Ainut seksivinkki

Kuten jo ensimmäisessä seksi -aiheisessa kirjoituksessa totesin (Kiitos tuesta ja palautteesta! Jo pelkkä <3 -näkeminen postauksen ylänurkassa tuntuu hyvältä!), oon pohtinut näitä asioita aika paljon viimeaikoina ja kirjoituksia makaa luonnoksissa sekä äänityksiä puhelimen nauhurissa. Seksi on aihe, joka kiinnostaa varmasti monia ja musta onkin ihanaa, että mun sielunsisko Kaisa on lähti tuttuun tapaansa rohkeasti mun kanssa antamaan tälle aiheelle sen ansaitsemaa huomiota sillä ollaanhan me molemmat sitä mieltä, että aiheesta puhutaan liian vähän asioiden oikeilla nimillä.

Bongasin itse viime viikolla netistä seksialan ammattilaisen vinkkejä täydelliseen seksiin mistä innostuneena halusin tottakai jakaa teille omani! Klikkasin otsikon auki ja luettuani hetken aikaa toivoin salaa mielessäni ettei sama teksti päätyisi nuorten, ehkä hieman vielä itseään etsivien ja hauraalla itsetunnolla varustettujen tyttöjen silmille. Koko kirjoitus esineellisti seksin, ennenkaikkea naisen ja teki koko asiasta puolimaratoniin verrattavan suorituksen. En ihmettele yhtään, että itsellänikin on aikoinaan ollut tukalat oltavat itseni kanssa kaikenlaisten suorituspaineiden kuplassa.

Sitten mä tajusin. Tuo kirjoitus, tuo ajatusmaailma seksistä kuvasti tätä nykyistä maailmaa sen kaikessa karuudessaan kärjistäen kaiken hyvän huonot puolet yhteen kuplaan. Ihmiset ei välttämättä tee enää asioita omasta intohimostaan tai rakkaudestaan, vaan lähinnä suorituskeskeisesti mielessään maine ja mammona, se miltä näytetään ja mitä meistä ajatellaan. Liikunnanilo ei oo enää keskeinen, vaan sikspäkin metsästys ja pakkomielle itsensä kehittämisestä. Ei osata nauttia ja iloita siitä mitä on, vaan kyltymättömyys on tullut meihin kuin asuakseen.

Nää kaikki on maskuliinisia tietynlaisen puskemisen piirteitä kuten suorittaminen, selviytyminen ja vahvuus. Itsessään ne ei ole huonoja, mutta tasapainoksi ne tarvii myös pehmeyttä feminiiniisyydestä! Nykyään tuntuu että juuri tätä naiseuden voimaa yritetään tukahduttaa kaikin mahdollisin keinoin sillä se nähdään heikkoutena. Mutta asiahan ei oo niin, vaan itseasiassa juuri siinä kaikessa tunteiden palossa piilee ihan järjetön voima! Ja sen tukahduttamisella onnistutaan ainoastaan luomaan itsellemme pahaa oloa, joka tekee olomme entistä ahdistuneemmaksi ja riittämättömämmäksi.

Ai mistäkö tiedän? Siitä, että olen itse kokenut sen saman. Olen halunnut olla vahva nainen, joka pärjää itse eikä itke (ainakaan turhasta). Toki pääsin sillä eteenpäin, mutta en sinne minne halusin. Tähän pisteeseen päästäkseni mun oli opittava vapauttamaan mun kahleet ja päästää tunteet valloilleen, vaikka olinkin oppinut sen olevan merkki heikkoudesta. Se ei ollut helppoa, mutta sen jälkeen aloin olemaan hallinnassa omasta elämästäni – niin hyvinä, kuin vähän haastavampinakin hetkinä. En ollut enää hukassa eikä arki ollut aaltoilevaa tunnemyrskyä vaan kaikkien kivojen tunteiden lisäksi aloin oppimaan, ettei ne kurjemmat tunteet olleet pahoja vaan niilläkin oli oma tehtävänsä.

Edelleenkin aina välillä tunnistan niitä piirteitä itsessäni ja oon huomannut, kuinka se jumittaa mua tilanteissa – etenkin pelko – ja miten niistä vapautuminen saa mut voimaantumaan aivan uudella tapaa. Tunteiden palo on ihan mieletön rikkaus ja on ihan mahtavaa olla täydestä sydämestään läsnä hetkessä, meni ne tunteet sitten suoraa surusta pelon kautta rakkauteen ja takaisin!

Minussa, aivan kuten meissä jokaisessa, elää niin maskuliini- kuin feminiinienergiaa ja se on rikkaus! On mahtavaa tuntea ja saada iloita, nauraa, laulaa, itkeä ja huutaa. Siinä missä maskuliinisen energian avulla saadaan asioita aikaiseksi ja päästään eteenpäin elämässä, ei me ilman feminiinienergian tunnepuolta saatais siitä samanlaista iloa irti. Ne on kaksi erilaista voimaa, jotka täydentävät toisiaan yinin ja yangin lailla. Vaikka nyky-yhteiskunnassa tunteikkuutta pidetään naisten heikkoutena niin se on kaikkea muuta kuin sitä. Tunteiden voima ja niiden palo, sekä sen kaiken kanavointi omaksi voimaksi on juurikin se taika mikä femiininenergiassa piilee!

Älä pidättele itseäsi tai anna puskemisen estää sua tuntemasta. Itke, naura, laula, rakasta, iloitse, sure! Ole rehellisesti läsnä hetkessä ja omassa kehossa miettimättä sen enempää.

Ja siinähän se tulikin, mun paras seksivinkkini. Kun oot läsnä hetkessä ja omassa kehossasi pystyt antamaan itsestäsi enemmän kuin koskaan. Ja mä tiedän, että se ei välttämättä oo ihan helppoa – mutta varmasti paljon parempaa kuin mikään tekniikka mitä voit koskaan opetella. Jos taas päässä pyörii ohjeet oikeanlaisiin suoritustekniikoihin tai siitä mitä sai tehä (tai ei missään nimessä saa tehdä!) oot jossain kaukana, mikä vie sut myös kauas nautinnosta. Tottakai se täydellinen suihinotto voi olla kiva juttu, mutta kuinka hyvältä se oikeasti tuntuu jos et oo aidosti läsnä?

Niin. Sitä kai mä vaan tässä yritin sanoa, että asuipa meissä kussakin kuinka paljon millaista energiaa tahansa ei sitä kannata kahlita sillä se on juuri se mikä tekee meistä meidät ja saa meidät puhkeamaan kukkaan. Kuten mussa on maskuliinienergiaa, on miehissä vastapainoisesti myös feminiinienergiaan. Älkää siis puskeko niitä vastaan, vaan päästäkää ne valloilleen sillä mä uskallan väittää, että siten tuutte saamaan elämästä paljon enemmän irti – muuallakin, kuin siellä vällyjen välissä.

Tunteet saa mut tuntemaan, että mä oon elossa. Pystytkö samaistumaan?

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa