Hae
Aino Mäkelä

Kipeänä. Taas.

Voitteko uskoa, että mä oon taas kipeänä? Tää on varmaan jo ainakin toinen flunssa tälle syksylle ja viides koko vuodelle, enkä mä tajua miten tää on mahdollista. Ennen en ollut nimittäin koskaan kipeänä, mutta nyt tää tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus..

Tää nykyinen tauti on todennäköisesti I Love Me -messuilta mukaan tarttunut kulkutauti, jota potee meidän työporukassa tällähetkellä useampikin. Mulle tauti iski päälle viikko messujen jälkeen, kun viattomalta tuntuvana lokakuisena iltana menin seisoskelemaan koirapuistoon liian vähissä vaatteissa (lue: kaula, pää ja kädet paljaana ja päällä takki joka ei mennyt kiinni, jonka alla oli aivan liian hengittävä paita).  Yllättäen mittarissa olikin pakkasta yli seitsämän astetta ja niinpä seuraavana iltana alkoi pää tuntua räkäiseltä ja olo nuutuneelta.

Niinhän se menee, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt ainakin muistan pukeutua lämpimästi säässä kuin säässä. Tää vaihteleva kosteus/kylmyys on kyllä ehkä petollisin keli, mitä tulee itsensä palelluttamiseen.

Kuitenkin tää jatkuva sairastelu on saanut mut myös miettimään, että mistä tää oikein vois johtua?

Vastausta ei tarvinnut arpoa kovin kauaa. Kyseessä on tietysti suolistosta ja omalla kohdalla keliakian runtelemasta suolistosta, joka ei toimi millään tavalla optimaalisesti. Suolistossa kuitenkin sijaitsee 80% vastustuskyvystämme, joten jos suolisto ei ole kunnossa niin myös vastustuskyky on puutteellinen. Aivan kuten mun tapauksessani.

Nää suolistojutut on siitä salakavalia, että jos vatsaoireita ei ole (tai niihin ei osaa suhtautua tarpeeksi vakavasti), ei ongelmista välttämättä ikinä tule tietoiseksi. Heikon vastustuskyvyn lisäksi muun muassa mielialat voi olla maassa ja ravinteiden imeytyminen heikentynyt, minkä vuoksi kehossa voi olla monenlaisia puutostiloja.

Nää sairastelut on ollu mulle itselleni tosi hyvä herätys tänä vuonna.

Kun pitkään kaikki on ollu hyvin, niin sitä alkaa helposti pitämään asioita itsestäänselvyytenä – ja lipsumaan.. Mutta niinhän se menee, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tietysti yllättävä ihokeliakia on osaltaan vaikuttanut mun vointiin ja sen jälkiä tuunkin korjailemaan vielä pitkään. Nyt onkin aika ottaa vanhoja tuttuja rutiineja takaisin osaksi arkea sekä muutamia tehokeinoja niiden tueksi..

  • Suolisto tulee saamaan tuekseen kattavan skaalan laadukkaita lisäravinteita, kuten maitohappobakteereja.
  • Alan taas päivittäin juomaan paljon folaattia sisältäviä viherjuomia ja aion ottaa lisäksi kuurin spirulinaa, joka tekee ihmeitä vastustuskyvylle.
  • Koska suoliston kunto on vielä huono aion vaihtaa osan ravintolisistä suihkemuotoisiksi. Myös ruokavalioon tuun lisäämään paljon helposti imeytyviä, nestemäisiä juttuja jotta suolisto ei rasitu liiaksi.
  • Säännölliset hengitysharjoitukset tai meditaatiot osaksi iltarutiineja laskemaan stressitasoja.

Mitkä on sun arjessa tärkeimpiä vastustuskykyä vahvistavia tekijöitä?

Tällä hetkellä tuo suoliston kuntouttaminen on tärkein juttu, jonka voin itselleni tehdä. Ravinteikas ruokakaan kun ei ihan hirveästi tässä tilanteessa auta, kun imeytyminen suolistosta on niin heikkoa… Tuun myöhemmin kirjoittamaan tästä vielä tarkemmin omassa postauksessa, jossa kerron millä kaikin tavoin suoliston huono kunto on muhun vaikuttanut ja miten aion sitä hoitaa 🙂 Jos sulla on jotain erityistä mielessä, mitä haluaisit kuulla suolistosta, niin toiveita saa aina esittää!

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Kuvat: unsplash.com

Näin valehtelen netissä

Hoksasin viime viikolla Nooran ottaneen vastaan haasteen, jossa oli kaikenlaisia väittämiä bloggaajista ja blogimaailmasta. Kun lueskelin kysymyksiä tajusin, että mun on otettava osaa tähän sillä mä taidan olla niin epätyypillinen bloggaaja kuin olla ja voi! 😀

Toivottavasti tää osuu kaikkien mun tuttujenkin silmiin – ihan vaan, että kaikki tietää ettei mun kans tarvi odotella ravintolassa annos nenän edessä kun yritän ikuistaa pöydän antimet kameran muistikortille joka kulmasta 😉

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Ehkä joskus oon tehnyt niin, mutta nykyään mä harvoin edes kuvailen missään ”huvikseni”. Yleensä matkoilla oon ihan ryytynyt ja ravintolassa keskityn syömiseen – tapahtumissa jos sometan, niin sometan fiiliksen vuoksi. Ylipäätään mun koko somemaailma on enemmänkin täynnä fiilistä entä sitä, että kaiken pitäisi olla kaunista.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Silloin jos mulla on joku tarkoitus kuvien ottamiseen niin kyllä, mutta en todellakaan tee sitä joka päivä tai edes joka viikko.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Höpöhöpö. Mä meikkaan niin harvoin, että jos rajaisin kaiken vain niihin hetkiin niin en somettais ikinä 😀

 

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Osittain kyllä. Tai siis teen myös sellaisia asioita, jotka ei tue ”mun brändiä”, mutta harvoin mä niistä kerron julkisesti, koska haluan jollain tapaa pitää jotku asiat myös enemmän yksityisinä. Tosin nyt kun blogi koki taas muutoksen hypätessään Vaikuttajamedian kyytiin, niin varmasti kehitän ja laajennan myös ”mun brändiä” niin, että jatkossa myös tulee kirjoitettua omista arkisistakin asioista laajemmalla skaalalla.

PS. Apua miten vaikeaa tuntuu ajatella omaavansa jonkun brändin..

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Käsittelen kuvat niin, että kuvista tulee oman silmään kauniimpia. Itseäni en kuvissa editoi mitenkään erityisemmin 🙂

Silottelen elämääni somessa.

No en mä ehkä ajattele sitä mitenkään silottelevani, en vaan kerro kaikkea mikä ei mun mielestä kaikkien silmille ja korville kuulu. Kyllä mä yleensä kerron niistä vaikeammistakin ja kurjemmistakin jutuista sitten ajan kanssa  – kirjoittaminen kun on mulle myös tapa käsitellä asioita.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En oikeastaan. Kadun ainoastaan niitä juttuja, joissa oon joutunut vähän höynäytetyksi tai oon antanut palveluitani liian halvalla – tai jopa ilmaiseksi 🙂

Bloggaajien elämä on glamourista.

En oo kyllä samaa mieltä. Oon elänyt myös Helsingissä blogiaikoinani ja kyllähän niitä ilmaisen ruuan (ja viinan) kekkereitä oli ihan jatkuvasti, mutta mitä niistä oikeastaan hyötyy? Ihmiset on siellä näyttäytymässä ja aitoja kohtaamisia on loppupeleissä hyvin vähän, ja fiilis tuntuu yleensä aika feikiltä. Kotiinviemisinä saa toki yleensä aina jotain kivaa ilmaista, jota onkin sitten nurkat täynnä ja ne on yhä vuosienkin päästä koskemattomina jossain laatikon pohjalla.

Okei, tuo oli ehkä vähän kärjistettyä, mutta kuitenkin. Bloggaajien elämä on ihan tavallista ja ihan yhtälailla kuka tahansa voi tehdä elämästään samanlaista ”glamouria” eli nautiskella hitaita aamupaloja aamutakeissa ja matkustella viikonloppuisin. Bloggaajat maksaa työllään tästä glamourista ja toiset sitten rahalla, mutta mielestäni niissä ei kyllä sitten olekaan muuta eroa 🙂

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

😀 En. Ehkä joskus jotkut hetket tulee lavastettua Tarinoihin, mutta muuten mun insta on aikalailla fiilispohjainen.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En, en ja en. En jaksa liiemmin kiinnostua siitä, mitä ihmiset musta ajattelee 🙂

Bloggaaminen ei ole oikeaa työtä.

On se ja tähän saa upotettua niin paljon aikaa kuin vaan ikinä jaksaa. Ja sillä ajalla ja panostuksella blogin voi saada kukoistamaan loistoonsa! Kuvien ottaminen ja ediotoiminen sekä kirjoittaminen ei oo mitään helppoa puuhaa – varsinkaan jos haluaa saada teksteistään kiinnostavia ja vielä kaupallisestikkin potentiaalisia. Kaikkien epäilijöiden pitäisi yrittää itse tehdä sama 🙂

Kaikki mitä kehut, on saatu (tai saat kehumisesta rahaa).

Ihan ihmisiä me bloggaajatkin ollaan ja aivan samalla tavalla, kun suosittelen työkavereilleni löytämääni ravintolaa tai katsomaani elokuvaa teen sen saman myös teille – koska mitäpä sitä pitämään hyviä löytöjä itellään? 🙂 Tottakai osa jutuista on saatuja ja onneksi onkin, nimittäin aina kaikkea ei vaan voi löytää itse ja silloin vois jäädä moni sellainen juttu pimentoon, mistä vois olla itselle ja monelle muullekkin iloa ja apua.

HAASTE:

  • Kerro, keneltä sait haasteen.
  • Vastaa väittämiin.
  • Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
  • Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

Haastan mukaan kaikki Vaikuttajamedian tytöt, koska haluan oppia teistä lisää! <3

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto