Hae
Aino Mäkelä

Yllätyyyyyys!

Yllätys! Täällä taas ollaan, ruudun toisella puolen muodostamassa omista ajatuksista, mietteistä ja sattumuksista yhtenäisiä lauseita ja oivalluksia. Kirjoittamassa.

Rehellisesti sanottuna en olis uskonut aloittavani kirjoittamista näin pian uudelleen, tai ylipäätään ollenkaan. Oon aina laittanut itseni täysillä likoon näppiksen välityksellä ja kun viime kesänä lopetin kirjoittamisen oli sille hyvä syy – en kokenut, että mulla olisi enää mitään annettavaa. Tuntui että kirjoitin vain koska ”olin aina kirjoittanut” ja se jos mikä on huono syySen vuoksi en myöskään uskonut mun juttujen enää antavan teille lukijoille sitä samaa fiilistä ja se harmitti mua ehkä eniten.

Yritän nyt ilmeisesti keksiä jotain kaunista kiertoilmaisua jonkinlaiselle väsymykselle. Riittämättömyyden tunteelle. Fiilikselle joka aiheutti mun ja kirjoittamisen välille hetkellisen kriisin, ja me tarvittiin pieni hengähdyshetki löytääksemme taas toisemme.  Hengähdyshetkeä, jonka aikana muistaisin taas selkeästi kuka mä oikein olen ja mitä mä oikeasti haluan – onko se edes tätä, vai jotain aivan muuta?

Ja näyttävästi se tepsi, sillä tässä mä taas olen! Aikaahan se otti ja henkisesti vielä enemmän, mutta voi pojat että se teki hyvää 🙂 Syksy oli mulle kaiken kaikkiaan todellinen kasvun paikka ja mulla oli toden teolla aikaa antaa mun tunteille tilaa. Oli todella hämmentävää ja opettavaista elää niiden keskellä, ja antaa sen vuoristoradan heitellä miten sattuu. Täysin ilman kontrollia! Tuntui ihanalta tuntea pitkästä aikaa jotain niin aidosti, täysin hallitsemattomasti. Välillä nauratti ja välillä itketti –  ja molemmat tuntui yhtä hyvältä.

Myös vuosi päättyi siihen itkuun. Kun joululomalla perinteisesti suljin puhelimeni ja tietokoneen neljäksi päiväksi, olin täysin mun tunteiden ja ajatuksien armoilla kun en päässyt niitä mihinkään pakoon. Otin ne vastaan ja itkin taas. Yhteensä kahdeksan päivää. Kaikesta siitä itkusta huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – mun joulu oli ihana ja itkujen lomassa nauroin ja nautin olostani ihan äärettömästi.

Ja nyt sen itkun ansiosta olen taas täällä, kirjoittamassa teille. Tervetuloa takaisin – mulla on ollut ikävä teitä <3 Toivottavasti teillä on ollut elämänmakuinen syksy!

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

8 kommenttia

  1. Karoliina kirjoitti:

    Ihanaa, että oot palannu!!
    Mua kiinnostais sun koulutus ja miten oot päässy työpaikkaasi? 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos Karoliina, tuntuu hyvältä olla takaisin! 🙂 Ja kiitos toiveista, varmasti tuun avaamaan mun työ/koulutusjuttuja vielä enemmän!

  2. Laura kirjoitti:

    Ihanaa, että olet täällä taas. Kyllä ehdin jo kaivatakin! <3

  3. Lemmikki kirjoitti:

    Ihanaa! Löysin blogisi vasta kesällä lopettamisesi jälkeen ja siksi olisi kiva saada susta sellainen joku ”perusesittely” ☺️

    • Aino kirjoitti:

      Joo, ehdottomasti! Viimeisestä onkin varmasti vierähtänyt aikaa jo liian pitkään 😀

  4. Roosa kirjoitti:

    Voi miten valtavan hymyn tämä sai mun huulille. Sun kirjoituksia oon todellakin kaivannut. Mutta nyt, voi pojat <3

    Roosa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *