Puntarijärkytys
5
Eilenen oli mulle eräänlainen kasvun paikka. Mä nimittäin nousin puntarille ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen. Myönnän vältelleeni sitä jo pitkään sillä ensinnäkään mun suhde siihen ei oo aina ollut ihan terve enkä toisaalta oo pitkään aikaan pitänyt painokiloja millään tavalla merkittävinä..
Noustessani puntarille mulla oli hyvä fiilis itsestäni. Katsoin itseäni peilistä ja näin hymyilevän nuoren naisen, joka on tyytyväinen itseensä ja nauttii kropastaan, joka on pitkästä aikaa alkanut löytämään hukassa olleen tasapainon ja toimimaan niinkuin sen pitääkin. Olin onnellinen, onneksi. Mä nimittäin tiedän, että jos mun käsitys itsestäni ei ois näin myönteinen eilinen puntarille nousu ois voinut ollut kohtalokas.
Todellinen järkytys ei kuitenkaan tällä kertaa liittynyt puntarin osoittamaan lukemaan, vaikka se pienen alkujärkytyksen onnistui tietysti aiheuttamaan. Oikeasti mä järkytyin siitä, kuinka totuus johon olin vuosien ajan sokeasti uskonut ja minkä mukaan olin määritellyt itseni hajosi pirstaleiksi mun silmieni edessä. Mun paino ei näyttänyt sitä mun ihannelukemaa ja silti, siitäkin huolimatta, katsoessani peiliin näin sen saman onnellisen, itseensä tyytyväisen tyypin.
Olin vuosien ajan huijannut itseäni, että vain painamalla tietyn verran mä voisin olla tyytyväinen itseeni ja saavuttaa onnellisuuden. Se oli se mun ”sitten kun” ja vaikka pääsinkin aikoinani perille jäi olo tyhjäksi. Eilen todistin itselleni, että olin ollut pitkään väärässä ja musta tuntui kuin kivi ois tippunut mun sydämeltä. Painolla ei oo pitkään aikaan ollut merkitystä, mutta vihdoin sain selätettyä myös sen puntarimörön, joka silti onnistui kummittelemaan jossain mun mielen sopukoissa.
Urheiluliivit: Shock Absorber* / joogatrikoot: My Prema*
Puntarille noustessani menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta huomasin olleeni kipeästi sen tarpeessa. Mun piti kukistaa se mörkö lopullisesti. Samalla konkretisoin itselleni oman elopainon mitättömyyden mun oman terveen, energisen ja hyvän olon rinnalla.
Kilojen selvittäminen oli osa tulevia projekteja, joista tuutte kuulemaan myöhemmin lisää 🙂 Niiden pariin mä lähden turvallisin mielin sillä nyt mulle on päivän selvää, että mun tärkein voimavara ja työkalu on täydessä iskussa: nimittäin mun mieli sekä terve suhtautuminen omaan kehooni.
Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa
*Saatu yhteistyössä blogin kautta.
???ihana kuulla.
Voisimpa sanoa samaa, vaikken puntarilla käykään mutkun peilikuva ei miellytä. Mut pikkuhiljaa…
Hauska lukea sun blogiasikin ja ottaa opikseen.
Jatka samaa malliin??
??Ihanaa Joulunodotusta??
Nimenomaan – pikkuhiljaa hyvä tulee 🙂 Tosi kiva jos tekstit inspiroi ja jos niistä tulee uudenlaista ajatuksensiementä. Ihanaa joulunodotusta sinnekkin! 🙂
Moi, tunnut syövän paljon kasvispohjaisia ruokia, raakaruokia ja ainakin mulle on jäänyt sellainen kevyen syömisen linja sun kohdalla. Sähän oot normaalipainoinen ja terveennäköinen nainen, näytät hyvältä 🙂 Mutta kuten kirjoitit, niin kiloja on kuitenkin päässyt kertymään melkoisesti niistä ajoista, kun treenailit tavoitteellisesti.
Itse tykkään myös syödä samalla tapaa kuin sinäkin ja siksi kysynkin, että ovatko käyttämäsi hyvinvointielintarvikkeet kuitenkin melko energiapitoisia vai mistä sun kertyneet kilot ovat peräisin? Lähinnä kysyn siksi, että pitäisikö itseni alkaa tarkkailemaan näiden superfoodien ja raakaruokien energiasisältöjä tarkemmin. Herkutteletko jollain sellaisella, mikä ei blogin kautta tule esille?
Itsellenikin on tullut muutama kilo lisää näihin ruokiin siirtymisen jälkeen. Olen tällä hetkellä tyytyväinen kroppaani, kuten sinäkin, mutta mitäs sitten kun jatketaan samalla ruokavaliolla ja kroppaan tuleekin seuraavat 10 kiloa? Onko tässä ruokavaliossa kuitenkin joku ansa, että kaloreita tulee vain yksinkertaisesti liikaa?
Heippa! Mun kohdalla kilojen kertyminen johtui hyvin puhtaasti hormoniongelmista ja jumiutuneesta aineenvaihdunnasta/väsähtäneestä kilpirauhasesta. Silloin kroppa varastoi itseensä ikäänkuin kaiken mitä vaan saa sillä signaalit on vääristyneet ja se tuntee olevansa jatkuvassa ”selviytymistilassa”. Nyt tosiaan asia on vihdoin alkanut korjaantumaan, kilpirauhanen heräilemään horroksestaan ja aineenvaihduntakin hyrräämään normaaliin tapaan! Sen seurauksena olokin on keventynyt tosi paljon syksyn edetessä ja vaatteet tuntumaan löysemmältä, vaikka en oo kerennyt keskittyä niin paljon syömisiin mitä aiemmin.
Tietysti tässä välissä mulla on myös murtunut jalka minkä seurauksena treenasin pitkään todella kevyesti/en ollenkaan, mikä tietysti myös omalta osaltaan vaikutti asiaan 🙂 Mutta kaikki ei aina tosiaan liity siihen liikunnan määrään tai kaloreihin, joita on syöty 😉 Toki suurin osa kiloista kertyi juuri niinä aikoina, kun tein päivittäin raakakakkuja/herkkuja ja sen seurauksena myös söin niitä määräänsä enemmän, ja korvasin niillä kiireessä liian usein ”oikeaa ruokaa”. Heh! Terveellisiähän ne toki on, mutta onhan niissä aika rutkasti sitä hyvää energiaa eli niiden kanssa on hyvä muistaa se ”kohtuus kaikessa”. Osan kiloista myös kerrytin ns. tarkoituksella sillä koin olevani liian hoikassa kunnossa, eikä se tuntunut niin omalta.
Mulle tää ruokavalio ainakin tuntuu sopivan hyvin, kunhan vaan muistaa sen kohtuuden kaikessa 🙂 Mun kohdalla ainakin pähkinät ja suklaa on ne juttu, minkä kans pitää olla tarkkana ettei tuu syötyä liikaa.. Varsinkin kiireessä tulee helposti kiusaus kiireen keskellä nakata suuhun kourallinen raakasuklaamanteleita sen kummempia ajattelematta, mutta jos sitä tekee joka päivä ja vielä monta kertaa niin kyllähän se rupeaa jossain vaiheessa näkymään 😛
Moi! Pakko tähän kyl sanoa että Go Aino!! Ei todellakaan ne numerot vaan eletty elämä ? ja been there että hormonit ym ku heittää niin vaikka söis salaatinlehtiä niin kroppaa kyllä kerrosta kertyy ja kaikki tarttuu ja tulee rasvaksi kuten myös usein dieetistä jos siirtyy nopeaa normaaliin ruokailuun vaikka se terveellistä olisikin. Itse kun alipainoa ollut niin ei kuule numerot tehny onnelliseksi kun olo oli surkea. Ja itse ajattelen että tosi timmi kroppa vaatii usein tosi kurinalaista elämää joten ei ole minua varten . Elämä kuuluu elää ja jos tykkää ruuasta kuten minä niin terveyden sallimissa rajoissa nautin ruuasta? terveys on minulla edellä ja syön terveellisesti mutta terveellinen ruokakin voi olla kaloripitoista todellakin ? ja jos perusteet kunnossa niin herkuttelu aika ajoin sekä muutamat makkarat vyötäröllä ei haittaa ketään kunhan elämä jota elää on itselle mieluista ? kaikki me itse päätettäköön millainen elämä itselle sopii ja millainen kroppa sen mukana tulee ja millaisessa kehossa itse viihtyy. Kunhan on terve? haleja!