Hae
Aino Mäkelä

Tekemättömyyden taika

Lapsena en voinut sietää ajatusta mökille lähtemisestä. Lähtöpäivinä yritin viivytellä koulusta lähtöä ja kotona pakkaaminen oli yhtä tappelua, ja tein varmasti jokaisella mahdollisella tavalla vanhemmille selväksi sen etten halunnut lähteä. Hatunnosto äidille ja isille kärsivällisyydestä! Muistan jopa, että kerran uhkasin polttaa mökin maan tasalle ettei mun tarvis enää koskaan mennä sinne.

Muistellessani noita aikoja mua vähän huvittaa ja nolottaa samaan aikaan. Samalla mietin, että miten silloin lapsena oli niin tärkeää että ois jotain tekemistä – miten ajatus siitä, että joutuisin olemaan viikonlopun ilman varsinaisia aktiviteetteja viikonlopun ajan tuntui hirveän ahdistavalta.

Nyt tää on nimittäin luksusta. 

Nykyään mä enää harvoin pääsen irti ”tekemisen pakosta” sillä kokoajan mielessä kytee jokin ajatus jostain asiasta. Ärsykkeitä ja mahdollisuuksia on niin paljon, että vähemäästäkin menee pää sekaisin. Tiedättehän, että aina vois siivota kylppäriä, järjestellä vaatekaappia, lakata varpaankynsiä, lukea kirjaa, kuunnella podcasteja, käydä happihyppelyllä, olla tehokas, aktiivinen, sosiaalinen, hyödyllinen..

Ja oikeastaan heti, kun pääsin perjantaina perille ja irti kaikesta ylimääräisesti, keskelle ei mitään, mä tiesin että tää on mulle täydellinen paikka just nyt. Ei ääniä, ei valoja ja ympärillä pelkästään luonto ja hiljaisuus. Eilen kirkasta tähtitaivasta ihastellessa kuuntelin samalla miten pakkanen paukkui, kun jää ja puut reagoi ilman kylmentymiseen.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *