Hae
Aino Mäkelä

Mitä tänään kuuluu?

Takana on ihana viikonloppu, joka oli täynnä upeita ihmisiä. Oon valvonut yöt aamun pikkutunneille asti baarien tanssilattioilla ja nukkunut aamulla pitkästi päivän puolelle, vaikka kuvittelin etten pystyis siihen enää kahta iltaa putkeen – kyllä vaan pystyy, jos haluaa. Hahha! Ja nyt mä istun tässä mun sohvalla, vilttiin kääriytyneenä ja mietin, et mitäköhän mulle oikeesti kuuluu.

Mitä tänään kuuluu?
Se on hassua, miten jossain vaiheessa näistä munkin jutuista alkoi vähän hiipumaan se syvin henkilökohtaisuuden taso. Kaippa sitä jotenkin alkoi ajattelemaan, että tuskinpa ketään nyt kiinnostaa lukea jos mä nyt oikeesti kerron että tänään väsyttää tai ketuttaa ihan vietävästi. Ja siinä kai se vika onkin – jos siis alkaa miettimään mitä toiset haluaa lukea eikä sitä, mitä itse haluaa kirjoittaa.

Samanlainen miellyttämisen käyrähän siinäkin menee, vaikka sitä ei nyt välttämättä oo niin helppoa tunnistaakkaan. Kun nyt vaan sattuu olemaan tälläinen yltiöpositiivinen höntti, niin tuntuu edes hassulta ajatella etten ois aina onnellinen vaikka asiat onkin ihan hyvin. Kuka sen edes määrittää, milloin jonkun toisen asiat on hyvin? Tai edes omat? Se taitaa olla yks elämän normeista, joille ei oo omaa määritelmäänsä ja jonka vaan sit sattuu tuntemaan.

Mitä tänään kuuluu?
Tän noidankehän katkaistakseni voinkin nyt kertoa, että mä oon kyllä vähän turhautunut. Musta tuntuu, että mun pääkoppa ei oo täysin pysyny perässä kaikista muutoksista mun elämässä ja mulla menee sekaisin ajatukset siitä, että mitä mä oikeasti haluan tehdä ja mitä en – haluanko joitain juttuja vanhasta tottumuksesta, vai onko ne oikeasti mulle niitä sydämen asioita? Kuitenkin tän kaiken turhautumisen keskellä oon ihan fiiliksissä elämästä ja kiitollinen ihmisistä mun ympärillä, ystävistä jotka rohkasee mua antamaan tilaa näille tunteille – antamaan tilaa itelleni.

Sitä selvitellessä ajattelin siis nyt rohkaistua täyteen rehellisyyteen itseäni kohtaan, koska muuten tuun tuskin koskaan saamaan vastauksia noihin kysymyksiin. En siis aio tänään(kään), hoitaa tylsiä velvollisuuksia jotka ei just nyt yhtään kiinnosta tai palvele mua yhtään vaan antaa tän turhautuneisuuden velloa mun sisällä – ehkäpä se auttaa mua keksimään, että mistä tässä nyt kiikastaa. Tai sit ei. Mutta ainakaan sen torjuminen ei vie asioita eteenpäin – sekin on tunne, inhimillinen sellainen ja silläkin on oma tarkoituksensa.

Ja tiiättekö, nyt kun sanoin tän kaiken ääneen niin mun olo keveni. Tai sit se vaan johtuu tästä raakasuklaasta, jota näin rehellisyyden nimissä vedin just reippaan yliannostuksen 😉

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

4 kommenttia

  1. Maiju kirjoitti:

    Aino, meillä jokaisella (myös minulla) on joskus näitä päiviä, kun miettii, että teenkö mä oikeasti oikeita asioita, kiinnostaako nämä mua? Sitten tulee sellainen tunne, että mä en jaksa muuta kuin maata sohvalla. Sitten mä vaan makaan. Makaan päivän tai makaan kaksi. Sitten jostain taas tulee tunne, että hei tätähän mä oikeasti haluan tehdä. Tsemppiä ja ihanuus, me NIIN nähdään ensi viikonloppuna messuilla

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Kiitos tsempistä – ihana kuulla, että sun kaltasella supernaisellakin on näitä päiviä. Ehkäpä huomenna mullakin on jo täysin erilainen fiilis kaikkiin juttuihin, jotka on viime päivät vaan odottanu tekemättöminä vuoroaan. Ainakin sain sentään siivottua, kun välttelin niiden tekemistä – hahha 😉

  2. Elsa P. kirjoitti:

    Heippa Aino!
    Hahhah, mekin varmaan nähdään ens viikolla messuilla! 😉
    Mulla on jotenkin samanlainen fiilis… Asioita tapahtuu elämässä tosi nopeesti, ja tuntuu, ettei kaikessa (jopa omissa päätöksissään) pysy perässä. Kaipaan sellaista rentoutumista ja asioiden pohdintaa. Ensi viikosta ajattelinkin tehdä mielen- ja kehonhuoltoviikon. Molemmat kaipaavat kipeästi sitä. <3
    Ihanaa ja kaunista viikkoa sulle! x
    Toivottavasti nähdään messuilla lauantaina!! 🙂

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Moi Elsa ja toivottavasti sun viikko oli ihana <3 Oli jotenkin hauska lukea sun kommentti nyt, kun tilanne on taas – vain reilun viikon jälkeen – aivan toisenlainen. Elämä on aika ihmeellistä! Toivottavasti sun viikkos oli ihana <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *