Hae
Aino Mäkelä

Vihan kautta voittoon?

Pienen ikäni aikana en oo törmännyt kovinkaan moneen sellaiseen asiaan mitä en järjellä pysty selittämään. Yks niistä on kuitenkin sellainen, jota mä en vaan tajua vaikka kuinka haluaisin minkä vuoksi mun onkin nyt ihan pakko avata mun sanainen arkkuni. Jos vaikka joku teistä siellä ruudun toisella puolella ymmärtäis mua ja auttais mua tajuamaan, mistä oikeasti on kyse?

Mä saan blogiin harvoin negatiivissävytteisiä kommentteja, mutta aina joka kerta niiden osuessa kohdalle kommentin allekirjoittaa jokin lääketieteen edustaja. En pahastu niistä kommenteista sillä musta on tärkeää, että asioita kyseenalaistetaan ja niistä keskustellaan. Ainut asia mikä mua ehkä vähän hämmästyttää ja ihmetyttää on se, että ne kommentit on aina sävyltään negatiivisia.

Ei rakentavia tai keskustelevia, vaan negatiivisia.

Mihin negaatio, jyrkkä vastakkainasettelu vie? Positiivisiin lopputuloksiinko? TUSKIN.

VäliviivaMe ollaan siinä tilanteessa, että ihmisten terveys menee kokoajan huonompaan suuntaan. Ylipainoa kertyy ja terveydenhuoltoalan resurssit loppuu kesken. Ihmisillä on niin fyysisiä kuin mentaalipuolen ongelmia mikä näkyy luonnollisesti myös mm. työkyvyssä ja yleisessä elämänhalussa.

Mä haluaisin, että siihen tulis muutos. Mä haluaisin auttaa.

Mun mielestä tässä tilanteessa terveysalan toimijoiden tulis alkaa vetämään yhtä köyttä. Ihmiset käy paljon julkista keskustelua terveydestä ja esimerkiksi ravitsemuksen ja liikunnan vaikutuksista, mikä viestii siitä että asiasta ollaan kiinnostuneita – ja se tietysti on positiivista! Mutta harvoin keskustelu on rakentavaa. Mielipiteitä kun on laidasta laitaan ja yleensä asiallisestikkin alkanut keskustelu  muuttuu pätemiseksi.

Kyse ei oo enää kokonaiskuvasta, siitä miten voitais vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja lisätä ihmisten yleistä hyvinvointia, vaan siitä kuka on oikeassa. Keskusteluun osallistujilla on yleensä tarve osoittaa oma kantansa oikeaksi ja muiden vääräksi. Ja siitähän sitten yleensä syntyykin aikamoinen soppa.. Onko se oikeasti se, mihin meidän tulis pyrkiä?

Tottakai on kiva olla oikeassa, mutta mun mielestä sitäkin tärkeämpää olis tärkeää suhtautua asioihin avoimin mielin ja kyseenalaistaa myös niitä omia näkemyksiä. Miettiä, voisiko muidenkin sanomisissa olla jotain pointtia – nämä asiat kun on harvoin yksiselitteisiä. Tottakai on olemassa tutkittuja faktoja, mutta aina on myös muistettava että ihmiset ovat yksilöitä jolloin on luonnollista, että kaikki asiat eivät päde kaikkien kohdalla.

Nyt vain selkeästi vallitsee ajattelumalli, jossa kokoajan halutaan osoittaa kuinka itse ollaan oikeassa itse ollaan ja muut väärässä. Se on vähän niinku rämmittäis suossa kilpaa ja kaadetaan toisia kumoon matkalla. Loppupeleissä kukaan ei pääse maaliin, kun taas yhteisvoimin oltaisiin kuivalla maalla alta aikayksikön. Ja se tekee mut surulliseksi.

VäliviivaMä arvostan hurjasti ihmisiä, jotka etsivät itse jatkuvasti lisää tietoa ja kouluttavat itseään. Tällä alalla julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimuksia ja onkin tärkeää osata tulkita tutkimuksia oikein – ihan kaikkea ei siis tarvitse ihan pureksimatta niellä.  Itse oon jo pitkään ihaillut sitä, kuinka Keski-Euroopassa täydentävät hoitomuodot ovat arkipäiväisiä ja osana normaalia terveydenhuoltoa. Ja miettikää – Saksassa lääkärit voivat jopa opiskella luontaislääketiedettä! Juuri niiden avullahan voidaan keventää terveydenhuollon jatkuvasti kasaantuvaa työkuormaa eli ennaltaehkäistä sairauksia, edistää terveyttä ja toimintakykyä.

Musta kuitenkin tuntuu, että puolestaan Suomessa lääkäreille opetetaan aika vähän asioita joita esimerkiksi mä oon omassa koulutuksessani oppinut. Ja tietysti myös paljon sellaista, mistä mulla ei oo hajuakaan. Oon oon huomannut sen puhtaasti keskustellessani niin opiskelijoiden kuin ammattilaistenkin kanssa. Musta on ollut tosi ihanaa huomata, että myös (tulevista) lääkäreistä löytyy hyviä tyyppejä jotka suhtautuu avoimesti uusiin juttuihin eikä näe kaikkea ihan mustavalkoisena. Kyseenalaistaminen ja avoimuus antaa myös mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää itseään myös ammatillisesti eteenpäin. Eikö jokaisen ammattilaisen tulis pyrkiä siihen?

Eikä kyse oo pelkästään lääkäreistä. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka suhtautuu jyrkästi kaikkeen ”uuteen ja erilaiseen”, vaikka monessa tapauksessa kyse on vuosisatoja vanhoista menetelmistä ja toimenpiteistä. Niistä, joilla on pisin historia ja saatu aikaan merkittäviä lopputuloksia. Pelko ohjaa meitä aivan liian monessa ja harvoin, siis hyvin harvoin, siihen oikeaan suuntaan.

Ja hei – yleensähän ihmiset on aina kaikesta uudesta ihan fiiliksissä! Miksi siis Suomessa terveydenhoitoalalla yritetään tunkea kapuloita rattaisiin kaiken uuden suhteen? Mikä siinä pelottaa – että ne keinot vois oikeasti jopa toimia ja kohottaa ihmisten elämänlaatua? Kaikillahan on kuitenkin (ainakin pitäis olla) se sama määränpää: terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Onko se oikeasti muka joltakin pois, jos lääketieteen lisäksi voitaisiin tunnustaa muitakin toimivia hoitomuotoja?

VäliviivaMun mielestä ainakin lääkärit tekee hienoa työtä, mutta uskoisin että monet heidänkin potilaistaan voisivat hyötyä lääkkeiden sijaan ennemmin esimerkiksi ravitsemuksellisesta ohjauksesta. On monia tilanteita, joissa lääkäreiden apu ja ammattitaito on korvaamatonta. Mä haluankin uskoa, että yhdstämällä kaikista osa-alueista parhaat ja tekemällä töitä yhdessä voidaan saada hyviä tuloksia aikaan.

Jos vaan jotenkin saatais rakennettua yhdenvertaista arvostusta jatkuvan vastakkainasettelun sijaan – se taitaa ollakin se haaste, joka meillä on voitettavana.

Ajatuksia, mielipiteitä, kommentteja?

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

13 kommenttia

  1. Krissy kirjoitti:

    Tuo näyttää valitettavan yleiseltä Suomessa. Lähestulkoon aina, jos puhutaan jostain lääkkeettömästä hoitomuodosta ja etenkin niistä saaduista positiivisista hyödyistä, niin heti on joku professori/dosentti toteamassa tieteellisen tutkimuksen puutteet ja tylyttää samalla kaikki vaihtoehtoiset menetelmät uskomushoitoina.
    Tai jos ravintoneuvot poikkeavat liikaa yleisistä ravintosuosituksista niin varmasti on THL:n edustaja sormi pystyssä puhumassa margariinien ja rasvattomien maitotuotteiden puolesta ja kuinka se maito muutenkin on tärkein kalsiumin lähde -_-

    Valitettavasti kaikessa taitaa olla kysymys rahasta. Jossain tapauksissa se jopa ajaa kansalaisten terveyden edelle.
    Lääkeyhtiöt ei rikastu ihmisten terveydellä. Siksipä hyvä ravinto, laadukkaat ravintolisät ja tehokkaat vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat varmasti uhkakuva heille. Kuulemma edustajansa tekevät aktiivisesti töitä jo lääketieteen opiskelijoiden parissa.
    Ja onhan välillä ollut juttuja THL:n edustajien ja margariinitehtaiden välisistä kytköksistä. Kukin lobbaa sitä, mistä itse hyötyy eniten.

    Toivoisin kovasti näkeväni päivän, jolloin Suomessakin koululääketiede, funktionaalinen lääketiede ja homeopatia voisi kulkea käsikädessä.

    Voin vaan haaveilla ja samalla kuvitella tunteen tuulimyllyjä vastaan taistelemisesta…
    Maailma tarvitsee vain enemmän kaltaisiasi, jotka aidosti haluavat jakaa hyviä asioita ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin <3

  2. Maiju kirjoitti:

    Olen huomannut sellaisen asian, että ruoka jos mikä aiheuttaa ihmisissä hyvin paljon negatiivisia tunteita. Varmaan eniten tunnetiloja herättävä asia. Mä en ymmärrä sitä, että miksi ihmiset suhtautuvat niin negatiivisesti siihen, jos joku noudattaa toisenlaista ruokavaliota kuin itse. Sanon aina, että ainoita oikeita tapoja ei ole ja jokainen noudattakoon haluamaansa ruokavaliota. Sitten tullaan osoittamaan sormella toista, jos toinen ei allekirjoitakaan samoja ruokafilosofioita kuin itse. Mä fanitan sua Aino. Sä tiedät sen 😉

  3. Ellae kirjoitti:

    Joo, mul on mielipide:

    <3.

  4. Matilda kirjoitti:

    Mitä sä aino opiskeletkaan? Onks se joku valmis linja vai miten oot opinnot kasannut? Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Opiskelen Ravinto- ja fytoterapiaa Terveysopisto Saluksessa, täältä löytyy kaikki tiedot meidän koulutuksesta: http://terveysopisto.fi/. Mm. lääketieteen perusopinnot kuuluu koulutukseen 🙂 Ja siis on ihan super mielenkiintoista, oon tykänny tosi paljon!

  5. Mari kirjoitti:

    Tosi hyvä postaus! 🙂 Harmi kun Suomessa tullaan vielä niin paljon jäljessä verrattuna juuri esim. Saksaan.
    Toivoisin että tästä aiheesta keskusteltaisiin enemmän julkisesti ja juurikin rakentavasti. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee tän sinun postauksen!

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Kiitos Mari! Ja oon sun kanssa ihan samoilla linjoilla, enemmän avointa ja rakentavaa keskustelua tarvitaan pelkän vastakkainasettelun sijaan 🙂 Jospa me pian otettais mallia muun Euroopan meiningistä!

  6. Sanna kirjoitti:

    Tuo on ihan totta, että lääkärit voisivat panostaa paljon elämäntapaneuvontaan. Ennaltaehkäisyssä olisi muutenkin parantamisen varaa!

    Sitä en kuitenkaan allekirjoita, että ihmisille pitäisi tarjota ns. vaihtoehtohoitoja kuten homeopatiaa. Toki jokainen voi niitä halutessaan omalla rahallaan ostaa. Ihmiset ansaitsevat hoitomuotoja, jotka on tieteellisesti todettu toimiviksi, toisin kuin esimerkiksi homeopatia.

    Toisin kuin usein halutaan kuvitella, lääkärit eivät saa provikkaa tms. määräämistään lääkkeistä. Mitään salaliittoja ei myöskään ole olemassa:) tämä lähinnä viittauksena ylempiin kommentteihin.

    Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että yhteistyötä eri toimijoiden välillä voitaisiin kehittää. Se kuitenkin edellyttää ymmärrystä molempiin suuntiin, ja penäisin myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja tarjoavilta tahoilta enemmän ns. evidence based -ajattelua!

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Kiitos kommentista 🙂 Siis esimerkiksi Saksassahan homeopatia on nimenomaan täydentävä hoitomuoto eli sitä käytetään varsinaisen lääkehoidon rinnalla. Ja täällä Suomessa oon huomannut saman – monet hakee homeopatiasta nimenomaan täydennystä ja tukea muihin hoitoihin. Omalla kohdallani homeopaattiset valmisteet on auttanut paljon paremmin, esim. pahoinvointiin ja kuukautiskipuihin, kuin mitkään lääkkeet, ja itse ainakin uskallan ihan surutta niitä käyttää tälläisissä ns. ”harmittomissa” oireissa 🙂 Eri asia sitten tietysti, kun puhutaan vakavammista sairauksista.

      On myös muistettava, että tutkimuksia tehdään maailmalla jatkuvasti. Mä nyt en voi tietenkään puhua muusta kuin omasta koulutuksestani, sillä en omaa kokemusta, mutta meillä ainakin kaikki opetettu perustuu tutkittuun tietoon. Fakta vaan on se, että kaikkea sitä tietoa ei oo tuotu täällä julkisuuteen. Sitä mä en ymmärrä, että miksi niin ei tehdä – ne tiedot toki saa esiin itse tutkimalla ja etsimällä niin halutessaan 🙂

      Lääkebisnes on aikamoinen mafia, ainakin sen perusteella mitä oon itse lukenut (kirja Tappavat lääkkeet on siitä hyvä esimerkki), mutta mä en todellakaan epäile kaikkien lääkäreiden olevan siinä mukana 😀 Lähinnä musta tuntuu, että lääkärit ei vaan tiedä paremmasta koska heille ei sitä opeteta – ei se heidän vikansa tietenkään ole.

      Toivottavasti tälläinen keskustelu lisääntyy ja avaa enemmän ihmisten silmiä – selkeästikään kun en ole ainut, kenen mielessä tässä pois potentiaalia isoonkin positiiviseen muutokseen!

      • Sanna kirjoitti:

        Joo keskustelun lisääntyminen on aina positiivista! 🙂 itse en vaan ymmärrä, miksi homeopatiaa pitäisi tarjota edes vaihtoehtona, kun on useissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu, ettei homeopaattisissa valmisteissa ole tehoa? Minusta se on vähän huijaamista, ja ainakaan yhteiskunnan rahoja siihen ei pidä käyttää. Toki joillakin ihmisillä, kuten sulla, voi homeopaattiset valmisteet auttaa, mutta niin kauan kuin suurempi evidenssi puuttuu, kaikki vaihtoehtoinen saa olla omakustanteista.

        Lääkebisnes tuottaa omat tutkimuksensa tosiaan ja niihin pitää suhtautua kriittisesti. Onneksi suurin osa lääkäreistä niin tekee. Toisaalta taas lääketiede olisi aika kusessa ilman lääkefirmoja ja heidän tutkimustaan!

  7. Kirsi kirjoitti:

    Hei, tuo koulutus mitä käyt vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mitä se mahdollisesti kokonaisuudessaan maksaa?

  8. Titta kirjoitti:

    Todella hyvä teksti jälleen! Minulla oli monta vuotta selän kanssa ongelmia (alkoivat kun olin 14-vuotias) ja lopulta kipu meni niin pahaksi, että jouduin olemaan sairaslomalla ja syömään hirvittävän määrän tulehduskipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Lääkärin ainoat avut ongelmaani olivat nämä lääkkeet ja lausahdus ”tässä selässä on skolioosi”. Kuulin (luojan kiitos!) tuttuni kautta kiinalaisen lääketieteen rautaisesta ammattilaisesta. Valehtelematta selkäkipuni hävisivät ensimmäisen akupunktiokerran jälkeen! Nyt olen ollut kivuttomana kokonaiset kaksi vuotta.

    Tämä kiinalaisen lääketieteen asiantuntija sanoi osuvasti, että ”Lääkärit hoitavat vain oiretta, eivät syytä”. Juuri näin tehtiin ainakin minun tapauksessani, kun meinattiin että alan parikymppisenä syömään säännöllisesti kipulääkkeitä pysyäkseni työkuntoisena.

    Sitä nimenomaan tarvittaisiin, että ihmisille edes kerrottaisiin vaihtoehdoista. Etenkin ruokavalion merkitystä vähätellään liikaa. Onneksi itse pystyy etsimään tietoa ja kokeilemaan näitä ”vaihtoehtoisia hoitoja”, toki sitten omalla kustannuksella. Toki ymmärrän sen, että lääkärit eivät voi suositella liian vähän tutkittua/ristiriitaisia tutkimustuloksia saaneita hoitomuotoja, mutta avoinmielisyys näissä asioissa ei koskaan ole pahasta.

  9. Noora kirjoitti:

    Kiitos, Aino, tekstistä!
    Olen terveydenhuollon ammattilainen ja jatkuvasti lyön päätäni seinään tämän asian kanssa. Yliopistosairaalassa ei ole sijaa minkäänlaiselle laajemmalle / yksilölliselle ajattelulle. Asiallista koulutusta ei ole Suomessa saatavilla. Ja ”hihhulin” leima heiluu kovin herkästi.

    Toisaalta kiireisessä potilastyössä ravinto-ohjaus, stressinhallinnan opastus jne vie paaaaljon enemmän aikaa kuin se pillerireseptin kirjoitus ja haittavaikutuksista varoittelu. Kaikki potilaatkaan eivät ole valitettavasti yhtä avoimia kaikille vaihtoehdoille, vaan elämäntapamuutosten suunnittelukin koetaan aika usein paljon vaikeammaksi kuin esim. rankan lääkekuurin aloitus.

    Uskon kuitenkin, että muutos on tulossa. Potilaat ovat kovin tiedonjanoisia ja opiskelevaisia, joten nykyhoitomuodot tulevat taatusti kyseenalaistetuiksi pikapuoliin. Olisin mielelläni eturivissä tukemassa laajempaa ja yksilöllisempää hoitorepertuaaria. Ja mielelläni jakaisin muutaman ajatuksen sähköpostinkin välityksellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *