Hae
Aino Mäkelä

Epäonninen syksy

Puolen vuoden kirjoitustauon aikana mulle kerkesi tapahtua yhtä ja toista – ja mukaan mahtui tietysti myös loukkaantuminen.

Kaikki alkoi, kun matkusti Islantiin syyskuun alussa. Jo heti ensimmäisinä reissupäivinä mun lonkka tuntui oudolta, mutta ajattelin sen johtuvan äkillisestä runsaasta istumisen määrästä ja uusista kengistäni. En siis todellakaan mistään vakavasta. Reissu sujui kuitenkin suhteellisen kivuitta, mutta oireilu jatkui palattuani kotiin ja mun kävely vaikeutui päivä päivältä.

Kun en enää treeneissä uskaltanut mennä raskaan kyykkytangon alle tiesin eikä tilanne parantunut lainkaan tiesin, että oli aika ottaa selvää mikä jalkaa oikeasti vaivasi. Päästessäni ortopedin vastaanotolle kävely sattui jo niin, että teki mieli itkeä. Lonkan epäiltiin olevan tulehtunut, joten lähdin vastaanotolta särkylääkeresepti yhdessä kourassa ja kaiken varalta lähete magneettikuvaan toisessa.

Vaikka tilanne ei särkylääkkeillä helpottunut, järkytyin silti magneettikuvien löydöksestä: mun reisiluun päässä oli rasitusmurtuma.

Itketti ja suututti niin paljon. Jo toinen jalkavamma parin vuoden sisään! Oikeastaan tää rasitusmurtuma oli mitä todennäköisemmin seurasta juuri aiemmasta vammasta ja sen aiheuttamasta asentovirheestä..  ja sen yhdistämisestä kovaan voimaharjoitteluun.

Parantumisprosessiin vaadittiin vain yksi hoitokeino ja se oli kolmen kuukauden lepo, jonka aikana en saanut rasittaa mun jalkoja. Siinähän mä en onnistunut ihan täysin, mutta onneksi jalka rupesi paranemaan tosi hyvää tahtia! Onneksi sain kuitenkin käydä treenaamassa yläkroppaa ja kolmen kuukauden aikana teinkin hyvällä tahdilla uusia ennätyksiä niin penkkipunnerruksessa kuin pystypunnerruksessakin. Ja taispa vatsalihaksetkin saada lisää voimaa 😉

Nyt kolmen kuukauden lepo on ohi ja nyt saan jo luvan kanssa taas kyykkäillä, juosta ja vetää maasta. Niiiiin kivaa! Treenimotivaatio on siis kohdallaan ja musta on tavallaan tosi kiva aloittaa ihan ”alusta” ja alkaa rakentamaan kuntoa hyvällä tekniikalla. Maltilla on kuitenkin aloitettava ja varmistettava vielä ammattilaisten käsittelyssä, että jalan asento on varmasti oikea – en nimittäin millään halua käydä enää läpi kolmatta jalkavammaa.

Että näin täällä. Loukkaantumisesta vahvempana selvinneenä ja innolla uusia treenihaasteita odotellessa – ja tälle vuodelle ainut tavoite treenien suhteen on pysyä ehjänä.

Mites teillä, ootteko pysyneet terveenä? Ja onko teillä jotain tavoitteita uudelle vuodelle treenien suhteen? 

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Yksi kommentti

  1. Laura kirjoitti:

    Heippa!

    Minulla sama tilanne, lonkassa todettiin alkava rasitusmurtuma. Olisinkin kysynyt, että kauan sinulla meni kunnes ”tuntemuksia” ei ollut enää lainkaan? Kävitkö salilla koko toipumisen ajan (Itse olen pyrkinyt tekemään vain käsiä ja vatsoja ja näitäkin istuen/maaten)? Entä toipumisen jälkeen onko lonkka kestänyt normaalisti vai oletko joutunut luopumaan jostakin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *