Hae
Aino Mäkelä

Jäähyväiset

Olin tänään lounaalla mun ihanan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt aivan liian pitkään aikaan. Hänen lämmin ja vastaanottavainen energia saa mussa aina ihmeitä aikaan – jotenkin kummassa jo ihan pelkällä länsäolollaan mulle tulee niin helppo ja turvallinen olo, että mun suusta alkaa hyppimään alitajunnassa usein jo pitkäänkin lymynneitä ajatuksia joita oon yrittänyt piilotella viimeiseen asti. Voin sanoa mitä vaan eikä mikään tunnu yhtään hassulta tai väärältä.

”Mä haluan lopettaa kirjoittamisen.”

Se oli se tänään se mun suusta karannut suurin sammakko, joka jätti jälkeensä niin kevyen ja hilpeän olon – sellaisen, että teki mieli vaan halailla ja tanssia! – ettei päätöstä tarvinnut enää sen kummemmin miettiä. Turvallisessa, hyväksyvässä ilmapiirissä päätöksen tekeminen oli helppoa. Ajatus on ollut mun mielessä pitkään, mutta on niin vaikea päästää irti jostain mikä on ollut itselle joskus niin rakasta.

Kirjoittaminen, teidän kanssa vuorovaikuttaminen, inspiroiminen, ideoiminen, niin itseni kuin teidänkin motivoiminen… ne kaikki on ollut aivan huikeita juttuja. Viisi vuotta ei tunnu aikana pitkältä, mutta siihen on mahtunut todella – todella – paljon kaikenlaista ja kaikkea sitä ihanaa muistellessa tuntuu ihan hullulta päästä irti siitä kaikesta.

En kuitenkaan oo pitkään aikaan kokenut enää sitä palavaa intohimoa tätä hommaa kohtaan. Musta on tuntunut ettei mulla oo mitään sanottavaa tai annettavaa – ja sen vuoksi mulla onkin ollut jatkuvasti todella huono omatunto sillä haluaisin tarjota teille laadukasta ja merkityksellistä luettavaa. Tänään tajusin, että oon luonut itselleni valtavat paineet tän kaiken suhteen enkä pysty enää täyttämään niitä.

Enkä rehellisesti sanottuna edes halua.

Kun aikoinaan viitisen vuotta sitten alotin kirjoittamisen en tiennyt mihin olin ryhtymässä enkä olis uskaltanut unelmoidakkaan mihin mä seikkailuihin mun blogi tuleekaan mut viemään! Kuinka ihaniin ihmisiin saan tutustua ja kuinka monista heistä on tullut mulle rakkaita ystäviä, ja miten unohtumattomia elämyksiä saankaan kokea.En tajunnut, kuinka paljon tästä voisikaan nauttia ja kuinka voimaannuttavaa omien ajatuksien ja oivallusten jakaminen ja niistä keskusteleminen olisikaan.

Oon niin kiitollinen kaikesta, ihan kaikesta ja jokaisesta ihmisistä joihon oon viimeisten vuosien aikana tutustunut. Ja teistä jokaisesta siellä ruudun toisella puolen!

Näiden vuosien varrella mä olen muuttunut, kasvanut ja elänyt ja tää blogin on tehnyt sitä samaa mun mukana. Samalla myös blogimaailma on elänyt ja muuttunut, eikä mun mielestä edes parempaan suuntaan. Musta on ollut ihana saada toteuttaa mun omaa intohimoani, mutta nyt kun se liekki on sammunut ja tuntuu ettei ympärillä oo tarpeaksi happea, on tekohengittäminen ihan turhaa.

Kuvat: Anni

Ja mä uskon, että yhden oven sulkeutuessa uusi avautuu. On tärkeä päästää irti kaikesta, mikä pidättelee paikoillaan ja tuntuu raskaalta kantaa ja siten antaa tilaa uusille, ihanille, jännittäville ja kutkuttaville asioille! Innolla jäänkin odottelemaan mitä kaikkea uutta ja ihanaa elämällä on mulle vielä edessä <3

Iso kiitos teille kaikille, jotka ootte kulkeneet mun mukana näiden vuosien ajan <3 Tää ei ois todellakaan ollut yhtä antoisaa ilman teitä ja te ootte ollu mulle tärkeämpiä kuin uskottekaan! Halutessaan mun juttuja ja tarinoita voi seurata edelleen instagramissa @makelaino, jonne tuun varmasti myös jakamaan oivalluksia ja opetuksia elämän varrelta.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

PS. Ja jos joku haluaa treffata mua tai tulla Jyväskylään kyläilemään niin muhun saa aina olla yhteydessä! Oon edelleen se sama ilonen tyyppi, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin.

14 kommenttia

  1. Suivi kirjoitti:

    Voi ei mikä suru-uutinen tähän maanantaihin Aino 🙁 Mutta hienoa, että osaat lopettaa jos kerran kirjoittaminen ei tunnu hyvältä. Kiitos sinulle monipuolisista, ajatuksia herättävistä ja inspiroivista kirjoituksista. Ja kaikkea hyvää niihin tuleviin juttuihin, joihin tulet valtavan energiasi ja lahjakkuutesi käyttämään! 🙂

  2. Laura kirjoitti:

    Kiitos Aino! <3 Vaikka olisinkin mielelläni juttujasi lukenut, kunnioitan päätöstäsi täysillä. Jatkan seurailua instan puolella. 🙂 Kaikkea hyvää sulle! <3

  3. Maikki kirjoitti:

    Tosi harmi että lopetat, mutta mielummin niin kuin väkisin vääntää. Olisi kiva tavata joskus sinut vaikka kahvilla. Kiva että sanoit iha ääneen että siihen on mahdollisuus 🙂

  4. Elina kirjoitti:

    Harmi meidän lukijoiden kannalta, mutta hienoa, että seuraat sydäntäsi ja uskallat tehdä niin kuin se sanoo. ♥️

    On ollut todella antoisaa lukea sun juttuja. Niistä on saanut paljon iloa ja inspiraatiota. Kiitos 🙏

    Kaikkea parasta sulle jatkossakin ♥️

    p.s Pitänee varata bussi ja ottaa nokka kohti Jyväskylää 😉😊

  5. Maria kirjoitti:

    Voi harmi, tosi kivaa blogia oot kirjotellut ja tosi samanlaisia ajuksia joihin on ollut helppo samaistua. Kiitos Aino ja onnea uudelle matkalle!

  6. S kirjoitti:

    Harmi juttu, toit mielenkiintoisia ajatuksia luettavaksi! Mutta niinhän se pitää tehdä, että lopettaa silloin kun siltä tuntuu:)
    Sun pitää järjestää vielä sun lukijoille joku yhteislenkki tai jotain:)

  7. Christina kirjoitti:

    Eka ajatus oli kyllä että voi ei!! Tuntuu niinkuin ois joku palanen pudonnut kyydistä kun ei enää pääse lueskeleen sun juttuja. Mutta hienoa, että rohkaistuit tekemään päätöksen jota ilmeisesti olet jo kauan miettinyt ❤️
    Jos joskus vaan tilaisuus tulee niin olis siistiä päästä jutteleen kaikenlaisista asioista! 😊
    Ihanaa kesän jatkoa sulle Aino! <3

  8. Jemina kirjoitti:

    Mitä! Siis mä löysin sun blogin ekaa kertaa NYT, kun googlettelin ruokavaliojuttuja. Luettuani haluamaani aihetta käsittelevän postauksen, olin vaikuttunut ja sirryin etusivulle; tähän blogiin pitää tutustua paremmin! Ja sitten täällä lukee jäähyväiset, voi eii!!

    Kai pidät blogin kuitenkin näkyvissä vielä, että kerkeen lukemaan vanhoja postauksia?? 🙂

    Että kiva tutustua ja hyvää jatkoa sitten vaan 😀 <3

  9. Laura kirjoitti:

    Kiitos sulle hyvästä blogista ja kaikkea hyvää tulevaan <3

  10. Annie kirjoitti:

    Jee! Onnea uusiin seikkailuihin!!! Ja suuri kiitos!

  11. Roosa kirjoitti:

    Päällimmäinen ajatus: kiitos. Blogisi on ollut minulle paikka rauhoittua, se on tarjonnut inspiraatiota ja haastanut omia ajatusmallejanikin. Se on ollut useamman vuoden lempiblogini ja olen saattanut käydä tarkistamassa useamman kerran päivän aikana, josko uutta blogipostausta sattuisi löytymään.

    En ole surullinen, päinvastoin. Näytät hienoa esimerkkiä, että joskus on parempi päästää irti kuin tehdä asioita, jotka eivät saa aikaan hyvää fiilistä.

    Toivottavasti törmäillään jossain, vaikutat niin mahtavalta ihmiseltä. <3

    Roosa

  12. murka kirjoitti:

    Apua apua! Ehtiikö tallentaa lempparireseptit ja ne lukemattomat reseptit joita olen aikeissa testata?

    Kiitos inspiroivasta blogista, kaikkea hyvää jatkoon!

  13. Essi kirjoitti:

    Voi kuinka kurja kuulla, mutta pääasia että olet onnellinen. Tsemppiä uusiin haasteisiin, uusi ovi avautuu varmasti 🙂

  14. Lea kirjoitti:

    Kiitos Aino jokaisesta kirjoituksesta, jonka olet tänne kirjoittanut. Aika aikansa kutakin, ja taito kuunnella omaa sydäntään ja kaiken lisäksi seurata omia polkuja, on ominaisuus, jota nykyään harvalla on.

    Työni puolesta olen seikkaillut vaikka kuinka monilla blogisivuistoilla – teen itse töitä lasten ja nuorten kanssa. Sinun mallisi elää ja olla ihminen välittyy blogista. Siitä välittyy aitous ja ja todellinen ymmärrys siitä, miten erilaiset mielipiteet eivät hetkauta sinua, vaan olet valmis keskustelemaan ilman hyökkäämistä. Teksteistä välittyy se, miten kunnioitat monenlaisia mielipiteitä etkä nosta omiasi toisten yläpuolelle. Se on jotain, mikä tekee sinun blogistasi ainutlaatuisen. Kuvista välittyy sinun persoonasi, vaikka koskaan en sinua ole tavannut. Sellaisen roolimallin haluaisin asettaa tuhansien nuorien tyttöjen majakaksi tämän päivän tyrskyävillä merillä.

    Olen samaa mieltä kanssasi, että blogimaailma on tietyiltä osin mennyt suuntaan, joka ei miellytä. Blogikirjoittaja voi helposti vaipua ”valtaistuinasemaan” ajatuksineen ja kirjoituksineen – tiedostamattomasti. Hänellä on valtaa. Toki on lukijasta kyse, kuinka paljon valtaa kirjoittajalle antaa. Jos blogikirjoittaja provosoituu, on se aina merkki jostain. Sitä sinä et ole tehnyt, vaan olet luottanut itseesi eikä oma kuvasi ole horjunut, vaikka tyrskyjä on ollut. Arvostan tyyliäsi suuresti.

    Toivotan sinulle Aino onnellisia hetkiä maailmalla. Pysy sellaisena kuin olet, ja uskon, että vaikutat edelleen monien elämään. Olen sinua toistakymmentä vuotta vanhempi ja aivan erilaisessa elämäntilanteessa; silti sinusta välittyy jotain niin herkkää, puhdasta ja henkistä. Se ei välttämättä ole niin ”in” tällä hetkellä muuta kuin puheissa, mutta sinussa se näkyy käytännössä. Jokainen kaltaisesi on kultaa. Sinä et vain halua esittää ymmärtäväsi elämää, sinä näytät ymmärtäväsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *