Hae
Aino Mäkelä

11/100

Tänä iltana, kun painan pääni tyynyyn on yli kymmenesosa 100 päivää ilman viinaa -haasteesta takana. Sata päivää on pitkä aika – myönnetään – joten jokaisen kympin juhlistaminen saa ajan kulumaan hiukan nopeammin. Jee, me pystyttiin tähän!

Kuinka moni teistä on pysynyt tipattomana?

Sophia Loren, quoteHaasteessahan ei olla ehdottomia tipattomuuden suhteen vaan siihen pyritään. Mä en itse tykkää kielloista sillä hassusti ihmismieli halajaa juuri niitä asioita joita itseltään kieltää ja voin ainakin itse myöntää, että kuluneen kymmenen päivän aikana houkutuksia on ollut monia. Kieltätyminen ei kuitenkaan oo tuottanut vaikeuksia – vielä tässä vaiheessa – sillä mun elämänrytmi on taas kääntynyt siihen suuntaan ettei edes yhdelle lasilliselle riitä aikaa.

Tai siis paremmin sanoakseni: keksin sille ajalle paljon mielekkäämpääkin käyttöä. Hahhhah!

Haaste on saanu mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, joka oli aikoinaan hyvin runsasta ja johti totaalikieltäytymiseen josta ratketessani käyttö alkoi jälleen runsaana. Viinan kanssa läträäminen on ollut asia, jota mun oli pitkään vaikea hallita. Vihdoin mä kuitenkin voin ylpeänä todeta olevani tän pelin herra enkä enää entiseen tapaan viinan vietävissä. Osaan jättää illanvieton jopa yhteen lasilliseen!

Silti lähtiessäni ulos juhlimaan arvioin oman sietokykyni helposti yläkanttiin. Ja kyllähän me kaikki tiedetään mitä silloin käy 😉 Nämä kerrat on tosin onneksi vuoden aikana laskettavissa yhden käden sormilla.

Aino, Monna, Marissa

Minä, Monna ja Marissa <3

Osaan pitää hauskaa ilman alkoholia. Voin rentoutua iltaisin nukkumaan ilman yömyssyä. Mun viikot on täynnä iloa ja naurua enkä koe tarveta nollata stressiä kalsarikänneillä. Itseasiassa juuri viime viikolla eräs tuntematon ohikulkija luuli minun ystävineen olevan humalassa sillä naureskeltiin niin kovasti heti aamutuimaan – kuulemma on hyvin epätavallista suomalaisille – ja hetken mietittyäni tajusinkin olevani humalassa. Humalassa elämästä!

Miksi sitten juon? Siksi koska voin. Siksi koska välillä tekee mieli. Ja välillä lähtee lapasesta, mutta sen jälkeen muistan taas paremmin kuin hyvin miksi viihdyn loistavasti ilman – selvinpäin nimittäin koen olevani hauskempi ja ennenkaikkea viehättävämpi kuin silmät ristissä tuhannen promillen humalassa.

Enää 89 päivää tipatonta edessä. Helppo nakki! Pyrkikäämme tipattomuuteen, mutta muistakaa: itselleen on turha olla liian ankara. Enkä ainakaan itse edes laske ”suunniteltua” lasillista menetetyksi peliksi vaan houkutuksille antautuminen on ainakin omasta näkövinkkelistä katsottuna se huonompi juttu, joten jos edessä on ystävän syntymäpäivät niin liekkö yksi lasillinen maata onnistuu kaatamaan? 😉

Vielä ei ole liian myöhäistä lähteä mukaan haasteeseen, joten jos innostuit niin käy lukemassa tarkemmat tiedot TÄÄLTÄ.

Selväpäistä sunnuntaita,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

10 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Ruodussa on pysytty! Vähän mieltä kaihertaa, kun 24.1. olisi ennalta sovitut juhlat, jonka tarjoiluun kuuluu myös kuohuvaa ja viiniä.. Saattaa olla että silloin tulee repsahdettua, katsotaan fiiliksen mukaan. Mutta ajattelinpa asiaa jo etukäteen ja aloitin tipattoman jo 31.12, joten haasteen loputtua olen ollut JOKATAPAUKSESSA 100päivää selvinpäin.

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Hienoa Hanna! 😀 Ja just noin, mäkin tiedän jo että helmikuussa on yks ilta jolloin saatan fiiliksen ollessa oikea tarttua skumppalasiin. Mut sen näkee sitten enkä ota siitä paineita, joten.. 😉 Tsemppiä meille!

  2. Teea kirjoitti:

    Mä olen myös ollut tammikuun alun nyt tipattomana, itse asiassa olin koko syksyn todella minimaalisella alkoholinkulutuksella, joulukuussa sitten join joitain kertoja pari lasillista viiniä ”sosiaalisesti” ja lomalla joulunaikaan vähän enemmän, mutten kuitenkaan humalaan. Lomalla huomasin, että se vähäkin on usein ”turhaa”, ts. kroppa on sen verran ”puhdas”, että ei enää siedä alkoholia, ei vain tunnu hyvältä. Ja toki se humalluskin tulee yllättävän helposti nykyään. Uutena vuotena join vähän viiniä ruuan kanssa ja kuohuvaa puolenyön aikaan. Sen jälkeen olin vielä lähes viikon Brasiliassa lomalla ja kyllä sen huomasi, kuinka monet tekemiset sielläkin pyörii drinkkien ympärillä. Onneksi on myös mitä ihanampia mehuja, joista tulee monin verroin parempi olo kuin alkoholista!
    Mitä tulee haasteeseen 100 päivää ilman viinaa, niin tuo särähtää korvaan jo sanan ”viina” vuoksi. Mutta tiedän kyllä, että tarkoitetaan alkoholia yleisesti 🙂
    En myöskään aio olla ehdoton, mutta kuten jo viime syksynä, annan kehon olla puhtaana ”viinasta” siinä määrin kuin se haluaa olla. Voi mennä tipatta vielä viikko tai 10 😉

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Noniin, loistavaa! Eikä ehdoton tarvi tosiaan ollakkaan – en itsekään aio, vaan nimenomaan pyrin olemaan. Hah 😀 Ja jos sellainen tilanne tulee kohdalle, että fiilis vie viinille, niin sitten vie! Ei se elämä siihen kaadu 😉

      Mulla on sama kans, että humallun tosi helposti nykyään. Yksikin lasillinen viiniä riittää helposti! Ja ihana kun otit mehut puheeksi – ne onkin aivan ihania. Mut joo, houkutuksia on kyllä joka paikassa. Jospa sitä pysyis vaikka ”kännittömänä” kuitenkin tän 100päivää.. Sekin ois jo aika hyvä 😛

  3. jonnaajon kirjoitti:

    Moi! Mä olen myös mukana. Uutena vuotena join ns. muiden mieliksi ja siitä lähtien aloitin tipattoman. Hauskaahan meillä silloinkin oli ja ystävien kanssa on joskus mukava viettää iltaa näissäkin merkeissä.

    Oon muutenkin sellanen fiiliksen mukaan-tyyppi, joka tykkää ottaa osaa erilaisiin tapahtumiin myös selvin päin ja mennä jopa baariin selvänä. Eikä mua haittaa olla yhtään esim. kuskina, vaikka sitä moni välillä epäilee…kerron kyllä sitten, jos haittaa.

    En tykkää kuukautta etukäteen jonkun tapahtuman tms. lähestyessä suunnitella, että juonko vai en vaan mieluumminkin katsoa tuon ajan koittaessa mikä on fiilis. Liian usein sitä joutuu perustelemaan jopa läheisille ihmisille sitä miksi juo harvakseltaan ja jotenkin mielestäni ehkä ala-arvoistakin tietyiltä ihmisiltä epäillä päätökseni taustalla olevan jotain ongelmia tai mielensisäistä epävarmuutta. Pyrin olemaan avoin ja silloin kun asiat teen niin en keksi tekosyitä tai esitä mitään. Olen mikä olen ja that’s it. Juomattomuuteni ei ainakaan kenenkään muun elämään pitäisi radikaalilla tapaa vaikuttaa tai tuottaa kenellekään mitään välitöntä harmia. Eikä toivottavasti myöskään juomiseni silloin kun juon.

    Myös sen takia olen sinut asian kanssa, että myös juodessani tunnen oloni yleensä mukavaksi, minulla harvemmin tulee mitään superylilyöntejä ja useimmiten on kivaa, eikä seuraa mitään morkkiksia. Vaikka ennen tapasin juoda useammin niin nykyään en koe tarvetta sille. En ole juuri koskaan suurempaa harmia juomisellani saanut aikaan, mutta eipä se nyt juuri mitään tärkeää ole elämässäni edistänytkään. Hauskaa on silti enimmäkseen ollut, mutta eniten nautin siitä, että olen oppinut rakastamaan arkea, hetkiä, ajatuksia, sanoja, tekoja ja ympäröivää maailmaa, jopa itseäni. Juomiseni perustuu nykyään hauskanpitoon, eikä tarpeeseen tappaa aikaa, purkaa tunteita tai ”koska kaikki muutkin”. Nykyään juon sen takia, että joskus fiiliksen sattuessa on kiva ottaa rennosti kavereiden kanssa. Onneksi sitä voi tehdä muutenkin ja hauskaa voi olla niin humalassa kuin selvin päinkin 🙂 Jos alkoholi on jollekin ainoa oikea tapa pitää hauskaa niin olen sitten mieluummin vaikka yksin…tuskin olen ainoa joka on tätä mieltä?

    Tämä 100 päivää ei tuota mulle mitään ongelmia, vaadi erityistäponnistelua tai rajoita mitäään tekemisiäni. Ehdoton en myöskään aio olla, mutta en usko tulevan tarvetta tissutella. Mielestäni kaikkein kurjinta mitä voi tehdä, on painostaa ystäviään tekemään asioita. Toki aina on soveliasta houkutella mukaan ja mikään ei muutu, jos rajoja ei ylitä. Aikuiselta ihmiseltä on kuitenkin typerää väkisin tuputtaa erilaisia toimintamalleja ja tapoja toisille vailla mitään loogisia perusteluita.

    Mä olisin halunnut ehkä liittyä sun tiimiisi, jos vielä mahdollista. Loin tonne oman profiilin. Onnistuiskohan se vielä jotenkin tota kautta? 🙂

    -Jonna

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Joo ehdottomasti tiimiin mukaan vaan! LÖydät sen haulla, sen nimi on ”ainomakela.com” 😀 Hah!

      Mäkin monesti nautin illoista selvinpäin, vaikka ystävät oiskin humalassa. Tosin yleensä viimeistään yhden aikaan baarissa mulla tulee raja täyteen (ja myös väsymys alkaa painamaan) kännisiä ihmisiä, joten lähden kotiin – yleensä siksi, että vielä siinä vaiheessa on hauskaa hah 🙂 Mäkään en yleensä mieti ennakkoon, että juonko vai enkö. Monesti oon mennyt vaan hengailemaan jonnekkin ja loppupeleissä ilta onkin päätynyt viinipullojen tyhjentelyyn sekä aamuun asti kestäviin jatkoihin.. hah! Ihan parhaita iltoja sellaiset. Puolestaan pitkään suunnitellut ja tarkoin mietityt illat taas menee usein mönkään.. 😀

      Oon samaa mieltä siitä, että on kurjaa jos toiset painostaa toisia juomaan eikä mun mielestä ”oikeat ystävät” edes tee niin. Jokainen vastatkoon itse omista valinnoistaan, sitä mieltä mä ainakin oon 🙂 Ihana kuitenkin, että lähdit mukaan tähän haasteeseen! Nyt meillä on ainakin hyvä syy sanoa ”EI”, vaikka onneksi oon oppinut sen aika hyvin itsekin. Fiiliksen mukaan myös joskus itsekin houkuttelen töiden jälkeen kavereita viinilasilliselle sillä joskus se pieni ”pahe” on aivan ihana sallittu nautinto itselle pitkän päivän päätteeksi, heh.

  4. Salla kirjoitti:

    Mulla on ”vaan” kokonainen viikko saavutettuna. Uuden vuoden jälkeen tuli juotua viiniä peräti kolmena iltana, kun olin vanhempien luona ja siellä viini kuuluu sekä pyhäpäiviin että perjantaihin, enkä kehdannut kieltäytyä. :-/

    Mutta omaan kotiin en ole alkoholia kantanut, ja se on jo hyvä juttu! Oikein tuli voittajaolo kun eilen hain kiskalta syksyn mittaan tavaksi tulleen lauantailonkeron sijaan limpparia. 😀

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Hei toi lauantailonkerosta luopuminen on jo hyvä juttu! Jes! 😀 Ja onneks et varmaan joka viikonloppua oo siellä vanhemmilla niin eiköhän tuo oo ihan ”sallittua” 😛

  5. Nanne kirjoitti:

    Minä olen ollut ”tipattomalla” reilun vuoden ja kuukauden. ”Tipattomalla” siksi, että en ole mitenkään tietoisesti aloittanut lakkoa tai ollut lakossa. Ei vain tee mieli alkoholia.. En pidä sen mausta, en viinin, siiderin saati sitten drinkkienkään.

    ps. tsemppiä jatkoon! 🙂

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Noniin, kuulostaapa hyvältä! Ja fiksuahan se sillon onkin olla juomatta, jos ei maistu 😉 Monesti oon nimittäin kuullut tyttöjen istuvan olutpullo kädessä valitellen sen makua… hah! En käsitä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *