Hae
Aino Mäkelä

Stereotypiat

Ihmiset tykkää laitella toisiaan kategorioihin. Selitellä toisten outoutta tai hienoutta jollain tekijöillä ja luoda päähänsä stereotypioita joiden mukaan ihmisiä on helpompi lokeroida ja leimata.

Oli sitten kyse alasta kuin alasta tai harrastuspiiristä stereotypitoilta ei voida välttyä ja nauroinkin katketakseni lukiessani stereotypioista liittyen koiranäyttelyihmisiin. Tunnistin ”entisen” itseni jokaisesta! Ja muistelin lämmöllä niitä kultaisia aikoja. Stereotypiat onkin aina ylimalkaisia yleistyksiä, jotka juontavat juurensa todellisuuteen ja siksi niitä ei kannatakkaan ottaa vakavasti, vaan hymyillen pieni pilke silmäkulmassa.

Millaisiin stereotypioihin sä oot törmännyt? Mä tälläiseen terveellisen elämäntyyliin vihkiytyneenä bloggarina, ruokahipin ja jumppapirkon sekoituksena oon kieltämättä kohdannut aika moniin..
Kukkuluuruu

  1. Kaikkialla kuljetaan jumppahousut jalassa! Mä itse harrastan tätä yllä aika paljon.. Tällä hetkellä en edes omista yhtiäkään farkuja, koska kaikki kului keväällä puhki kun aloitin pyöräilyn. Mun pitkäaikaisimmat Niket taas on kestänyt neljän vuoden kovat treenit ja lenkit. Miettikää! Treenitrikoissa onkin monta hyvää puolta kuten käyttömukavuus, laadukkuus ja kestävyys. Jos aamulla lähden kello kahdeksan kotoa ja oon koko päivän liikkeessä, käyden viimeisenä illalla treenaamassa, saan myös minimoitua mukana kulkevan tavaran määrän pukeutumalla treenivaateisiin. Kätevää.Kaikki edellämainitut kriteerit täyttää TNT Brazilin mahtavat treenitrikoot, joiden herkulliset kuosit ja värit tekee niistä vielä oikein yhdisteltynä trendikkäät myös kaupunkikäyttöön! Kannattaakin käydä tutustumassa heidän verkkokaupan kesäaleen, jossa voi nyt edullisesti päivittää treenilookin sähäkämpään suuntaan 😉
  2. Tylsä ruokavalio! ”Mitä sä oikein voit syödä?” onkin ehkä yleisin mitä kuulen kieltäytyessäni rahkasta, leivästä, kermakakusta tai lihakastikkeesta. Luullaan, että terveellinen ruokavalio on suppea, mutta perehtyessään asiaan onnistuu tajuamaan sen rikkauden. Yhden oven sulkeutuessa avautuukin kokonaan uusi maailma!Tietyllä tapaa ajateltunahan suklaakin on salaattia ja hei – sitähän mä syön päivittäin. Tosin raakaa ja itsetehtyä – sokeritonta ja maidotonta. Mmm 😉

    Terveellinen ruokavalio vaatii hieman enemmän vaivannäköä, kuin muovikääreen poistamisen ja mikrottamisen, mutta se on ravintoa jokaiselle aistille! Rakkaudella laitettu, kaunis ja herkullinen ateria, joka ravitsee makuhermoja hellien on aina tekemisen väärti. Ja uskokaa pois – vaihtoehtojen suhteen ei tee kyllä tiukkaa!
  3. .. ja omat eväät aina mukana! Tunnustan, tosin enää nykyään harvemmin harrastan tätä. En halua tyytyä johonkin mikä ei tee mulle hyvää jos voin itse asiaan vaikuttaa, joten sen vuoksi turvaudun omiin eväisiin jos tiedostan mahdollisen ruokapettymyksen olevan edessä. Oon siis valmis panostamaan omaan hyvinvointiini ja uskallan ottaa tietoisen riskin leimaantumisesta kaivamalla eväsrasian esiin julkisella paikalla 😉
  4. Kaikki on aina ilmaista. Bloggaajan elämä on niin helppoa, kun ei tarvi itse tehdä mitään! Otetaan pari kuvaa, hymyillään nätisti ja käydään eri illanvietoissa verkostoitumassa sekä syömässä hienosti. Ja myös kotona kaikki on ilmaista, joku maksaa vuokran sun puolesta puhumattakaan jääkaapin sisällöstä. ”Et sä tolleen söis ellei sulle maksettais” tai sitten vaan panostan rahani itselleni tärkeisiin asioihin.  Puhumattakaan lomamatkoista! Siis nehän tietysti maksetaan sun puolesta. Tottakai sä haluat tehdä töitä, kun meet lomalle.Bloggaajien lahjominenhan ei oo mitenkään salaista hommaa, mutta ei se ihan noin mustavalkoista ole. Eikä todellakaan niin mahtavaa miltä kuulostaa! Tuskin kovinkaan moni haluais istua kahta tuntia kaupan kassalla ilmaisen rasvapurkin takia? Ilmainen tavara saattaa tuntua hienolta tai aiheuttaa kateutta, mutta aivan turhaan. Mä en ainakaan sitä itse sellaisenaan arvosta.
  5. Elämä on pelkkää hattaraa ja vaahtokarkkeja! Onnellisuusövereitä, niitä en kiellä. Haluan voida hyvin enkä koe, että mun tarvis sitä peitellä. Tahdon olla onnellinen ja haluaisin kaikkien pyrkivän siihen. En tahdo kenenkään tyytyvän asioihin tai tilaiteisiin, jotka syövät elämäniloa tai heikentävät elämänlaatua.Toki mullakin menee välillä huonosti. Välillä väsyttää ja kiukuttaa. Antaessaan itsestään paljon muille on välillä tarve latutua itsekkin.. Vetäytyä kunnolla omaan kuoreensa ja ajatella asioita. Miettiä, mikä on itselle oikeasti tärkeää. Enkä pidä sitä heikkoutena vaan vahvuutena, jonka kautta pystyn iloitsemaan arjesta taas entistä enemmän. Ja jakaa sen parhaita paljoa muiden kanssa, jotka yhtälailla osaa löytää nautintoja elämän pienistä ihmeistä <3

Pusuja ja haleja, just niitä hattaroita ja haleja teille kaikille!

Ihanaa viikonloppua,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *