Kesäjuhlat ja brunssineitsyys

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Hehhhehhee siinäpä lausahdus, jonka päästän ilmoille raivostuttavan usein. Mun mielestä kuitenkin sen loppuun sopisi ”loistava seura, paras mieli” kuin nenä päähän nimittäin juuri nimenomaan hyvä ruoka yhdistettynä loistavaan seuraan teki mun tästä viikonlopusta loistavan! Ikimuistettavan ihanan.

Nyt mä kirjottelen jo onnellisesti mun uudessa kodissa kaikkien mun muuttolaatikoiden keskeltä mitä en ois millään voinut uskoa eilen todeksi. Muutot on ahdistavia: mulla teki mieli nakata koko mun omaisuus roskiin tai jotain muuta yhtä radikaali – pakkasin tavaroita ilman logiikkaa vähän sieltä sun täältä, pyykkäsin, siivosin ja panikoin yhtä aikaa. Sitten tein fiksusti ja lopetin panikoimisen, menin suihkuun, laittauduin nätiksi ja lähdin viettämään iltaa hyvän ruoan ja loistavan seuran parissa.

Mun ei tarvinut viettää kuin hetki Marissan, Petran, Annan, Millan, Marikan ja Elinan (sekä niiden pahempien puoliskojen, hahha!) seurassa ja olin onnistunut jo täysin unohtamaan stressaavan muuton. Nauru raikasi ja ruoka maistui! Muut oli hääränneet pitkän päivän tarjottavien parissa ja mä sain onnekkaasti saapua valmiiseen pöytään pitkän päivän jälkeen. Kiitos kaikille – teitte mut tosi onnelliseksi <3 Kokit oli onnistunu aivan loistavasti ja pöytä notkui jos jonkinmoista herkkua eikä ruoka kyllä pitkään aikaan oo maistunut niin hyvältä mitä se eilen maistui.

Mun panostuksena oli tietty raakakakku, jonka GreenStreet tarjosi meidän iloksi. Kakku oli siis mun luomus ja yhdistin rohkeasti kirpsakan tyrnin sekä makean mangon. Tein sitä ekaa kertaa ikinä, joten tietty mua vähän jännitti millasen vastaanoton se sais 😉 Mutta voiko raakakakku koskaan olla pahaa? Okei, voi se. Mutta tää kyllä oli ihan superhyvää! Ihanan raikasta ja kevyttä – niin hyvää, että se hävisi pöydästä alta aikayksikön.

Ruokaa tärkeämpää oli kyllä se seura sillä hyvässä seurassa pahakin ruoka varmasti maistuu paremmalta. Tää on vaan epäilys sillä en edes muista millon viimeksi olisin syönyt pahaa ruokaa.. 😀 Oltais varmasti voitu istua siinä pöydässä aamuun asti jutellen niitä näitä kuin oltais tunnettu ikuisuus, vaikka todellisuudessa mä tapasin osan tytöistä vasta eilen ekaa kertaa enkä oo ketään tainnut tuntea ”oikeassa elämässä” puolta vuotta pidempään. Ja silti nää tytöt on mulle jo nyt ihan älyttömän rakkaita! 

Tänään sitten aamulla heräsin reippaana hymy valmiiksi naamalla onnistuneen illanvieton jälkeen ja hymy leveni entisestään kun muistin myös aloittavani aamun loistavassa seurassa Sandron brunssilla. Niin se vietiin tämänkin tytön brunssineitsyys! Vuosi sitten Helsinkiin muuttaessa kuvittelin käyväni brunssilla vähintään joka sunnuntai.. hahha, niinpäniin 😀

Sandron pöydät notkui jos jonkinmoista herkkua ja tälläinenkin ruokavammainen sai syötyä itsensä kylläiseksi. Gluteeniton leipä oli loistavaa, salaatit ihanan raikkaita, hedelmät tuoreita ja kakkupöydästäkin löytyi mulle jopa kolmea erilaista vaihtoehtoa! Mä en yleensä tykkää käydä ulkona syömässä sen takia, koska musta tuntuu että maksan turhasta sillä lähes kaikessa on joko gluteenia tai maitoa, joten sanomattakin selvää että tänkin suhteen Sandro oli aivan nappivalinta.

Mistä löytyy teidän mielestänne Helsingin paras brunssi? Haluan ehdottomasti käydä kokeilemassa muitakin hyväksi havaittuja paikkoja, joissa ei ruokarajoitteisten tarvi poistua nälkäisenä 😉Tänä viikonloppuna siis ”hyvä ruoka, parempi mieli” todellakin yhdistyi siihen loistavaan seuraan. Iso kiitos vielä kaikille <3 Brunssin jälkeen vielä pohdin mun ihmissuhteita Oman Elämäni Inventaarion kautta ja musta oli ihana tehdä se hymyssä suin. Oon onnistunut ympäröimään itseni ihmisillä, joista saan ihan uskomattoman paljon energiaa sekä hyvää mieltä ja se on mun mielestä yks elämän isoimmista rikkauksista

Oon niin onnellinen siitä kuinka ihania ihmisiä mun elämässä on – sellaisia, joiden kanssa mulla on niin paljon yhteistä että toinen arvaa sanomattakin toisen ajatukset. Nainen voi olla naiselle susi, mutta myös korvaamaton aarre <3 Ei tarvi miettiä mitä sanoisi tai mitenpäin olisi sillä kelpaa just sellaisena millasena sattuu olemaan, vaikka väsyneenä ja muuton stressaamana. Parastahan se on, että yhdessä vietetyn ajan jälkeen ei oo enää väsynyt tai stressaantunut, vaan täynnä hyvää mieltä ja energiaa.

Sain niin paljon energiaa eilisestä illasta ja aamun brunssista, että suoriuduin mun muutosta ilman apua ihan supernopeassa ajassa. Miettikää että mä eilen kuvittelin hajoavani tän muuton kanssa palasiksi, mutta tänään selvisin siitä alle tunnissa – yksin! Laatikot on vielä purkamatta, mutta uudessa kodissa on hyvä olla mun ihanan kämppiksen kanssa. Viikko sitten vielä pelotti miten onnistun taas kämppiselämässä, mutta enää mua ei pelota – olemalla aidosti oma itsensä ja puhumalla rohkeasti omista tunteista selviää tosi pitkälle.

Vaikka mun eilinen postaus käsittelikin ihmissuhteita vähän surumielisemmin niin oon myös kiitollinen mun lapsuuden ja nuoruusvuosien kokemuksista, koska nyt mä osaan arvostaa ja olla kiitollinen tästä kaikesta ylitsepääsemättömästä onnellisuudesta sekä rakkaudentunteesta sen ansaitsemalla tavalla <3

Ihanaa sunnuntai-iltaa,
<3 Aino

PS. Kiitos Elinalle ja Annalle osasta kuvista! Ootte korvaamattomia.