Reissussa: Uus leima passissa!

Nykyinen sijainti: Gapang Beach, Pulau Weh, Indonesia

Nopeimmat on jo instagramista (@makelaino) huomanneet, että suuntasin Kuala Lumpurista kohti Malesiaa. Turistirysien sijaan valitsin matkakohteekseni, hetken hengähdystauoksi, pienen Pulau Wehin saaren joka tunnetaan myös nimellä Sabang. Saari täynnä omanlaistaan, paikallista kulttuuria sekä tietysti upeita maisemia ja luonnonnähtävyyksiä, mutta ennenkaikkea juurikin sitä kaipaamaani valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä.

Sekä rauhaa.

Kuala Lumpurista on ihan uskomattoman hyvät lentoyhteydet joka puolelle Aasiaan AirAsian lennoilla, joita ei todellakaan oo hinnalla pilattu. Ensimmäisenä matkaetappina otin siis lennon Banda Acehiin, joka on Pohjois-Sumatralla sijaitseva kaupunki, johon tsunamin tuhot iski pahiten vuosia sitten.

Paikallinen lentokenttä oli pienempi kuin Oulussa, mutta silti aivan omanlaisensa kokemus. Piti täyttää jos jonkinmoisia lippulappusia ja tietysti maksaa viisumi, että pääsi kentältä ulos. Erittäin hassuna sattumana törmäsin lentokentällä toiseen suomalaiseen ja eräs jenkkituristi naureskelikin meille, ”So you are two strangers in the middle of nowhere and just realizing that you’re both from Finland?”, hahha niinpäniin!

Lentokentältä otin taksin Ulee Lheue -satamaan. Matka kesti noin puolisen tuntia ja kustansi alle kymmenen euroa. Ei paha! Satamasta puolestaan ostin laivalipun saarelle ja valitsin nopean lautan sijaan hitaan, jossa matkan taittamiseen meni reilu kaksi tuntia ja hintaa lipulle tuli vajaa kaksi euroa. Oikeasti.

Lauttaa odotellessani tajusin todellakin olevani paikassa, jossa ei paljon turisteja näkynyt. Olin ainut länsimaalainen ja tietysti sen vuoksi vedin älyttömästi ihmisiä puoleeni enkä saanut olla hetkeäkään rauhassa. Joka toisella oli viime vuosikymmennen Nokian puhelin ja suurin osa tiesi Martti Ahtisaaren, jota saadaan kiittää Banda Acehissa vallitsevasta rauhasta.

Kahden tunnin odottelun ja kahden tunnin lauttamatkan jälkeen pääsin vihdoin perille Pulau Wehin saarelle, jossa mua jo odotti kyyti kohti lopullista määränpäätä. Tutustuin nimittäin satamassa tuk tukia ajavaan mieheen, joka soitti saarella asuvan kaverinsa hakemaan mut satamasta! Oon aivan häkeltynyt näiden ihmisten ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, musta pidetään niin hyvää huolta ettei mun tarvi tehdä lähes mitään itse.

Rannan upeutta en saanut kokonaisuudessaan taltioitua kuviin, mutta voin kertoa tän paikan olevan henkeä salpaava. Turkoosina hohtava vesi ja pehmeä valkoinen hiekka varpaiden alla on just sitä, mitä mä kaipasinkin.

Itsessään ranta sijaitsee kaukana kaikesta minkä vuoksi rauha on taattu. Tosin skootterin vuokraamalla pääsis näkemään myös elämää muualla päin saarta, mutta saa nähdä rohkaistunko siihen kuitenkaan – liikenne täällä meinaan on vähän kaistapäistä aina ajoittain! Tosin jos täällä lapset pystyy siihen, niin luulis munkin onnistuvan 😉

Viimeisen kuvan kiviportaat johtaa suoraan mun bungalowiin, jonka terassilta on upeat näkymät vehreään luontoon ja rantakin on pelkän kivenheiton päässä. Aivan vieressä on myös söpöjä ravintoloita, joissa perheet kokkailee perinteisiä indonesialaisia ruokia ja myös turisteille sopivia länsimaalaisia versioita. Mun kohdalla se tietysti tarkoittaa parin viikon riisidieettiä sillä täällähän ei tietenkään tunneta gluteiinia minkä vuoksi se on vaihtoehdoista kaikista turvallisin.

Huomenna aamulla mun ovelle tulee lähetys tuoreita hedelmiä. Aika luksusta! Sitä ja huomista koitosta, jossa tänään jo kertaalleen epäonnistuin, odotellessa taidan painua pehkuihin jo hyvissä ajoin. Tää taitaa nimittäin olla loman ensimmäinen päivä, kun mä ihan vaan oon. Siis hengailen itsekseni enkä matkusta paikasta toiseen tai sytyttele nuotiota rannalle. Olihan se jo aikakin!

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa