? Ihmiset on rakkaan harrastukseni joukossa myös.

    • aino kirjoitti:

      Hmm niin.. itse oon vaan alkanut ajattelemaan niin, etten välitä siitä mitä muut puhuu. Ei muiden puheet muuta mua ihmisenä mitenkään, vaikka ne puhuis mitä – ja ne ihmiset, jotka mut oikeasti tuntee myös tietää sen. Ja niihin luotan <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.