Hae
Aino Mäkelä

Taantuma ja uusi mahdollisuus

Ihanaa vuoden ensimmäistä maanantaita!

Uusi vuosi, uudet kujeet – Instagram, Facebook ja koko sosiaalinen media on täynnä mitä inspiroivimpia treenikuvia sekä lupauksia uudesta, paremmasta huomisesta. Hyvä te! Mikään ei oo niin ihanaa kuin nähdä ihmisten ottavan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja ottavansa konkreettisia askelia sen edistämiseksi.

Teitkö sinä jonkun omaa hyvinvointiasi koskevan lupauksen Uudelle Vuodelle?

Vegaanin illallinen

Oikeestaan oon ollut hieman kateellinen seuratessani teidän erittäin motivoivia treenikuvia sillä mulla vielä lepoilut jatkuu.. Kävin nimittäin perjantaina lääkärissä, jossa sain kuulla sen mitä jo alusta asti pahiten pelkäsin: murtuman lisäksi jalan nivelsiteet on myös revenneet. Positiivista kyllä murtuma on täysin parantunut! Mutta nivelsiteet onkin se isompi ongelma ja ilman kunnollista paranteluprosessia ne voi jäädä oireilemaan vielä pidemmäksikin aikaa.

Joten treenitauko jatkuu. Edelleen.

Aino - (kukka)hattutäti

Mä sainkin nyt uuden tilaisuuden. Siinä vaiheessa, kun mun jalka on vihdoin kunnossa on mun kestävyyskunto nollassa ja joudun aloittamaan kaiken urheilun lähes alusta. Juoksemisen varsinkin! Oon aina kertonut teille kuinka mulla on viha-rakkaussuhde juoksemiseen nauttien siitä äärettömästi. Tällä hetkellä kaipaan sitä uskomattoman paljon, energisiä aamulenkkejä raikkaassa pikkupakkasessa.

Nyt en tiedä milloin pääsen taas juoksemaan ja sitten kun vihdoin pääsen on mun aloitettava treenaaminen aika alusta. Mähän oon kertonut teille kuinka onnistuin vetämään liikunnalla kaiken överiksi ja jouduin pitkään korjaamaan sekä tasapainottamaan tilannetta, jotta saisin terveyteni takaisin. Voit lukea siitä lisää TÄSTÄ. Vasta jälkeenpäin tajusin kuinka loppuun itseni poltin, kuinka isoon rasitukseen kroppani laitoin ja miten isot jälkiseuraamukset siitä oli.

Kun jalka vihdoin tervehtyy ennalleen ja pääsen takaisin treenaamisen makuun on mulla mahdollisuus näyttää, että olen oppinut siitä kokemuksesta jotakin. Oppinut kuuntelemaan itseäni, olemaan itselleni lempeämpi sekä lepäämään aina tarpeen tullen. Lupaan aloittaa treenaamisen maltilla ja nousujohteisesti kohota pikkuhiljaa siihen pisteeseen missä olin ennen loukkaantumista.

Käveleminen sattuu ja aika-ajoin niin treenikuvat instagramissa kuin ulkona juoksevat lenkkeilijätkin ärsyttää. Mäkin haluisin. Haluisin niin kovasti! Ja sitten kun mä vihdoin pääsen niin mä lupaan vaalia mun kehoa, mun temppeliä, sen ansaitsemalla tavalla niin etten omaa sinisilmäisyyttäni tee itselleni enää vahingossakaan hallaa.

Aino ja Emilia aamupalalla

Tämän oivalluksen tein eilen, kun istuttiin ihanan Emilian kanssa aamiaisella SIS. Delissä. En oo nähnyt Emiliaa melkein vuoteen, joten voitte uskoa että juttua riitti ja paljon sillä meille molemmille on tapahtunut niin paljon! Tälläset sielunsiskot on kultaakin kalliimpia.

Jos teitä muuten kiinnostaa hyvinvointivalmennus niin suosittelen tutustumaan Your Choice -nettivalmennukseen, jossa myös Emilia on valmentajana. Voin suositella kyseistä valmennusta kaikille, jotka tahtoo alkuun elämäntapamuutoksensa kanssa! Ja mikä parasta: ei oo väliä missäpäin maailmaa asut sillä apu tulee juuri sun luoksesi.

Kokonaan treenamatta mun ei onneksi tarvi olla vaan saan käydä uimassa ja tietysti voin harjoittaa yläkroppaa eli tehdä kaikkea missä jalalle ei tuu liikaa kuormitusta. Tietysti se on täysin erillaista siihen mitä oon tottunut – kokonaisvaltaista, kuormittavaa treeniä – ja mitä kaipaan. Mutta tällähetkellä oon kiitollinen edes siitä vähästä mitä pystyn tekemään.

Pitäkäähän hei mahtava tsemppi yllä ja treenatkaa munki puolesta!

<3 Aino

 

4 kommenttia

  1. outi kirjoitti:

    Moi Aino!
    Tsemppiä jalan kuntouttamiseen. Ja pitää ajatella juuri niin että on vaikka mitä, mitä voi tehdä. Eikä ajatella niin että en voi tehdä mitään. Itselläni vuosi-14 oli myös haastava vasemman jalan polvi ja nilkkavaivoineen mutta tein tuolijumppaa, pallojumppaa ja uimassa kävin. Pumppitunnillekin menin. Kyykyt jätin tekemättä….asenne ratkaisee

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Kiitos Outi! Niinhän se on – pitää vain osata laajentaa vähän omaa ajattelumaailmaansa. Vaikkei pääsekkään juoksemaan niin onneksi voi edes uida 🙂 Itsekin kävin eilen salilla pumppaamassa yläkroppaa ja hyvältähän se tuntui, aivan mahtavalta suorastaan! Asenne todellakin ratkaisee.

  2. Elsa kirjoitti:

    Moikka Aino!
    Ensinnäkin oikein hyvää alkanutta vuotta ja kiitos oikein antoisista lukuhetkistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *