Hae
Aino Mäkelä

#singlegirlproblems

Tankotanssi, Vertical Club

Viime viikolla käytiin tankotansseilemassa – siitä lisää juttua lähipäivinä 🙂

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikista toiveista huolimatta lääkärin diagnoosi ei ollu kovin valoisa: jalkapöytä oli murtunut kolmesta kohtaa ja lisäksi muutamassa luussa oli hiusmurtumia. Aikamoinen tärsky siis.

Onneksi on ystävät ja onneksi on perhe. Onneksi neljä viikkoa on lyhyt aika ja parhaillaan mua jo jopa vähän hymyilyttääkin kaikkien vuodatettujen kyynelten jälkeen. Kyllä mä tästä vielä voimistun ja oon kohta entistä ehompi! Ellen jopa parempikin, hihhi. Osittain mua hymyilyttää myös se kuinka paljon helpompi olo mulle tuli, kun myönsin oman heikkouteni ja sen, ettei itku muutu nauruksi yksin kotona makaamalla 🙂

Maailma ei kaadu tähän: mulla on sentään vielä kaikki mun raajat tallella ja kolme neljästä jopa toimii tälläkin hetkellä! Asiat vois olla paljon huonomminkin.

Tallink Spa Hotel

Tallinnan tuliaiset: maailman tyylikkäimmät sairaalapökät! On muuten ainoat, joita tällähetkellä pystyn edes jalassa pitämään… hahhaa 😀

Ensimmäistä kertaa aikoihin oon miettinyt, että voi kun olis kiva jos seurustelis. Normaalisti nautin mun itsenäisestä ja huolettomasta elämästä, siitä että saan mennä ja tulla miten haluan eikä mun tarvi sovitella aikatauluja yhteen jonku toisen kanssa vaan pystyn aina tilaisuuden tullen tarttumaan siihen ja antautumaan hetken vietäväksi. En nyt tarkoita etteikö parisuhteessa sitä vois tehdä, mutta.. ymmärrätte varmaan pointin 😉

Perjantaina kun pääsin vihdoin kotiin ja ovi rappuun mun takana painautui kiinni, purskahdin itkuun. En olis nimittäin päässyt ylös ilman taksikuskin apua. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui syöminen sillä en tietenkään pysty kuljettamaan mitään mukanani vaan kaikki piti hoitaa keittiössä, hellan ääressä. Onneksi sentään ystävät huolehti mulle ruokaa jääkaapin täyteen 🙂

Nälkäisenä kyllä keinot keksii, mutta suihkun suhteen odotin viimeiseen asti ennenkuin itseni sinne pakotin eikä siinä kyllä hyvin käynyt: mun ”idioottivarma” kipsinsuojus nimittäin petti ja koko kipsi kastui litimäräksi. Itkuhan siinä pääsi, kun rupesin miettimään reissua päivystykseen: miten pääsisin portaat alas, kuka roudais mut hoidettavaksi ja miten pääsisin takaisin kotiin? No onneksi siihen ei sitten ollut tarvetta.

Kipsattu jalka

Kipsi tietysti on sävy-sävyyn housujen kans!

Koska poikaystävää ei valitettavasti mun kriteereillä tähän hätään löytynyt näin parhaaksi ratkaisuksi lähteä Ouluun äidin hoidettavaksi. Äiti jopa tarjoutui lentämään Helsinkiin, jotta pääsis auttamaan mut junaan! Aika hellyyttävää, eikö? Ja se tunne, kun pääsin aivan itse keppien kanssa portaat alas oli aika uskomaton! Kahden päivän makaamisen jälkeen raitiin ulkoilman ja onnistumisen tunteen vaikutus oli huumaava, lähes päihdyttävä – niin hyvältä musta tuntui.

Eikä teidän kannata pelätä: blogi ei muutu toipilaan sinkkutytön surkutteluksi vaan jatkossa toimii entistä enemmän mulle kanavana löytää niitä kivoja asioita päivistä. Sitähän tää mulle tähänkin on ollu – voimavara, josta ammennan itelleni lisää energiaa <3 Tietenkään unohtamatta teidän toivepostauksia! Ja reseptejä, joita on jo ehtinyt syntyä kaksin kappalein viimeisen vuorokauden aikana – energia siis selkeästi suuntautuu oikeaan paikkaan, kun liikkumaan en pääse 😉

Oisko teillä muuten toiveita blogin tulevan joulukalenterin suhteen? 🙂

Kiitos vielä teille kaikille tsempeistä joita on sadellu joka suunnasta! Oon ollu ihan uskomattoman voimaton enkä oo saanut aikaseksi vastattua teille kaikille, mutta halusin teidän tietävän kuinka paljon ne mun mieltä lämmittää – ja kaikki ne tsempit kyllä on tullu enemmän kuin tarpeeseen 🙂

Kiitos, että välitätte.
<3 Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *