Hae
Aino Mäkelä

Voiko kaikkia miellyttää?

Voiko kaikkia miellyttää? Siinä on varmasti kysymys, jota moni miettii ja jonka moni pyrkii täyttämään. Siis miellyttämään kaikkia. Ollaan kilttejä, sosiaalisia, hillittyjä, hyväkäytöksisiä, ahkeria, innokkaita, tyylikkäitä, sporttisia ja mitä näitä nyt on. Siis juuri kaikkea sitä millaiseksi yhteiskunta on täydellisen ihmisen määritellyt.

Voiko kaikkia miellyttää?

Mutta kun asiaa vähän pidemmälle miettii jokainen tajuaa, että kysymykseen on vain yksi oikea vastaus ja se on ei. Oikea vastaus kuuluu oikeastaan ”ei tarvitse”.

Mä olen koko pienen ikäni yrittänyt miellyttää muita ja täyttää muiden odotuksia, niitä joita oletin muilla olevan mua kohtaan. Koko pienen ikäni oon myös ollut hieman hukassa itseni kanssa – juurikin siksi, etten oo tehnyt niitä asioita jotka on tehnyt mun elämästä merkityksellistä ja täten musta onnellisen.

Voiko kaikkia miellyttää?

Nyt vihdoin koen olevani siinä pisteessä, että voin rehellisesti sanoa olevani tosi tasapainoisessa ja onnellisessa tilanteessa. Mä olen oppinut tykkäämään itsestäni juuri tälläisenä kuin olen ja tälläisenä aion pysyäkkin. En aio tai halua muuttua sen takia, että joku tykkäisi minusta enemmän, sillä tällä pallolla on paljon ihmisiä joille kelpaan just tälläisena.

Jotka tykkää siitä, että mä oon just mä.

Sitten tietysti on niitä, jotka ei tykkää ja niille mä en mahda mitään. Juuri eilen avauduin mun ystävälle tilanteesta, joka harmitti mua kovin – sellaisesta jossa en kokenut itse tehneeni mitään väärää, mutta mun käytöksestä oli harmistuttu. Siis ihan suotta ja ihan puhdasta tietämättömyyttä, mutta silti mulle tuli siitä tosi paha mieli – mulla kun on tapana olla vähän herkkis.

Aloin automaattisesti heti miettimään että apua, mitäs väärää mä nyt oon tehnyt – siis vaikka alitajunnassani tiesin, ettei omassa käytöksessäni ollut mitään vikaa rupesin silti etsimään ensimmäisenä jotain syytä itsestäni.

Voiko kaikkia miellyttää?

Hetken asiaa palloteltua mun ystävä sanoi mulle jotain niin viisasta, että halusin jakaa sen teillekkin – ihan vaan muistutuksena, sillä itsekin näytän sen unohtavan aivan liian usein. ”Ikinä ei voi kaikki diggailla. Se on vaan mahdotonta. Jos haluaisit et kaikki tykkäsi susta kukaan ei varmaan edes tietäis et kuka oot. Oisit vaan hajuton ja mauton joojoonainen.”. Ja siinä samassa mä tajusin, että tärkeintä oon että loistan jokaisessa sateenkaaren värissä ja diggailen ite siitä meiningistä mikä mulla on.

Se on se tärkein, ei se mitä muut ajattelee.

Enhän mä itsekkään koe kaikkia ihmisiä omanlaisikseni, vaikka suurin osa mun tapaamista ihmisistä mukavia tyyppejä onkin – kaikkien kanssa toki tuun toimeen, mutta sydänystäviksi ei jokaisen vastaantulijan kanssa onneksi tarvitse alkaa. Me ollaan jokainen omanlaisia, ainutlaatuisia ja just siks niin arvokkaita.

Muistettaisko siis tää ja oltais just sellasia mikä itestä tuntuu hyvältä, joohan?

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

Kuvat: Katarina Kirvesmäki

3 kommenttia

  1. Taru Mari/ www.lily.fi/blogit/stuff-about kirjoitti:

    Minäkin olen vihdoin oivaltanut tämän. 😀 Kaikkia ei voi miellyttää, joten ei kannata edes yrittää. 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Mä oon ainaki huomannut, että musta tykätään enemmän ku oon just sellanen mitä oon enkä yritä yhtää mitää muuta 😀

  2. Masa M kirjoitti:

    Tosin ihmiset voi tykätä, kaikki ei vaan osaa näyttää sitä, ja kaikki ihmiset ei välttämättä tykkää itse itsestänsä ni sillon voi olla vaikeampi tykätä kenestäkään, ja ihmissuhteet on monimutkainen asia, kaikki ei voi kuitenkaan tykätä kaikista, en mää tykkää kaikista, varsinkaan jos mua ei kohdella miten voisin haluta kohdella takaisin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *