Hae
Aino Mäkelä

Kun yksi yö ei riitä

Jokaisella on varmasti joskus ollut näitä päiviä, kun oikein mikään ei tunnu menevän putkeen? Tervetuloa kerhoon – mä nimittäin ristin tänään tän tiistain maanantaiksi..

Mä oon ollu viime viikon jälkeen vähän ristiriitaisessa tilanteessa sillä en kerennyt levätä tarpeeksi loppuviikon pitkien työpäivien jälkeen. Mulla olis toki ollut mahdollisuus pitää alkuviikko lomaa, mutta oon ollut niin täynä intoa ja inspiraatiota etten vaan oo millään malttanut pysyä kotona!

Pah, mitäs sitä turhaa nukkumista harrastais.

Yksi yö

Niin, paitsi että just sitähän pitäis harrastaa ja just nukkumattomuudesta oonkin maksanut veroja tän alkuviikon. Jotenkin hölmösti aliarvioin sen tärkeyden ja nyt tässä näppiksen ääressä voimattomana istuessa mä toivon, että olisin ollut fiksumpi – ja just siksi tästä teille kirjotankin.

Älyttömästä treeni-innosta huolimatta en oo voinut mennä boxille tai vetää edes juoksukenkiä jalkaan, sillä oon hädintuskin työpäivän päätteeksi muistanut omaa nimeäni. Ja sehän mua on harmittanut  – keun tavallaan oon ihan treenikunnossa, mutta en siltikään yhtään sinnepäinkään.  En uskalla tehdä oikeastaan mikään mikä nostattais mun endorfiinitasoja sillä en halua ottaa sitä riskiä, että rupeaisin käymään ylikierroksilla ja hukkaisin mun seuraavan yön unet.

Tää tilanne on mulle tosi outo, sillä harvoin onnistun väsyttämään itseäni tähän pisteeseen – mä kun rakastan kunnon yöunia ja vaalin niitä kuin mun kalleinta aarretta. Normaalisti en edes arjessa käytä mitään stimulantteja (kuten kahvia tai raakasuklaata), mutta niiden avulla painoin läpi loppuviikon työpäivät ja nyt alkuviikosta mulla yllättäen on tehnyt niitä jatkuvasti mieli.. Kahvista oon onnistunut pysymään erossa, mutta väsyneenä mun ruokarytmit on ollu sekaisin ja mielihalut on ottanu vallan, joten suklaata on tullu syötyä ehkä vähän liikaakin – ja sekin pirulainen on varmasti valvottanut mua.

Nyt en oikeasti melkeen pysty uskomaan, että vielä pari vuotta sitten tää ”tilanne” oli mulle normaali. Sykin päivän paikasta toiseen kofeiinin voimalla, treenasin monta kertaa päivässä ja nukuin yössä maksimissaan viis tuntia – lähes ilman lepoa, edes viikonloppuisin. Kroppa on ihmeellinen ja se tottuu kaikkeen, myös tuollaiseen rääkkiin.. Onneksi nyt tiedän, ettei sellainen tee mulle hyvää.

Ei se tee kellekkään, vaikka sitä erehtyiskin luulemaan itseään supernaiseksi joka ei tarvi lepoa – been there done that.

Yksi yö

Jos jotain oon oppinut niin sen, että väsyneenä treenaaminen on ehkä yks tyhmimmistä hommista mitä voi tehdä. Ja tällä tarkoitan oikeaa väsymystä enkä mitään ”ei nyt millään huvittais mennä treenaamaan” -fiilistä, ne on kaksi aivan eri asiaa. Väsyneenä treeneistä ei saa läheskään mitään irti, kehitys on korkeintaan miinusmerkkistä ja loukkaantumisen riskikin on suuri. Naisilla varsinkin hormonit, etenkin pitkässä juoksussa, rupeaa heittelemään päälaelleen ja on isossa riskissä saada koko kropan ihan sekaisin.

Siispä jätin tänäänkin treenit välistä ja tulin töistä suoraan kotiin nukkumaan. Viime yönä nukutut 10 tuntia ei selkeästikkään riittäneet korvaamaan neljän yön aikana kertynyttä univelkaa, joten nyt sitten pitääkin malttaa palautella kunnolla.. Huomenna ajattelin kuitenkin jo olla siinä kunnossa, että uskallan vetää treenikamat päälle ja päästää sisäisen treenipetoni irti, ja loppuviikon kuittasin suosiolla itselleni vapaaksi – jos en nuku nyt, niin musta ei oo mitään iloa vielä ensi viikollakaan.

Yksi yö

Onneksi mun elämä ei kuitenkaan pyöri pelkästään treenaamisen ympärillä, mutta kyllä väsyneenä elämä tuntuu potkivan muutenkin pähään vähän rankemmalla otteella: tänään onnistuin mm. kaatamaan töissä teet mun läppärin päälle, onnistunut rikkomaan mun viimeisen toimivan puhelimen laturin ja kaikenlisäksi nyt illalla sain kuulla yhden työjutunkin menneen ihan päin metsää (minusta riippumattomista syistä tosin), joten joo.. Innolla odotan, että saan nukuttua yön yli huomiseen ja aloittaa uuden päivän puhtaalta pöydältä.

Jospa siis tulevat yöt tekis tehtävänsä ja olisin viimeistään viikonloppuna taas elävien kirjoissa. Siihen saakka lupaan ottaa vähän iisimmin, nukkua paljon, syödä hyvin,, joogailla ja nauttia luonnon rauhasta – ne on mulle se paras lääke just tähän hetkeen.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

2 kommenttia

  1. unni kirjoitti:

    Hei mikä tää tän päivän kirous on! Tällä suunnalla on menny mönkään tänään yks sun toinen juttu kans. Tää tiistai on kyl maanantai ?.
    Halusin sanoo et oon ihan fiiliksissä et oon löytänyt sun kirjotteluitten pariin, selkeesti tiiät mistä puhut ja hyvällä tatsilla oot liikenteessä! ? ?
    Hyviä unia ens yölle ja alotetaa huomine puhtaalta pöydältä!!

    • Aino kirjoitti:

      Huh, jotenkin huojentavaa kuulla etten oo yksin tän mun maanantaifiiliksen kans – vaikka ei tietenkää oo kivaa, että sullakin on menny asiat mönkään 😀 Mut hei! Ainakin täällä on ihan eri fiilis hyvin nukutun yön jälkeen, toivottavasti sielläki?! 🙂

      Ja kiiiitos ihanasta palautteesta! Lämmitti mieltä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *