Inspiraation lähteillä

Huomasitteko, että eilen tapahtui jotain hassua? Miesmuistiin ei oo blogissa tainnut olla sellaista (arki)päivää, jollon en ois postannut ja parhaimpina päivinä postauksia tulee jopa useampia. Mutta aina ei vaan kulje. Kirjottaminen on luovaa puuhaa eikä tekstiä voi pakottaa – koneen eteen ei voi istua odottelemaan josko jotain kirjoittamisen arvoista sattuisi muistumaan mieleen vaan sen äärelle täytyy rynnätä sormet syyhyten intopiukeana jostakin.

Joinain harvoina päivinä inspiraatio ilmestyy kuin itsestään, mutta joskus sitä joutuu etsiskelemään ehkäpä vähän yllättävistäkin paikoista. Nimittäin kuten se oikea niin myös inspiraatio hyppää eteen yleensä juuri sen kulman takaa, josta sitä viimeisenä olisit osannut odottaa 😉

Sen jälkeen kun muutin Helsinkiin oon aina asunut ”kämpässä” kodin sijaan. En jotenkin oo osannut alkaa rakentamaan tänne kotia sillä en oo osannut ajatella tätä pysyvänä juttuna – ennen viime päiviä. Ja lauantaina mä taisin sen jopa vihdoin sanoa ääneen: mä haluan kodin.

Voitte varmaan kuvitella kuinka hurmioissani olin hypistelemässä sekä nykyistä syksyn että tulevan kesän uutta GANT Home -mallistoa? Jos koti ei oo kaunis niin eihän sinne edes huvita mennä ja se nyt on varmaan se mun seuraava projekti, jonka otan työn alle: sisustus ja kotiintuminen.

Pitääkö mun sen jälkeen myös itteni esitellessä kertoa olevani helsinkiläinen?

Sen tulevaisuuden haaveilemisen inspiroimana innostuin inspiroitumaan myös nykypäivästä, tästä käsillä olevasta hetkestä. Ihana Kirsikka kirjoitti meidän kirjaprojektista (täällä) ihanasti tiivistäen kaiken oleellisemman, ”Vähän niinkuin elämässä, myös kirja-projekteissa parasta ovat ihmiset ja ruoka.” , eikä sitä mun mielestä vois tuon paremmin edes sanoiksi pukea.

Olinkin onnessani, kun Hanna oli kutsunut meidät juhlistamaan uutta kirjaansa Pienet suuret reseptit kotiinsa. Kaikki oli niin kaunista ja herkullista sekä ilmapiiri oli ihanan rento sekä lämmin. Ja kuinka ihanaa oli kotiin lähtiessä kirjoittaa oma nimi ja terveiset keittokirjan sivuille, jotka toivottavasti tulee vielä monta kertaa hymyilyttämään itse upeaa kirjailijaa. Vau!

Upeiden julkkarijuhlien myötä rupesinkin haaveilemaan jo meidän omista tulevista juhlista – tosin onneksi niihin on vielä hetki aikaa 😉

Mun tänhetken kokkausinnostusta ei oo kiittäminen pelkästään Hannan kirjaa, joka sisältää siis helppoja ja terveellisiä kotiruokareseptejä just mun makuun, vaan myös eilisellä illallisella on osittain näppinsä pelissä. Käytiin nimittäin ihanan Ullan kanssa vielä yhdessä vähän inspiroitumassa tulevasta ja herkuttelemassa nepalilaisessa Shubha Kamanassa.

Mullehan tällänen ulkona syöminen on aika luksusta, ja yleensä oon haltioissaan kaikesta maidottomasta ja gluteenittomasta mitä saan eteeni, mutta nyt mua pelottaa että rima on nostettu vähän turhan korkealle.. Olin haltioissani jo omasta alkuruoasta, joka oli bambukeitto katkaravuilla ja kanalla, mutta mites se pääruoka sitten? Vaikka mä kuvittelen osaavani kirjoittaa niin musta tuntuu, etten oikein löydä tarpeeksi loistavia adjektiiveja kuvaamaan sitä. Magnificent vois ainakin olla yks niistä.

Lammaskebab sipulin, paprikan ja tomaatin kera chilikastikkeessa oli siis aivan sanoinkuvaamattoman uskomatonta. Se tais tehdä meihin vaikutuksen jo upealla sisääntulollaan kuumana kuvauksellisesti höyryten. Annoksesta maistui aidot maut ja se ruoan puhtaus jätti jälkeensä ällöttävän ruohaähkyn sijasta hyvän olon ja sitäkin iloisemman mielen.

Ruoka oli niin hyvää, että juttelut melkeen meinas unohtua kokonaan, mutta kotiinpäin lähtiessä olin täynnä intoa. Yksi päivä ilman inspiraatiota toi sitä mulle rutkasti lisää, kun vaan viitsin astua ovesta ulos – aika ihmeellistä, eikö? 😉 Nytkin mä oon jo kohta myöhässä töistä sillä halusin jakaa nää ihanat kuvat sekä fiilikset eiliseltä teille ennenkuin niistä katoaa se taika ja fiilis, joka onnistuu vielä nytkin nostattamaan hymyn mun huulille.

Ihanaa keskiviikkoa,
<3 Aino